Taavetissa

    

Kaksi astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on marraskuinen kollaasi. Eilen oli sateista täällä kaakon kulmalla. Saimme vettä, räntää ja lunta. Ulkoilimme kerran, aamupäivällä ja kävimme samalla reissulla kirjastossa ja kaupassa. Lainasin Gabriel Garcia Marquezin novellikokoelman Mama Granden hautajaiset. Luulen, että olen lukenut sen joskus ennen, mutta en ole merkinnyt sitä ylös. Helena on tehnyt käsitöitä. Hän sai peiton valmiiksi ja jatkoi kaksia villasukkia. Eilen aamupäivällä Televisiolähetyksen jälkeen -tarina tuli valmiiksi. Neljä sivua. Luin sen Helenalle ja hän hyväksyi tekstin. Kansiossa, johon kokoan näitä lyhyitä tunnelmapaloja, on kaksitoista tarinaa. Luimme eilen iltapäivällä ääneen viisikymmentä sivua John Steinbeckin romaania Vihan hedelmät. Länteen töihin tulijat ovat paikallisten mielestä hemmetin saastaisia okieita, varkaita ja rähjääjiä. Paikalliset kodinturvajoukot partioivat ja polttavat töitä etsivien telttakyliä hätistääkseen nämä matkoihinsa. Eilen illalla katsoimme kaksi Aki Kaurismäen elokuvaa, jotka on nähty toki ennenkin. Toinen oli Le Havre ja sen jälkeen Pidä huivista kiinni, Tatjana.

Taavetissa

    

Lämpötila on nollassa aamulla viikon alkaessa Luumäen Taavetissa. Ikkunanäkymässä tienpinnat kiiltelevät katuvalaistuksessa joko jäisinä tai märkinä. Postauskuvana on mustavalkoinen kissa, Helenan akvarelli saamastani luonnoslehtiöstä. Kuvasin kaikki työt siitä ja tein kansion, josta laitamme niitä jatkossa välillä Kaunis kesäpäivä -blogin postauksiin. Eilen aamulla tiet olivat hioutuneet liukkaiksi, mutta liukuesteiden kanssa selvisi hyvin. Otimme kuvia koivupinoista, joiden päällä oli ohut kerros lunta. Otin kuvan huoltotiestä, joka nousee mäkeä ylös linkkimastolle. Sattumalta kuvaan tallentui myös kylän suuntaan lentävä närhi. Kaupalle mennessä kuvasimme lehmuksen oksia siemenineen taivasta vasten, torin uuden huoltorakennuksen ja nykyaikaista riimukirjoitusta torin lumipinnassa. Helena teki eilen käsitöitä, virkkasi isoäidinneliöitä ja kutoi villasukkia. Hän alusti siinä ohessa pizzataikinan eli meillä oli lounaaksi herkullinen sienipizza. Minä jatkoin uuden tarinan tapailua, Televisiolähetyksen jälkeen ja jota on nyt kolme sivua. Luimme ääneen melkein kuusikymmentä sivua John Steinbeckin romaania Vihan hedelmät. Rankkaa tekstiä ja rankkaa asiaa. Tuntui huojentavalta vaihtaa lajia ja siirtyä lopuksi iltaa Veijo Meren teksteihin, jotka ovat aina inhimillisiä ja toivon ja huumorin kyllästämiä. Katsoimme televisiosta nhl-jääkiekkoa ja amerikkalaista jalkapalloa.

Taavetissa

    

Yliopiston almanakan mukaan tänään on Valvomisen sunnuntai. Kaksi astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on lumen valkaisema taajaman keskusraitti lauantaina aamupäivällä kauppareissulta palatessa. Laitoimme eilen aamulla liukuesteet tossuihin, kun vielä hämärän vallitessa kiersimme pururadan kautta Vallitielle, Linnalantielle ja takaisin Joukolantielle. Otimme kuvia pururadalta ja kuunsirpistä ja kauppamatkalla kylältä. Helena virkkasi eilen isoäidinneliöitä ja katsoi samalla läppäristä sarjoja. Hän tekee peittoja. Lounaaksi meillä oli spaghettia, jossa kastikkeena oli kananmunaa ja sardiinia mausteliemessä. Ennen ruokaa otin uuden tiedoston, jonka työnimeksi laitoin Televisiolähetyksen jälkeen. Kirjoitin alun. Olemme lukeneet ääneen puoleen väliin John Steinbeckin romaanin Vihan hedelmät. Helena luki virkkaamisen ohella minulta saamaansa päiväkirjaa, joka alkaa elokuun puolelta ja Satu Rämön jännäriä Tinna. Minä luin valikoiden Veijo Meren novelleja, sellaisia novelleja, joita olen lukenut harvemmin tai en ollenkaan. Kenttävartion luin perjantaina. Illan viimeiseksi katsoimme Aki Kaurismäen elokuvan Toivon tuolla puolen.

Taavetissa

   

Tänään on marraskuun puoliväli. Helena ja minä juhlimme yhteistä merkkipäiväämme. Yleensä olemme malttaneet odottaa aamuun ennen kuin olemme ojentaneet toisillemme lahjapaketit, Helena minulle sanomalehteen käärityn luonnoslehtiön ja minä hänelle päiväkirjavihon, jonka ympäri olen kietonut koristeeksi punaisen nauhan. Tällä kertaa kävi niin, että Helena otti pakettinsa esiin jo eilen iltamyöhällä jääkiekko-ottelun jälkeen ja minä hain oman pakettini klaffipiirongista. Kilistimme viinilaseja. Onneksi olkoon. Yöllä satoi ohuen kerroksen lunta. Tänä aamuna oli neljä astetta pakkasta Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on Helenan akvarelli keväällä saamastani luonnoslehtiöstä, ruskeasävyinen peltomaisema, yhtä rauhallinen näkymä kuin on syksyinen peltomaa satokauden jälkeen. Eilen aamulla emme tehneet aamulenkkiä, vaan Helena virkkasi isoäidinneliöitä ja minä kirjoitin Levoton olo -tarinan valmiiksi. Luin sen Helenalle ennen lounasta ja hän hyväksyi tekstin. Liitin sen kansioon, jossa on nyt yksitoista lyhyttä tarinaa. Ulkoilimme eilen kaksi kertaa, ensin kaupalle ja takaisin yhdeksän aikoihin ja iltapäivällä, auringon laskiessa, kävimme kuutostien pohjoispuolen lenkkipoluilla. Vaikka torstaina oli satanut, maan pinta oli eilen, perjantaina kuiva emmekä tarvinneet piikkejä tossuihin. Iltapäivällä luimme vajaat neljäkymmentä sivua John Steinbeckin vaikuttavaa romaania Vihan hedelmät. Länteen matkaajat ovat juuri tulleet Kalifornian osavaltion puolelle ja vilvoittelevat Colorado-joessa. Miehet istuvat kaulaansa myöten vedessä. He saivat kuulla lännestä palaavilta kulkijoilta, että Kalifornia ei ole se kultamaa, joksi sitä mainostetaan. Ei kaikille. Yksi heidän porukasta, perheen vähän yksinkertainen esikoispoika, aikamies lähtee porukasta ja aikoo kalastaa elantonsa Colorado-joesta.

 

Taavetissa

    

Kolme astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Kuunsirppi ja tähdet kimmeltävät taivaalla. Postauskuvana on pururadan hiihtomaja odottamassa talvea ja lunta. Kuva on otettu eilen aamulla, jolloin lämmin ilmavirtaus kävi vielä etelästä, satoi tihkua ja pilvet peittivät taivaan. Kävimme eilen yhdeksän jälkeen kirjastossa ja kaupassa. Lainasin pikalainoista Helenalle Satu Rämön Hildur-sarjan uusimman jännärin Tinna, jonka hän on lukenut jo kahdesti, mutta hän alkoi lukea sitä heti kolmannen kerran. Helenalla on kesken odottamassa Ville-Juhani Sutisen hieno dokumentti Kuolleiden muistomerkkien vuosisata. Hän on lukemassa sitä kolmatta kertaa. Minä olen lukenut sen kahdesti. Lainasin itselleni Veijo Meren Novellit vuodelta 1965. Päiväunien jälkeen tarkistimme, mitä käsitöitä oli laatikoissa kellarissa ja Helena toi sieltä jotain ylös. Hän otti myös saunavastan, joten illalla oli koivun tuoksua saunassa. Luin ja muokkasin eilen kahteen otteeseen Levoton olo -tarinaa. Luimme ääneen John Steinbeckin tragediaa Vihan hedelmät. Tragedia se on. Auton moottorista meni laakeri. Remppaa tien päällä. Luin illalla loppuun Ernest Hemingwayn romaanin Ja aurinko nousee. Sen jälkeen vietimme elokuvailtaa ja katsoimme Aki Kaurismäen filmin Varjoja paratiisissa.

Taavetissa

    

Viisi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Tuulta ja sadetta. Postauskuvassa on kolme kirjaa, joita luemme parhaillaan. Eilen leudossa säässä teimme saappaat jalassa metsässä hiihtolenkin. Helena neuloi hartiahuivin valmiiksi. Se on lahja vuosia täyttävälle rakkaalle läheiselle. Minä kirjoitin ja muokkasin Levoton olo -tekstiä. Sitä on nyt kolmetoista sivua. Luulen, että juonirunko on valmis. Luimme eilen ääneen vajaat viisikymmentä sivua John Steinbeckin romaania Vihan hedelmät. Steinbeck sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1962. Helenalla oli unilukemisena Ville-Juhani Sutisen kirja Kuolleiden muistomerkkien vuosisata. Minä luin Ernest Hemingwayn romaania Ja aurinko nousee. Eilen iltamyöhällä katsoimme kaksi Aki Kaurismäen filmiä, Tulitikkutehtaan tyttö ja Ariel. Ensimmäisessä olivat mukana muun muassa Elina Salo ja Silu Seppälä, molemmat hiljattain menehtyneitä. Jälkimmäisessä oli Matti Pellonpää.

Taavetissa

    

Viisi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on otos pururadalta eilen aamuhämärissä. Postaustekstin jälkeen on lisää sumuisia kuvia ja kaksi Helenan luonnosta isänpäivänä saamastani luonnoslehtiöstä. Helena alkoi eilen neuloa kokoon hartiahuivia isoäidinneliöistä. Minä kirjoitin Levoton olo -tarinaa. Sitä on kuusi sivua. Luimme ääneen vajaat neljäkymmentä sivua John Steinbeckin romaania Vihan hedelmät. Kirja kuvaa 1930-luvulla Amerikan keskiosien lama- ja katoajan takia mailtaan suistuneiden ja pois ajettujen maanviljelijöiden hätää ja pakkomuuttoa kotikonnuiltaan. Olemme lukeneet neljäsosan kirjasta. Nyt he lähtivät viimein kohti Kalifornian onnelaa, jossa heidän kuvitelmissaan rypäleet tippuvat suuhun. Kolme tuhatta kilometriä romuautolla. Mistä he saavat edes polttoainetta? Vaikka olemme molemmat lukeneet Vihan hedelmät ennen, ei ole jäänyt mitään muistikuvaa, miten tarina etenee. Suuri kertomus ja katkera, sen osaa jo nyt ennustaa. Helena teki eilen käsityönsä ohessa talousaskareita kuunnellessaan, kun luin ääneen. Hän leipoi mustikkapiirakan, paahtoi mysliä ja keitti punajuuria. Illalla luimme omia lukukirjojamme, Helena Ville-Juhani Sutisen kirjaa Kuolleiden muistomerkkien vuosisata ja minä jatkoin Ernest Hemingwayn romaania Ja aurinko nousee. Katsoimme iltamyöhällä Aki Kaurismäen filmin Kauas pilvet karkaavat.