Muutto

 

 Kuukauden päästä tasan on se päivä, jolloin saamme tulevan asunnon hallintaamme. Varaus: Vielä on jokin kiemura selvitettävä loppusinetiksi, muuten tämä isoksi pullistunut purkkapallo lätsähtää naamalle. Olemme luottavaisia, että usva hälvenee tältä osin, jos ei tänään niin nousuviikolla. Eilen aamulla kaupassa kysyin pahvilaatikoita, muuttolaatikoita. Pahvilaatikoita oli kyllä, mutta ei niistä ollut muuttolaatikoiksi. Silmäys riitti. Menin nettiin, vaivasin päätäni ja tilasin ja maksoin kotiin kuljetettuina nettikaupasta varsinaisia pahvisia muuttolaatikoita ja kahta pienempää kokoa pahvilaatikoita. Siinä meni oma aikansa niin kuin kaikessa. Tarkoitus on päästä hyvissä ajoin pakkaamaan ja karsia samalla niitä muutosta toiseen mukana seuraavia säästöreliikkejä, jotka ovat ikään kuin kylkiäisinä ihmisen matkassa, turhake-esineitä, jotka ovat ja pysyvät kaapeissa tai peräti muuttolaatikoissa, esimerkiksi verhoja, joita on kuvitellut tarvitsevansa ja aikovansa katsella vielä joskus omassa ikkunassaan ja niitä maljakoita, jotka pitävät paikkaa kaapin perällä. Eilen kun en tiennyt mihin ryhtyisin seuraavaksi enkä kyennyt rauhoittumaan kirjan ääreen, menin jälleen nettiin, josta löytyi Muuttomaailma -niminen alan sivusto. Siellä oli ohjeita. Sitä kautta saattoi täyttää ja laittaa nettiin tarkat tiedot omasta muutostaan ja erikoisvaatimuksista ja tein sen ja Muuttomaailma ilmoitti, että tunnissa pitäisi kuulua tarjouksia. Siihen ei mennyt niinkään kauaa. Illalla myöhään tarjouksia oli jo neljältä eri yrittäjältä ja viimeisimpään niistä laitoin soittopyynnön. Kun sitä ei kuulunut, laitoin sähköpostia, jossa muistutin, että en tiedä prikulleen varmaa muuttopäivää ja että toivomukseni on päästä muuttoauton kyydissä samaa matkaa Taavetista Helsinkiin. Mielestäni sen ei pitäisi olla mahdotonta? Eilen sain myös yhden soiton ja jossa ongelmana oli, että heillä on vain isoja pakettiautoja, mutta he voivat tulla kahdella autolla. Pyysin tarkempaa hinta-arviota ja sen pitäisi tulla tänään. Nyt aamulla sähköpostissa näkyi seuraava tarjous. En ole avannut sitä vielä. Muutto tarkoittaa siis sitä, että mieli on rauhaton, lukeminen ei tahdo onnistua, kirjoittaminen ennemmin, vaikka tällä erää rajatulla aihealueella. Eilen iltaviimeiseksi, kun pistäydyin parvekkeella, näin sentään pienen pupun nurmikolla, sitten koiranulkoiluttajan koiransa kanssa ja kolmantena kellertävä kissa oli liikkeellä ja ylitti tien vaanivana ja salaperäisenä.

Muutto

 

Muutto. Onko siihen koskaan oikea aika? Ei ainakaan kaupunkilomalla helteisessä säässä. Eilen iltapäivällä, kun matkasimme Helsingistä Kouvolan kautta Taavettiin maisema leijui epätodellisessa helleusvassa. Eilen ennen junan lähtöä olisi ollut riittämiin aikaa kirjoittaa vaikutelmia postaukseen, mutta kännykällä se kävi niin kankeasti, että siirsin pitemmät tekstit tähän torstaiaamuun. Muuttoajatus on ollut mielessä jo jonkin aikaa, kypsymässä ja tekeytymässä ja niinpä laitoimme asunnonhaun netissä ennen kuin lähdimme viettämään minikaupunkilomaa. Menomatkalla tuli vastaus hakemukseen: Asunto tarjolla. Kaupunginosa Pikku-Huopalahti. Se mahtui sen kuvitteellisella harpilla piirretyn ympyränkaaren sisäpuolelle, josta havittelemme tulevaa kotia. Eli kävimme vielä samana päivänä katsomassa asuntoa ja katusokkeloa, josta se löytyi. Seuraavana päivänä eli toissapäivänä olimme puolilta päivin kirjoittamassa nimiä vuokrasopimukseen. Sen jälkeen saattoi viimein lomailla täysipainoisemmin paitsi, että sisimmässä lepatti oudosti ja illalla hotellihuoneessa olimme lähes sanattomia ja ihmeissämme. Meidät oli napattu pyöritykseen. Mitä pitää muistaa muuton yhteydessä? Muuttokyyti? Tarkka päivämäärä on valittava ja tietenkin kaikki pakkaaminen, joka alkaa nyt.

Muutto

 

Eilen allekirjoitimme vuokrasopimuksen. Muutamme Helsinkiin kuukauden päästä. Tästä lyhytlomasta tuli asunnonhakureissu.

Matkalla

 

Eilen illalla hotellin takapihalla. Varpuset kävivät katsomassa meitä, eivät kiinnostuneet. Kaupunkia on reissattu ja käytetty julkisia kulkuvälineitä. Harjaannusta tapahtuu.

Kahvilla. Kävimme Kauppatorilla väenpaljoudessa näin ruokatuntiaikaan.

Matkalla

 

Taavetista tuleva bussi sippasi kesken matkan. Onneksi valitsimme yhdeksän junan, 9.19, joten ehdimme siihen, vaikka varakyyti oli mutkan takana. Laiturilla katselemme Kouvolan ratapihaa.

Nyt junassa, selkä edellä suuntana Helsinki monine välipaikkakuntineen. Marjan päivää kaikille Marjoille.

Tässä auto on työnnetty takaisin pysäkille. Näimme kolme tukkirekkaa ja vedimme vainua niiden vanavedestä.

Tilkanrannassa cokiksella. Menossa katsomaan asuntoa.

Terveisiä Taavetista

   

Hellettä on, mutta ei näin aamusta. Viideltä oli yhdeksän astetta. Kuudelta tavoitimme kuun, vaikka se ei ole enää aivan täysi. Luumäki juhlii tänä viikonloppuna. Itsenäinen kunta on ollut olemassa 380 vuotta, melkein neljä kertaa niin pitkän ajan kuin on Suomen maan itsenäisyyden aika. Eli Luumäen taival alkoi Ruotsin herruuden alla ja Taavetti perustettiin venäläisten toimesta. Minulla on kaksikymmentä sivua lukematta Alfred Döblinin kirjaa Berlin Alexanderplatz, joten voin jo arvioida sitä. Kirjassa kuvataan sadan vuoden takaista Berliiniä, maailmansotien välistä Berliiniä ja superinflaation jälkeisiä aikoja. Berlin Alexanderplatzissa on kaksi suojelusenkeliä, jotka saattavat välillä päähenkilöä. Tämä toi mieleeni elokuvan Berliinin taivaan alla. Siinä elokuvassa on myös murheellinen muistelemisen sävy, kun kaupunki nousee takaisin raunioista. Berlin Alexanderplatz -kirja on sykähdyttävä. Se on tragedia tai tragikomiikkaa, mustan huumorin temmellyskenttä, vaikka kaikki eivät varmaan näe siinä mitään huvittavaa. Helena aikoo tutustua siihen myös. Tällä hetkellä hänellä on kesken Sisko Istanmäen tunnetuksi tehnyt teos Liian paksu perhoseksi. Olen lukenut sen kauan sitten, mutta muistissa on vain häiväys. Täytynee korjata asia.

 

Terveisiä Taavetista

    

Lauantai, viikonloppu ja aurinko on nousemassa Luumäen Taavetissa. Teimme tunnin aamukävelyn Vallitietä itään, Savitaipaleentietä kuutostien ali ja sähkölinjaa pitkin alikululle ja Joukolantietä kotiin. Emme nähneet pupuja. Variksia lennossa ja pikkulintuja puissa. Telkku tarjoaa tänään iltapäivällä ja illalla useita jalkapallo-otteluita. Kausi on alkanut ja kesä on siinä vaiheessa, että koululaiset ovat viettäneet jälleen ensimmäiset päivät luokkahuoneiden riemussa. Helena luki eilen loppuun molemmat Sisko Istanmäen Yöntähti -romaanin ja Johanna Ruohosen jalkapallokirjan Naisten laji ja peukutti ja suositteli kumpaakin. Hän aloitti Istanmäen Liian paksu perhoseksi. Minä olen viimeisellä sadalla sivulla Alfred Döblinin teosta Berlin Alexanderplatz. Suunta on huono, alavireinen ja päähenkilö kykenee vain vollottamaan. Olemme onnistuneet näkemään tällä kuunkierrolla vain vilahduksen täysikuusta. Kuu on vain käväissyt eteläisellä taivaanrannalla ja silloinkin on kerääntynyt näköesteeksi pilviä. Ensi kerralla sitten.