Terveisiä Taavetista

    

Kuu näkyy päivällä, illalla, yöllä ja aamun varhaisena hetkenä. Taivaalla on vähäistä pilviharsoa, mutta sarastus vaalentaa idän ja pohjoisen taivaanrannan. Luimme sitten loppuun Stephen Kingin Mustan tornin viidennen osan Callan sudet. Sen päätössanoissa, jotka on päivätty joulukuussa 2002, vajaa kaksikymmentä vuotta sitten, kirjailija kertoo, että seuraavat kaksi osaa ovat myös valmiina, pääpiirteissään. Nämä Tornin kolme viimeistä osaa ovat selkeämmin yhtä kokonaisuutta kuin muu sarja. Kingillä on ollut vihdoin selvillä itsellään, miten kirjasarja päättyy, mihin se on menossa ja minkä mutkien kautta. Muistan aiemmalta lukukerralta katkelmia, joita tulee vastaan ja odotan niitä innolla. Kirjoittaja pääsee irroittelemaan ja pyörittämään faktaa fiktioon ja piirtää itsensä tarinaan mukaan ja osaksi. Eilen luin vain muutaman sivun Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Vaihteeksi päähenkilö tarkkailee enemmän muita henkilöitä kuin omaa sisintään ja sydäntään. Teokseen – Paikannimet: Paikkakunta – tulee uusi, merkittävä henkilö markiisi de Saint-Loup ja tietyt jo aiemmin esiintyneet hahmot nousevat toistamiseen ja paremmin näkösälle. Kun luen tätä mahtiromaania ja pyrin lukemaan sen mahdollisimman nopeasti, tarkkaan teoksen kokonaisrakennetta ja sen hahmottumista. Se piirtää pitkän ajankaaren. Helena nauttii Kingin Kalpeaa aavistusta ja Gardnerin Perry Mason -dekkaria Kleptomaanin jäljet. Hän varasi kirjastosta uuden T-S.Eliot -suomennoksen Joutomaa.

Terveisiä Taavetista

     

Pidän varpusista. Samoin talitiaisista ja kyyhkyistä, puluista, rastaista ja pääskysistä, kaikista linnuista, mutta en yhtä paljon variksista ja harakoista. Hienoa seurata, kun vilkas varpusparvi pitää ääntä ja pelmahtelee orapihlaja-aidassa. Eilen Stephen Kingin kuvittelemassa Rolandin maassa, edelleen Mustan tornin osassa viisi, Callan sudet, Roland kysyi väkikokoukselta, folkenilta, pyytävätkö he revolverimiehiä apuun taistelemaan Susia vastaan ja kyllä-huudot kaikuivat äänekkäimpinä ja hiljensivät vastustajat. Roland puhui tarkoituksellisesti muunnettua totuutta näistä Susista ja siitä, minne hän on suunnitellut heidän piilottavan kaksoslapset. Hän harhautti. Callahan kävi Eddien ja Mustan Kolmentoista avulla ensin New Yorkissa ottamassa selvää minne Maineen pelokas kirjakauppias, tontinomistaja ja hänen kaverinsa olivat piileksineet ja lainaamassa kirjan kirjastosta, jossa oli kuva paikkakunnasta ja matkasi sen jälkeen sinne maailmankolkkaan ja jätti kaveruksille viestin, jossa oli jatko-ohjeita. Helena otti lisäannoksen Kingiä lukemalla Kalpeaa aavistusta ja iltaviimeiseksi Perry Masonia. Jatkoin Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä kunnes väsymys herpaannutti mielen ja tuli liian vaikeaksi seurata kirjailijan polveilevia, kierteleviä ja kaartelevia lauseita.

Terveisiä Taavetista

   

Eilen oli keväinen päivä Luumäen Taavetissa. Lumivallit ovat vielä poikkeuksellisen korkeat, mutta lämpöaalto ja auringonpaiste sulattavat niitä. Kovaksitallaantuneet tienpinnat antoivat periksi jalan alla. Teimme puolipäivän jälkeen kävelylenkin Saviniementielle. Olemme lukeneet nyt ääneen seitsemänsataa sivua Stephen Kingin Musta torni -sarjan kirjaa Callan sudet. Nuori Jake -revolverimies yhdessä uskollisen Oi -mäyriäisen kanssa vakoili uuden ystävänsä isää ja sai todisteen siitä, että mies oli mätä omena laarissa. Samalla Jake näki, että Callan kylässä on lukuisia kameroita piilossa, jotka välittävät kuvaa sieltä. Helena aloitti Kingin Kalpean aavistuksen, joka oli ensimmäinen hankkimamme ja lukemamme Kingin kirja ja josta hän ei pitänyt ensimmäisellä kerralla, vaan jätti kesken. Stephen Kingin tyyli ei ollut hänen makuunsa, vaan hän toivoi, että kirjailija kirjoittaisi normaaleja kirjoja. Nyt Kalpea aavistus on herkkua. Minä olen lukenut neljäsosan Marcel Proustin Kadonneen ajan neljättä osaa Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa, alanimikkeenä Paikannimet: Paikkakunta. Muutamia sekavaksi ja sotkuun meneviä, pitkiä lausekoosteita on tullut esiin tässäkin kirjassa, mutta jos en saa selkoa niistä toisella tai kolmannellakaan lukukerralla, jätän sen yrityksen ja jatkan tarinaa. En tiedä johtuuko sekavuus suomennoksesta vai onko se originaali?

 

Terveisiä Taavetista

   

Lauantaiaamu sarastaa jo ennen kuutta Luumäen Taavetissa. Eilen oli pilvinen päivä, lämpöasteita puolen päivän jälkeen, kun kävelimme Savitaipaleentietä. Kestopäällyste näkyy vilkkaasti liikennöidyllä tiellä. Vesilätäkkö liikenneympyrässä ja siinä viiruina heijastuksena siirtolinjan kolme johdinkimppua ja kaksi maadoitusjohdinta. Helena luki eilen loppuun Joycen Finnegans Waken. Hän otti seuraavaksi lukuun Stephen Kingin kirjan Kalpea aavistus. Minä aloitin neljännen osan Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -megaromaanista. Sen nimi on Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa, jakso Paikannimet: Paikkakunta. Päähenkilö matkaa terveyslomalle Balbeciin, meren rannnalle. Isoäiti on pojan, nuorukaisen seurana, tukena ja turvana ja Francoise -palvelija. Proust kirjoittaa ensivaikutelmiaan ja huomioi seurapiiriä, joka on toisenlainen, johon hän on tottunut Pariisissa. Balbecista seitsemänkymmentäluvun New Yorkiin, jossa revolverimies Eddie käy asioilla Rolandin maailmasta Kingin Mustan tornin viidennessä osassa Callan sudet. Se onnistuu, kun on kapsäkissä Musta Kolmetoista, mutta sen vempaimen hurina tekee ihmisen hulluksi. Eddie tekee suullisen esisopimuksen rakentamattomasta tontista keskellä Manhattania, jossa Ruusu kasvaa.

 

Terveisiä Taavetista

    

Jänikset tekevät jälkiään Luumäen Taavetin lumipenkkoihin. Eilen menin kymmenen jälkeen illalla parvekkeelle ja siellä yksi pitkäkorvainen loikki Vallitietä pitkin. Edellisen jäniksen näimme tiistaina illalla. Joimme teetä keittiössä, kun näin ikkunasta, että jänis tulee Joukolantietä alaspäin. Se jäi istumaan risteykseen katselemaan ja kuulostelemaan, ei mitään erikoista ja kääntyi ympäri. Luin eilen loppuun Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kolmannen osan Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa, Rouva Swannin ympärillä. Päähenkilö riutuu rakkaudesta ja kaipuusta rakkaansa luo, mutta kuolettaa päättäväisesti nämä tunteet sisimmästään. Hän ei ole varma vastapuolen tunteista. Kukaan muu ei voi rakastaa yhtä syvästi. Helena lukee Joycen Finnegans Wakea, mutta sänkykirja on vaihtunut: Gardnerin Kleptomaanin jäljet. Stephen Kingin Mustan tornin Callan sudet -osassa Callan naiset näyttävät taitojaan lautasen heitossa. Jake ottaa oman Rugerinsa mukaan, kun hän lähtee yöksi ystävänsä luo. Eddie haluaa käydä todashissa New Yorkissa. Oi -mäyriäinen kulkee kuin koira Jaken mukana eli kirjasarja tarjoaa houkutuksia myös lemmikkien ystäville.

Terveisiä Taavetista ja Lappeenrannasta

    

Onko tämä viimeinen näin kylmä aamu tälle kevättalvelle? Talon mittari näytti kahdeksaatoista astetta pakkasta. Eilen tein kaupunkireissun, bussilla Lappeenrantaan, asioiden toimitus ja ensimmäisellä takaisin tulevalla autolla Taavettiin. Ensimmäinen visiitti isoon kaupunkiin tänä vuonna. Edellinen kerta oli kesällä. Ehdin sentään aamulla tehdä lyhyen session Roto-käsikirjoituksen parissa. Edistyin seitsemän sivua, mutta poistin ohessa kahden sivun verran tekstiä. Luimme iltapäivällä Stephen Kingin Mustan tornin Callan sudet -kirjaa, jossa on Callahanin tarinaa. Olemme lukeneet Callahanin muisteluksia varmaan kahdensadan sivun mitalta ja yhä riittää. Rolandin ka-tet on kuulolla ja huomaa yhteneväisyyksiä heidän omiin ja erillisiin sattumuksiinsa. Helenalla näkyy olevan edelleen kesken Joycen Finnegans Wake ja Maigret ja Humalasalko. Luin iltaviimeiseksi Proustia. Kadonnutta aikaa etsimässä, osa kolme, Rouva Swannin ympärillä, jossa päähenkilö kirjaa loppupuolella ylös seurapiireissä liikkuvien naisten juoruja, puheita, selityksiä, uteluita, enimmäkseen naisten, koska päähenkilö istuu lähellä Odette Swannia ja henkäilee hänestä erittyviä tuoksuja. Nykytietämyksen mukaan sitä ei kai suositeltaisi astmaatikolle. Toki riippuen astman asteesta sitä voisi pitää myös tarkoituksellisena siedätyksenä.

Terveisiä Taavetista

    

Eilen pyrytti jälleen reippaasti Luumäen Taavetissa. Iltapäivällä, kun tarvoimme happihyppelylenkillä pakkaslumessa varoen liukkaita kohtia valkoisen lumivaipan alla, näimme Joukolantien toisella puolella katolla lumenpudottajapartion. Työ tuntui olevan tuumimisvaiheessa ja kun palasimme puoli tuntia myöhemmin takaisinpäin työmiehet olivat laskeutuneet melkein kaikki alas pihalle. Lumi oli varmaan kohvaantunut ja jäätynyt ja sitä oli vaikea poistaa kolhimatta kattoa. Luemme edelleen samoja kirjoja, Helena James Joycen Finnegans Wakea ja Simenonin Maigretiä. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kolmannessa osassa Rouva Swannin ympärillä kertoja ei saa aloitettua kirjallista työtään, vaan kiirehtii joka päivä seurapiireihin. Hän pääsee tutustumaan kuuluun kirjailijaan, jolla on kuvitteellinen nimi Bergotte. Palatessaan kotiin hän on tohkeissaan, mutta vanhemmat voihkivat ja väittävät, että seura on mitä kehnoin. Kun päähenkilö sanoo Bergotten kehuneen isäntäväelle häntä älykkääksi, äidin ja isän asenne muuttuu kerrasta. Stephen Kingin Mustan tornin Callan sudet -osassa olemme nauttineet hyvästä tekstistä viidensadan sivun verran ja kolmesataa on edessä. Sudet ovat pysyneet yhä Ukkosenjylyssä, kauhua herättävä Musta Kolmetoista hyrisee piilossa laatikossaan Callahanin kirkossa ja mannien vanhin opastaa Rolandin katsomaan Oviluolaa.