Maanantaiaamu. Viisikymmentäkaksi viikkoa sitten teimme alustavan muuton Taavettiin. Huomenna siitä tulee vuosi. Tänään on kuukausi juhannukseen ja jouluun on seitsemän kuukautta. Eilen Lille, jalkapalloseura voitti Ranskan mestaruuden. Se jätti Pariisin mahtiseuran taakseen pisteellä. Katsoimme peliä vain ensimmäisen puolijakson. Uni kutsui. Kun kirjoittaa googleen hakusanan Sartre, siellä esitellään filosofi, ei kirjailija. Äcklet -kirjassa, jota olen lukenut kolmasosan ja josta pidän, lukemastani, tekstistä, sanankäytöstä, kuvaamisesta, siitä voi poimia esimerkiksi mietelmän, että eläminen ja siitä kirjoittaminen eroavat toisistaan: Kun elää elämäänsä, sitä ei huomaa minään erillisenä, se on tapahtumatonta olemista, vaikka ei tapauksetonta, mutta kun kirjaa sitä ylös, esiin tulee muistumina ja valikointeina tapahtumia. Tämä on omaa, epävirallista tulkintaani ja ymmärrystäni. Ymmärrän Sartren kertoman niin, että elämä tapahtuu nyt, tässä hetkessä eikä sillä ole muita ulottuvuuksia, kun taas kirjoittaessa elämästä luo henkilöhistoriaa ja miettii ehkä tulevaa. Sartren Äcklet tuli julki alunperin 1938, ennen toista maailmansotaa, mutta sodanuhan aikaan ja aikaan, jolloin televisiota ei ollut vielä, oli vain radio ja filmit, valokuvat. Silloin ei ollut nettiä eikä kännyköitä, ei maailmojen yli levittäytyvää tiedotusta. Mitä Sartre olisi ajatellut ja mitä huomioita lausunut nykyajasta ja -menosta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti