Taavetissa

    

Viisi astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Kirjoitin eilisessä postauksessa kaislaverho, kun oikea nimitys on bambuverho. Tiedän, mutta kaisla tuntuu luontevammalta. Niitä kasvaa luonnonvaraisena täälläkin. Tänään postauskuvana on yhteiskuva meistä kivijärkäleinä. Toinen katsoo toista tai molemmat toisiaan. Päätimme jo lauantai-iltana, että jätämme sunnuntain ulkoilun iltapäivään ja teemme aamupäivän omiamme. Helena järjesteli töitään ja tavaroitaan. Hän kutoi välillä ja otti sitten luonnoslehtiön ja läppärin keittiönpöydälle ja istui katsomaan sarjaa ja piirtämään. Minä kirjoitin eilen aamulla neljä sivua uutta tarinaa, Serkkuja kyydissä ja sen lisäksi hahmottelin tätä postausta ja kirjoitin kaunokirjoituksella päiväkirjavihkoon Helenaa varten. Siinä tunnit vierähtivät ja kiitivät ja aurinko nousi taivaanrannan ylle ja alkoi valaista huoneeseen. Meillä oli ruuaksi kalakeittoa edelliseltä päivältä. Helena innostui tekemään mustikkapiirakkaa. Sitä oli iltapäiväkahvin kera. Teimme kävelylenkin linkkimaston ohi hiekkatietä alas Saviniementielle, hiekkatietä sekin ja joka rahisee mukavasti jalan alla. Palasimme kaupan kautta ja ostimme lämpimiä riisipiirakoita ja muuta evästä. Luin loppuun Pablo Nerudan Isla Negran runot. Luultavasti luen runot myöhemmin toiseen kertaan. Helena luki eilen Pentti Saarikosken Tiarnia-sarjan toista osaa, Tanssiinkutsu. Moneen kertaan luettuja runoja.