Taavetissa

    

Neljä astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Helsingin Kirjamessut -tapahtuma avaa tänään ovensa. Helenalla ja minulla on monivuotinen historia siellä käynneistä, mutta se putki katkesi viisi vuotta sitten. Päivän postauskuvana on kirjoja Roopen ympärillä. Viime aikoina on tuntunut turhalta seurata uutisia, mutta tiistaina katsoimme iltauutiset ja niissä oli veikeä pikku-uutinen: Hyttynen on löydetty Islannista. Toinen uutisaihe, joka jäi mieleen, oli linjanveto siitä, ketkä eivät saa osallistua talviolympialaisiin. Laitoin nettihaun olympia-aatteesta, koska minulla on siitä jonkinmoinen mielikuva ja tekoäly löysi muun muassa seuraavan katkelman: ”…urheilun edistämää maailmanrauhaa ja ihmisten yhdenvertaisuutta ajava aate…” Eilen liikuimme luonnossa. Kahdeksan aikaan aamulla kävelimme vanhalle hiekkakuopalle ja otin muutaman kuvan. Eilen oli kolmas peräkkäinen päivä, jona kirjoitin postaustekstin ja päiväkirjoja, mutta en mitään tarinaa. Odottelen aihetta. Helena kutoi eilen, teki taloustöitä, katsoi sarjoja läppäriltä ja pelasi pasianssia. Hän piirsi lisäksi luonnoksia ja luki loppuun Georges Simenonin jännärin Maigret och clocharden. Minä olen lukenut yli puolet Pablo Nerudan muistelmateoksesta, Tunnustan eläneeni. Luimme myös ääneen Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Kirja on vajaan viidenkymmenen vuoden takaa ja siinä israelilaiset, suppeat valiojoukot ja palestiinalaiset terrorisolut ottavat yhteen. Pommiuhkia ja pommeja. Fiktiota tietenkin.

Taavetissa

    

Kaksi astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvassa Helena istuu Patteritien penkillä sunnuntaina iltapäivällä. Eilen tiistaiaamuna pesin kaakeliharjalla pesuhuoneen ja löylytilan lattian. Tunnin jumppa. Etsin yhtenä päivänä Luumäen pääkirjaston hyllyistä Mia Bernerin ja Pentti Saarikosken yhteistä kirjaa Kvällen gör sig ingen brådska. Ei ollut. Netistä näin, että heili-kirjastossa, Imatralla on se suomeksi ja varasin sen. Huomasin, kun kolusin paikallisen kirjaston ruotsinkielisiä kirjoja, että hyllyssä oli kaksi Simenonin Maigret -teosta, Maigret och clocharden ja Maigret och mannen på bänken. Lainasin ne Helenalle. Maanantaina meillä oli ruokana paistetut muikut ja eilen Helena teki oman pizzapohjan ja keräsi pakkasesta alkukesän ensimmäisiä sienilöytöjä, kanttarelleja, vaaleaa orakasta ja kehnäsieniä pizzan täytteeksi. Puolet pizzasta jäi tälle päivälle. Eilen iltapäivällä teimme saappaat jalassa hiihtoladun metsälenkin. Sen jälkeen aloimme lukea ääneen John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Muistini mukaan olen lukenut sen ennenkin ääneen Helenalle, mutta en löytänyt tietoa luettujen kirjojeni listalta, joka yltää viidentoista vuoden päähän. Kun avasin kirjan, huomasin merkinneeni kirjan hankkimispäivän, 26.8.2006, Lappeenrannan Sumasta. Monta lukuprojektia menee päällekkäin. Helena alkoi eilen kutoa toista sukkaparia. Ensimmäinen pari oli kokonaan luonnonvalkoista ja tämä jälkimmäinen on tummanharmaata. En tiedä, tuleeko siihen muuta väriä.

Taavetissa

    

Kaksi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvassa on Taavetin markkinoiden parasta antia lapsenmielisille ja herkkusuille. Taivas oli puolipilvessä ja lämpötila niukasti nollan yläpuolella eilen aamupäivällä, kun kävimme kiertelemässä muun väen seassa torilla. Nautimme kotona ateriaksi paistettuja muikkuja näkkileivän kanssa ja piimää juomaksi. Iltapäivällä teimme kamerakierroksen vaihteeksi Vallitietä Savitaipaleentielle ja sähkölinjaa pitkin takaisin. Kävelyn jälkeen meillä oli kahvin kanssa mustikkapiirakkaa ja kermavaahtoa. Sain eilen Serkkuja kyydissä -tarinan valmiiksi. Minulla on kerättynä kahdeksan lyhyttä tarinaa yhteen kansioon. Helena teki eilen käsitöitä, sukat työn alla. Hän luki Pentti Saarikosken Tanssiinkutsu -runokokoelmaa, katsoi läppäriltä sarjoja ja piirsi luonnoksia. Minä luin eilen Pablo Nerudan muistelmia, joiden nimenä on Tunnustan eläneeni. Runoilija kirjoittaa tekstiään runollisesti, runoilijana.

Taavetissa

    

Viisi astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Kirjoitin eilisessä postauksessa kaislaverho, kun oikea nimitys on bambuverho. Tiedän, mutta kaisla tuntuu luontevammalta. Niitä kasvaa luonnonvaraisena täälläkin. Tänään postauskuvana on yhteiskuva meistä kivijärkäleinä. Toinen katsoo toista tai molemmat toisiaan. Päätimme jo lauantai-iltana, että jätämme sunnuntain ulkoilun iltapäivään ja teemme aamupäivän omiamme. Helena järjesteli töitään ja tavaroitaan. Hän kutoi välillä ja otti sitten luonnoslehtiön ja läppärin keittiönpöydälle ja istui katsomaan sarjaa ja piirtämään. Minä kirjoitin eilen aamulla neljä sivua uutta tarinaa, Serkkuja kyydissä ja sen lisäksi hahmottelin tätä postausta ja kirjoitin kaunokirjoituksella päiväkirjavihkoon Helenaa varten. Siinä tunnit vierähtivät ja kiitivät ja aurinko nousi taivaanrannan ylle ja alkoi valaista huoneeseen. Meillä oli ruuaksi kalakeittoa edelliseltä päivältä. Helena innostui tekemään mustikkapiirakkaa. Sitä oli iltapäiväkahvin kera. Teimme kävelylenkin linkkimaston ohi hiekkatietä alas Saviniementielle, hiekkatietä sekin ja joka rahisee mukavasti jalan alla. Palasimme kaupan kautta ja ostimme lämpimiä riisipiirakoita ja muuta evästä. Luin loppuun Pablo Nerudan Isla Negran runot. Luultavasti luen runot myöhemmin toiseen kertaan. Helena luki eilen Pentti Saarikosken Tiarnia-sarjan toista osaa, Tanssiinkutsu. Moneen kertaan luettuja runoja.

Taavetissa

    

Kahdeksan astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvassa on kaislaverhoon lisättyjä ”kunniamerkkejä”, sulkia ja Annin Helenalle lahjaksi antama koru. Tänään niin kuin eilenkin aamuvarhaisella on taas upea eteläinen tähtitaivas. Eilen yhdeksän aikaan kävimme kirjastossa ja kaupassa. Ostimme pakastekalakuutioita. Helena oli kuorinut ja paloitellut perunat valmiiksi ja päivälliseksi nautimme herkullista kalakeittoa. Iltapäivällä sään lämmettyä niin, että tienpinnat olivat sulina, kävelimme linkkimaston ohi alas Saviniementielle, jossa harvennushakkuu oli saatu suoritettua ja tien laidassa odottivat puupinot noutajaa. Helena piirsi eilen aamupäivällä luonnoksia ja teki käsitöitä iltapäivällä. Minä laitoin alulle ja kirjoitin kaksi sivua tarinaa työnimeltä Kuolleiden kärpästen koti. Se on yksi niitä ideoita, joita on pulpahdellut mieleen. Illalla totesin, että tarina on valmis. Luin sen Helenalle ja hän oli samaa mieltä. Jossain välissä luin Pablo Nerudan Isla Negran runoja. Helena luki Pentti Saarikosken Tiarnia-sarjaa, Tanssilattia vuorella. Illalla katsoimme televisiosta jääkiekkoa ja Elämäni biisi -ohjelman.