Tilkankadulla

    

Tänään on aamukuudelta Helsingin Kaisaniemen sääasemalla aste pakkasta. Vietämme Aleksis Kiven päivää ja suomalaisen kirjallisuuden päivää. Meillä on satavuotias Seitsemän veljestä -kertomuksen painos, jonka kirjaintyyppi on fraktuuraa ja somistus Akseli Gallen-Kallelan. Eilen emme ajatelleet vielä Kiven päivää, kun kävimme keskustassa ja kuvasin, mitä on nykyään entisen Suomalaisen Kirjakaupan päämyymälän kohdalla Aleksanterinkadulla, Vanhan Ylioppilastalon alakerrassa: Jykevät pilarit ovat ainoina jäljellä entistä, kulku niiden välistä ja muutama ruokapaikka. Ei kirjoja. Hankala hahmottaa mistä välistä pääsi kulkemaan vajaa viisikymmentä vuotta sitten lääketieteen osastolle ja mistä skandinaaviselle, missä oli varasto ja ammoinen liikkeen takaovi. Olimme ostoksilla, kahvilla Kampin Fazerilla ja palasimme Pikku Huopalahteen. Naputtelin eilen kahteen otteeseen Näillä main -tarinaa sieltä täältä, mutta en paneutunut siihen syvemmin. Helena virkkasi isoäidinneliöitä ja järjesti uusiksi pesuhuoneen peilikaapin. Illalla luimme hetken aikaa yhdessä, Helena Svetlana Aleksijevitsin kirjaa Neuvostoihmisen loppu ja minä Hunter S. Thompsonin teosta Suuri hainmetsästys.

Tilkankadulla

     

Aste lämmintä täällä etelärannikolla. Helena teki sauvakävelylenkin nyt aamuensimmäiseksi. Eilen kuvasimme vesilätäköitä. Maaperä ei ehdi imeä vettä uumeniinsa sitä mukaa kuin sitä sataa lisää. Näillä säillä lätäköt taitavat kuitenkin riittyä. Puskimme eilen kaupalle mennessä tuulta vasten rannan kautta Tilkantorille ja Korppaanmäentietä ylös Mannerheimintielle. Myrsky oli ravistellut lisää hevoskastanjan kastanjoita, tammenterhoja ja koristeomenapuun pieniä omenia jalkakäytävälle. Olen edennyt Näillä main -tarinaani sivulle kymmenen. Helena virkkaa mustaa ja valkoista ja musta-valkoista. Hän sanoi, ettei ehdi varmaan lukea Svetlana Aleksijevitsin kirjaa Neuvostoihmisen loppu ennen kuin varaamani Robert Goverin Sadan dollarin erehdys tulee noudettavaksi. Vastasin, että ei kiirettä palautuksilla, sillä taidan lukea itsekin Aleksijevitsin kirjan. Olen puolessa välissä Hunter S. Thompsonin ilkikurista ja sanavalmista kokoelmakirjaa reportterin lehtikirjoituksia, Suuri hainmetsästys ja jota Helena puolestaan aikoo vähän vilkuilla. Pallottelemme kirjoilla.

Tilkankadulla

    

Tuulta täällä etelärannikolla. Kolme astetta lämmintä. Kuvassa syksyinen Tilkankatu eilen Helsingin Pikku Huopalahdessa. Aamupäivällä oli sateetonta, kun teimme kauppareissun. Kävimme samalla katsomassa myös uoman täydeltä virtaavaa Haaganpuroa. Helena virkkaa isoäidinneliöitä. Hän kokoaa välillä yhteen kansioon vanhoja kuvia käsitöistään. Minä sovittelen sanoja Näillä main -tarinan alkutahdeiksi. Sitä on kahdeksan sivua. Olen sivulla kolmesataa Hunter S. Thompsonin kirjaa Suuri hainmetsästys. Kirjailija-reportteri mainitsee, että häntä kiehtoisi kokeilla suoraa raportointia, kirjoittaa tapahtumista juuri sinä hetkenä, luopua korjauskirjoittamisesta ja toimittaa vain tekstin sellaisenaan eteenpäin. Muistelen, että tällaisesta suorasta kirjoittamisesta haaveili muun muassa Pentti Saarikoski ja muutama muu suomalainekin kirjailija. En tiedä tuliko siis idea perimmältään Thompsonilta? Helena lukee Svetlana Aleksijevitsin kirjaa Neuvostoihmisen loppu. Varasin toissailtana kirjastosta Robert Goverin teoksen Sadan dollarin erehdys. Eilen illalla näkyi helmetin sivuilta, että kirja on Matkalla.

Tilkankadulla

    

Tilkantorille on tekeillä sähkölatauspaikoitusruutu, -ruutuja, päätellen näistä asvalttiin maalatuista merkeistä. Meillä kävi juuri sähköasentaja vaihtamassa uuden kytkimen kylpyhuoneeseen. Joten sähköä siellä ja täällä. Huomasimme ikkunateippaukset liikkeessä Tilkankadun toisella puolella: Jokin uusi market on avautunut. Jatkoimme kuitenkin Korppaanmäentielle ja sitä ylös Mannerheimintien Alepaan. Ei kulkenut kympin ratikoita, mutta kun lähdimme kaupasta, näimme yhden menevän ja toisen tulevan. Eräs asukas meidän talosta, samasta rapusta, sanoi jutellessamme, että kaupunki ulottuu sinne asti minne ratikat kulkevat ja että keskustan täytyy olla niin lähellä, että sinne voi kävellä. Vaatimuksia on hyvä olla. Häntä huvittaa, että toisella puolella meillä on katu ja toisella vapaata puistomaata, jossa liikkuu jäniksiä ja kettuja. Helena aloitti uuden käsityöprojektin, vaihteeksi virkkausta, musta-valkoisia isoäidinneliöitä. Verho olohuoneen ikkunaan. Hän lukee Svetlana Aleksijevitsin kirjaa Neuvostoihmisen loppu. Minä naputtelin Näillä main -tarinaani. Olen lukenut kolmanneksen Hunter S. Thompsonin kirjaa Suuri hainmetsästys. Reportterin aikalaisraportti viidenkymmenen vuoden takaa. Kirjassa on koottuna neljään osaan Thompsonin eri lehtiin kirjoittamia artikkeleita ja aloittamani toinen osa keskittyy Richard Nixoniin.

Tilkankadulla

    

Teimme eilen päiväkävelyn kirjastoon. Palautimme kaksi luettua kirjaa ja Helena lainasi Svetlana Aleksijevitsin kirjan Neuvostoihmisen loppu, alanimikkeenä Kun nykyhetkestä tuli second handiä. Kirja on vuodelta 2013 ja ilmestynyt suomeksi 2018. Samalla Helena otti meille tuoreen Helsingin Kirjamessut -ohjelmalehden. Hieno syyspäivä. Pikku huopalahti peilasi tyynenä. Luin ja kirjoitin eilen Näillä main -tekstiä. Se on lonkeroitunut sivulle seitsemän. Helena kutoo, kuvaa parvekkeella käsitöitään ja lukee Svetlana Aleksijevitsiä. Minulla on Hunter S. Thompsonin Suuri hainmetsästys menossa. Olen lukenut vajaan neljänneksen. Sisällysluettelosta näen, että hai on tulossa tuonnempana. Iltapäivän päätteeksi selasin Kirjamessujen ohjelmaa parvekkeella ja join teetä, kun varpunen lensi siitä vierestäni ja istui tuolin selkänojalle. Lintu huomasi minut, hypähti parvekelankuille ja nousin työntämään parvekkeenoven kiinni. Varpunen väisti, pyyhkäisi nokkaansa puuta vasten tai löysi ehkä jotain syötävää ja oli seuraavassa hetkessä lehahtanut matkoihinsa.

Tilkankadulla

      

Eilen oli täällä etelärannikolla sadetta aamupäivän ja iltapäivän auringonpaistetta. Teimme puolenpäivän aikaan kävelylenkin kympin ratikan päättärille, Vihdintien yli suojatietä pitkin ja palasimme kevyen liikenteen siltaa valtaväylän yli. Helena kutoo neljättä villapaitaa, jos se ei ole hartiahuivi. Minä naputtelin aamupäivällä Näillä main -tekstiä. Helena lukee Patricia Moyesin dekkaria Syntympäivälahjaksi kuolema. Huomaan, että minulla on ollut lukuhäiriö - olen jostain syystä mieltänyt Moyesin mieheksi. Olen pahoillani. Illalla katsoimme loppuun asti Newcastlen ja Paris Saint Germainin Mestarien liiga -ottelun, joka päättyi neljä yksi. Luin myös eteenpäin Hunter S. Thompsonin reippaita lehtijuttuja. Kirjoittaja ei yritä häivyttää itseään kuvasta eikä tekstistä. Teksti on suoraa ja vauhdikasta.

 

 

Tilkankadulla

    

Sataa nyt aamulla. Lokakuinen näkymä pimeällä Pikku Huopalahdesta. Helena teki eilen toisena perättäisenä aamuna ensimmäiseksi sauvakävelylenkin. Hän luki loppuun Svetlana Aleksijevitsin kirjan Sinkkipojat. Minä luin Sienilehdestä Suomelle uutena lajina löytyneen Vaskitatin, joka on yleinen Pohjois-Amerikassa. Lehdessä mietitään myös, onko se vieraslaji eli viekö se elintilaa perinteisiltä Suomen sieniltä? Eläinten ja kasvien osalta on kysytty jo pitkään vieraslajeista, mutta onko tämä ensimmäinen kerta, kun sienet otetaan mukaan tähän tarkasteluun? Otin uuden tiedoston ja kirjoittelin niitä näitä. Viisi sivua jaaritusta. Luin muutaman sivun Hunter S. Thompsonin vaikutelmia Houstonista, Super Bowl -ottelusta vuodelta 1973. Tulee mieleen David Foster Wallace. Häneltä olen lukenut muutaman persoonallisen, omaäänisen reportaasin, hummerikarnevaaleista ja pornon vuosikatsauksesta. Eilen illalla näimme kaksi Mestarien liigan jalkapallo-ottelua. Jälkimmäinen jäi kesken. Manu koki kaksi kolme tappion Galatasaraytä vastaan ja on nollassa pisteessä kahden ottelun jälkeen. Hävisi kotiottelunsa, Old Traffordilla.