>>>jatkuu>>>
Toinen mahdollisuus on se virallinen, jonka voi päivittää netistä: Rangers on asteroidi tai sen tyyppinen järkäle. Se on vaikeasti ennustettavalla ja ennakoitavalla radalla, mutta vaarassa aiheuttaa maalle maailmanlopun kolarin. Jos todennäköisyydet lasketaan yhdestä kymmeneen ja kymmenen kuvaa annetulla skaalalla toteutunutta törmäystä, tietokoneen antama tämän hetken arviolukema on noin yhdeksän ja puoli tai kymmenen miinus. Arvion vaihteluväli on noin yksi. Eli kannattaa varautua törmäykseen. Kiinnittäkää turvavyönne.
Tällä kertaa ei auta, vaikka väki kaivautuisi syvälle maan alle betonibunkkereihin. Nyt ei ole tiedossa tarpeeksi syviä onkaloita turvasuojiksi. Suunta on paeta avaruuteen, mutta valitettavasti valmiudet puuttuvat. Raketit eivät ole valmiina eivätkä niiden moottorit lämpenemässä. Pelastusveneet puuttuvat tältä ristelyalukselta. Rakettien rakentaminen on kesken. Eväät on keräämättä. Mitä syömme siellä? Jos ei ole eväitä matkassa, reissusta tulee lyhyt. Eväät on oltava mukana ja kasvatettava jatkossa paikan päällä.
Törmäyksen seuraus on ymmärtääkseni se, että meidän kotiplaneettamme pirstoutuu kappaleiksi. Tälle avaruudenkohdalle syntyy raekuurosakenema ja joka jää kiertämään ikuista kiertoaan ikuisiin asti.
Yhteenveto: Kumpi vaihtoehto on toivottavampi?
Vastaus: Ei kumpikaan.
Veikeää muuten, että ihmiskunta on ottanut yhteyttä avaruuteen, mutta onko ajateltu vakavissaan, että joku saattaa vastata ja saattaa vastauksen sijaan tulla käymään? Kirjoitettuani tämän tuli etäinen muistuma, että ehkä tämä on asia, josta tiedemiehet ovat kinanneet joskus sata vuotta sitten? Tai sieltä alkaen. Kuvittelen näin. En lähde ottamaan selkoa asiasta, koska tämä asia on epäolennainen, jos jokin on. Ihmiskunta on ottanut tietoisesti yhteyttä avaruuden eri tahoille ja ottanut yhteyttä myös vahingossa, lähettämällä radiosignaaleja häviämään avaruuden perukoille. Ehkä meidät on havaittu ja paikallistettu. Se, joka tulee selvittämään pientä energialähdettämme ja jolla on tarvittava teknologia ja kyky käydä Maassa kaukaisen avaruuden kätköistä, on niin paljon edellä tai erilainen kuin maan pinnalla kehittynyt kotoinen elämänmuotomme, että se panee väkisin pelottamaan ja arveluttamaan.
Laitetaanko täällä kaikki elossa olevat nobel-palkitut riviin vastaanottamaan tulijoita? He saisivat silloin etuoikeuden kohdata tulijat ensimmäisinä. Vai onko maan kannalta viisainta pitää viisaimmat aivot ensitapaamisella piilossa ja reservissä, suojassa jossain? Ehkä tulijat säteilevät niin voimakkaasti, että lihallinen maan armeija kärventyy saman tien, kerrasta?
Ehkä kävijät ovat vailla ilmakehää ja imaisevat sen kerralla varastotankkeihinsa? Jolloin me maanpäälliset muutumme avaruuden sisällöksi saman tien, nousemme ja ajelehdimme avaruuteen. Tosin olemme siinä vaiheessa jo hengettömiä ja oletettavasti massamme on littaantunut jonkin verran suuntaan ja toiseen. Ties vaikka olemme juoksettunutta hapankermaa, itse me ihmiset, samoin kuin koneemme ja kaikki kunnianhimoiset pyrkimyksemme, saavutuksemme ja tekeleemme. Autiomaa taakse jää.
Kahvikupponen mukaan ja muutteeksi telkun ääreen. Avasin telkun, mutta suljin sen saman tien. En ole kääntänyt vielä nettiyhteyttä televisioselantaan, joten siirryin kyökin puolelle tietsikalle. Halusin nähdä uudestaan mitä dokumentoitua nähtävää oli Rangersista noin vuosi sitten, kun se oli maan tasalla ja häipyi näkyvistä ohitettuaan maan. Maanpäälliset kamerat ja avaruuden kiertoradalla oikealla kohtaa olevat toiset kamerat saivat Rangersista hyvää seurantaa. Tai olosuhteisiin nähden hyvää. Ohittaja oli nopeassa liikkeessä, mutta sen verran etäällä silmin katsottuna, että sen liike oli hidastunutta. Kun seurantakuvaa zoomasi, liike nopeutui suhteessa tarkennukseen eli kuva muuttui samalla epäselväksi ja pikselöityi kohdakkoin.
Se oli toinen kuu taivaalla. Kauempana kuin kuu, mutta päivän puolella. Rangers valikoi tai sen ohitus valikoitui sille puolelle eli se oli kuin kuu päivällä tai maatamo. Sen näki ja sen koko vaikutti ja ennen muuta liike. Rangersin taakse jäi keltainen rantu. Aurinko otti siihen. En osannut tulkita sitä. Kuvakoosteessa oli selityksenä, että ainekasauma seurasi asteroidia pyörteenä ja jonka auringonsäteet lävistivät ja heijastuivat ja kääntyivät siinä. Avaruudellinen prisma.
Valo hävitti tehokkaasti kaiken mahdollisen havaittavan. Kuvasarjan reunassa oli mittakaavavertailuna jana lukemineen ja värispektri. Etäisyys maahan oli yli kymmenkertainen verrattuna kuun etäisyyteen maasta. Kuinka paljon yli? Arvio vai todellinen? Asiantuntija selvitti, että tämän ohituksen seurauksena on odotettavissa maan ratamuutos. Tähän asti maapallon kiertorata auringon ympäri on ollut tietyllä asteikolla elliptinen ja seuraavaksi tietokoneet alkavat, alkoivat laskennan mihin suuntaan ja kuinka paljon rata kääntyy tämän häiriön johdosta? Kappale törmäsi siinä mielessä kotiplaneettaamme, että se kävi varjellun vetovoimakenttämme sisällä.
Sekään ei pidä täydellisesti paikkansa, vaikkakin avaruudellisesti. Vetovoimakenttä? Otan sen saman tapaisena häilyvänä käsitteenä kuin maanpäälliset valtakunnanrajat merialueilla? Eli mille kohtaa avaruutta maan vetovoimakenttä yltää ja mistä kohdasta alkaa vapaa alue?
Kuuntelin ja katselin. Aurinko ja maa. Jotta maa kiertäisi aurinkoa, maan pitää olla liikkeessä auringon ympäri ja auringon vetovoimakentässä ja samalla vastavuoroisessa kentässä. Tämä normaalijärkinen ajatus sisältää myös sen, että näitä ohittelijoita on ollut ja tulee olemaan, mutta toistaiseksi ilman merkittävän radikaaleja muutoksia maan rataan ja sen elliptisyyteen. Ymmärsin, että jos ratamuoto litistyisi, se tarkoittaisi, että maa ajautuisi osan vuodenkierron ajasta lähemmäksi aurinkoa ja vastaavasti toisina vuodenkierron aikoina entisestään kauemmas tästä. Tai jos rata vääntyy enemmän ympyrämäiseksi, mikä vaikutus on maan päällä? Vuodenaikaisten lämpötilojen vaihtelun tasaus. Keskimäärin kylmempää pohjoisessa vai lämpimämpää. En tiedä. Edelleen herättää ajatuksia mitä maan muuttunut rata vaikuttaisi muihin aurinkokunnan planeettoihin ja ennen muuta massiiviseen isoveljeemme, Jupiteriin?
Jupiter päättää kaikesta. Olen lukenut sellaisen tutkielman pari vuotta sitten. Se oli melkein kuin olisi lukenut vetävimmän luokan jännäriä. Jupiter julistettiin siinä aurinkokuntamme ehdottomaksi hallitsijaksi. Tai jos antoi periksi sen verran, että aurinko pysyi valtaistuimellaan, Jupiter oli auringon jälkeen toisena, äänetön vasalli, toimeenpanija ja inkvisiittori, sotapäällikkö. Varo Jupiteria, Jupiter kostaa. Näin jopa jonkin unen tästä jättiläisplaneetasta samaan aikaan, kun luin siitä.
Mainitsin aiemmin näillä riveillä järjenkäytöstä.
Kun harkitsin ensimmäisen kerran radiosignaalin lähettämistä avaruuteen ja mietin pitkää radio-ohjelmaa, jossa luen sekä Siskoveikko Suomen päiväkirjanalun että oman jälkikirjoitukseni siihen, näitä ajatellessani en älynnyt heti, että voin pakata tekstin yhdeksi digitaaliseksi paketiksi ja lähettää sen kerralla avaruuteen, suuntana pois maasta.
Eli teen äänitteen, seurannan, kerron tätä loppuelämän päiväkirjaa siinä ja ennen kuin loppu tulee, pakkaan päiväkirjan äänikapseliin, viritän signaalipyssyni ja ammun pakettini taivaalliselle riemukaarelle.
Pyssy löytyy: Katso neljän kappaleen päähän tekstiä eteenpäin.
>>>jatkuu>>>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti