Vihan hedelmät

    

Vihan hedelmät

Luin John Steinbeckin romaanin Vihan hedelmät ensimmäisen kerran kauan sitten, nuoruudessani, mutta nyt, luettuani sen toisen kerran - tällä kertaa ääneen - totesin, että en muistanut siitä paljoakaan. Uusi lukukokemus oli yhtä aikaa hieno ja samalla riipaiseva. John Steinbeck kuvaa kauniisti ja tarkasti lama-ajan mullistuksissa mailtaan ja kodeistaan pois ajautuneiden viljelijöiden toivioretkeä lännen paratiisiin. Joadien perhe on enimmän aikaa valokeilassa. Kirjailija luotaa perheenjäsenten tunnelmia, kun he päättävät lähteä kotiseudultaan ja uskaltautuvat pitkälle matkalle, kuvaa mitä he kokevat matkatessaan puolen maanosan poikki, leiriytymiset tienvarsilla, autorikot, koettelemukset vuoristossa ja autiomaata ylitettäessä ja heidän mietteitään, kun he viimein pysähtyvät Kalifornian vihannan, hedelmällisen laakson partaalle. Todellisuus on kuitenkin muuta kuin unelmat, sillä heitä ”okieita”, niin kuin näitä työn perässä liikkuvia vaeltajia halveksivasti nimitellään, on tuhansittain eikä töitä ole kuin satunnaisesti ja lyhytkestoisesti eivätkä kaikki pääse osallisiksi niistäkään. Nälkäkuolema uhkaa. Järjellään kaikki ymmärtävät, että heidät on tarkoituksella houkuteltu sinne, jotta työvoiman ylitarjonta painaisi palkkakustannukset mahdollisimman alas. Silti he etsivät ja yrittävät epätoivon vimmalla löytää ulospääsyä tästä umpikujasta, ansasta ja toivovat, että jokin ihme pelastaisi heidät. Alueen alkuperäasukkaat säälivät heitä ensin, mutta tuskastuvat sitten heihin, näihin kaikkialle tunkeviin kerjäläisiin ja varasteleviin tyhjätaskuihin ja taudinlevittäjiin ja alkavat vihata heitä. Vihan hedelmät kypsyvät. Poliisit lisäävät aseistustaan ja samoin vapaaehtoiset kodinturvajoukot ja otteet kovenevat. Viimeisen tuomion antaa kuitenkin luonto, tapahtuu säänmuutos, joka päättää kerrasta sadonkorjuuajan, talvi on tulossa ja monipäiväisinä jatkuvat syyssateet tuovat tulvat pelloille ja hedelmätarhoihin ja hukuttavat pakolaisten leirit. Käsittääkseni John Steinbeck eli 30-luvun laman aikaan nuoruuttaan Kaliforniassa ja niinpä, todistaessaan läheltä silloista järkyttävää katastrofia ja vaikuttuessaan siitä, hänestä tuli se kirjailija, joka kuvasi lännen suuren laman jälkipolvia varten ja kirjoitti muistokirjoituksen laman uhreille.

Helena: Olen lukenut kouluaikana Vihan hedelmät Alex Matsonin suomennoksena ja nyt kuuntelin Raimo Salmisen suomennoksen. John Steinbeckin kirjoja luimme koulussa ja sitten keskustelimme niistä. En muista kirjoista paljoakaan, mutta sen, että pidin Steinbeckin tekstistä, hänen tyylistään ja tavastaan kertoa ja kuvata. Aivan huimaa.

Vihan hedelmät kuvaa lama-aikaa, pientilalliset joutuvat pois kotoa. Sato on ollut heikko tai sitä ei ole ollenkaan. Maatalouden muutokset vaikuttavat ja lentolehtisissä luvataan töitä ja hyvää palkkaa. On lähdettävä kotoa pois. Työtä etsitään ja kaikki etsivät, mutta luvatut palkat eivät ole totta. Ajetaan huonoilla autoilla ja kun jotain tapahtuu ja tarvitaan varaosia, hinta muodostuu siten, että mitä kurjempi tilanne sitä korkeampi hinta.

Ihmisillä on unelmia valkoisesta, ihanasta, puhtaasta talosta ja että saa syödä hedelmiä. Kaikenlaista levottomuutta esiintyy. Työnetsijöitä vihataan, haukutaan eivätkä lapset voi käydä koulua. Silti eteenpäin jatketaan matkaa, mutta jos on hetken aikaa töitä, seuraava katastrofin alku on nurkan takana. Kuunnellessani ajattelin, miten mahtaa käydä lopussa. Loppu yllätti ja jätti miettimään, mitä tämän jälkeen. Meiltä löytyi kahdenlaista ajatusta. Kannattaa lukea.

Taavetissa

    

Kaksi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on Virastotien valaisintolppiin asennetut uudet jouluvalot. Kuva on otettu sunnuntaiaamuna, kun kävelimme edestakaisin Linnalantietä. Aamureippailun ja kahvin jälkeen Helena kirjoitti valmiiksi oman kuuntelukokemuksensa Vihan hedelmät -teoksesta, lähetti tekstin minulle sähköpostiin ja minä liitin sen oman postaustekstini jatkeeksi. Vihan hedelmät -postaus on vuorossa huomenna, tiistaina Kaunis kesäpäivä -blogissa. Postauskuva on Helenan taideluoma. Postaustekstin jälkeen on rajattu kuva kirjan takakannesta ja jossa on kirjailija John Steinbeckin kuva ja kuvateksti. Helena ehdotti seuraavaksi ääneen luettavaksi kirjaksi Norman Mailerin romaania Porton haamu. Olen lukenut sen ainakin kaksi kertaa ja kerran ääneen Helenalle. Kirjan alun ensimmäiset sata sivua ovat parasta kerrontaa, mitä olen lukenut. Eilen iltapäivällä luin ääneen ensimmäiset sivut Porton haamusta. Sen jälkeen teimme piparkakkutaikinan eli Helena teki siinä kaiken muun, mutta minä sekoitin jauhot kulhossa taikinaksi. On kulunut viikon verran ilman, että olen kirjoittanut fiktiota. Olen pitänyt lomaa siitä, mutta kaiken aikaa olen kirjoittanut päiväkirjoja ja postaustekstejä. Eilen luin Heinrich Böllin romaania Biljardia puoli kymmeneltä. Pidän kirjasta. Helena luki loppuun Elli Salon esikoisromaanin Keräilijät ja joka on käsittääkseni myös Finlandia-ehdokas. Helena piti lukemastaan.

Taavetissa

    

Kaksi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kirjankansia, Elli Salon Keräilijät ja Heinrich Böllin Biljardia puoli kymmeneltä. Salon esikoisromaanin kansikuva on tätä päivää ja Böllin suomennetun painoksen ulkoasu on puolen vuosisadan takaa. Eilen aloitimme päivän, Helena luonnostelemalla postauskuvaa tulevaan Vihan hedelmät -postaukseen, moniaita hahmotelmia runsaasta materiaalista ja minä kirjoitin kaunokirjoituksella sivun verran päiväkirjaa ja aloin sitten naputella koneelle ennakkoa tähän sunnuntain postaustekstiin. Helena sai postauskuvan valmiiksi ennen kauppareissua. Kävelimme Linnalantietä länteen kunnantalon ohi ja takaisin. Pilvet punersivat, kun aurinko loi niihin hohdettaan. Varikset lensivät kunnantalon vaiheilla, Joukolantien kerrostalon pihalla oli oravan- ja jäniksenjälkiä. Iltapäivällä luimme loppuun ääneen John Steinbeckin Vihan hedelmät. Kirja oli hyvä ja vaikuttava ja loppu oli sitä myös. Helena luki eilen lopun päivää Elli Salon romaania Keräilijät ja minä luin Heinrich Böllin teosta Biljardia puoli kymmeneltä. Seurasimme ennen saunaa uudelta urheilukanavalta ensimmäisen puoliajan jalkapallo-ottelua, Birmingham vastaan Norwich. Se päättyi tulokseen 4-1. Iltamyöhällä katsoimme Aki Kaurismäen elokuva I hired a contract killer.

Taavetissa

    

Neljä astetta pakkasta tänä lauantaiaamuna Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on näkymä eilen Vallitien laidalta aamun valjetessa. Maassa ja puitten oksilla oli ohut kerros lunta. Teimme lyhyen lenkin pururataa pitkin ja takaisin Vallitietä. Kävimme kauppareissun yhteydessä kirjastossa. Helena lainasi varaamansa Elli Salon esikoisromaanin Keräilijät. Minä lainasin Heinrich Böllin kirjan Biljardia puoli kymmeneltä. Eilen tuli päivällä Hilmanpäivät -elokuva ja katsoimme sen. John Steinbeckin romaania Vihan hedelmät on meillä lukematta ääneen reilu kaksikymmentä sivua ja jätimme sen tälle päivälle. Olemme tekemässä erillisen postauksen tämän kirjan luku- ja kuuntelukokemuksista. Olen luonnostellut ennakkoon postaustekstiä parina päivänä. Oikean sävyn löytyminen on tuntunut haasteelliselta. Helena on sommittelemassa vahaliitu- tai värikynätyötä postauskuvaksi ja jossa siinäkin on riittämiin tekemistä. Eilen oli koko päivän sumuista ja sateista. Lunta tuli ajoittain, mutta sitä ei kertynyt maahan. Helena luki illemmalla Elli Salon Keräilijät-romaania ja minä aloitin Böllin Biljardia puoli kymmeneltä. Jätin Vladimir Nabokovin Kalvaan hehkun kesken odottamaan, koska se on oma kirja. Biljardia puoli kymmeneltä on yksi niitä lukemattomia kirjoja, joka on vaivannut. Muistan, että olen katsellut sitä ja käännellyt käsissäni ja ehkä jopa lukenut alkua, mutta en enempää. Kaksi lukua luettu ja teksti on hyvää ja luotettua Heinrich Bölliä. Iltaviimeiseksi katsoimme jääkiekkoa.

Taavetissa

    

Kaksi astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on keko sikkaraan menneitä hartiahuivin purkulankojen pätkiä ja rullattuja keriä. Helena alkoi purkaa eilen vanhaa huivia todettuaan siinä kulumisen merkkejä. Hän oikoi lankoja kieputtamalla niitä jääkaapin pullotelineen ympärille, joka oli tyhjän panttina kaapissa ja suihkuttamalla ne. Eilen aamulla oli muutama aste pakkasta, kun teimme lenkin pururadalla ja palasimme Vallitien loivaa myötälettä keskustaan. Yhdeksän jälkeen kävimme kaupalla ja samalla otimme muutamia kuvia. Luimme ääneen John Steinbeckin romaania Vihan hedelmät, joka on lopuillaan. Ehkä luemme sen viimeiset sivut tänään. Helena luki eilen illemmalla loppuun Ville-Juhani Sutisen dokumentin Kuolleiden muistomerkkien vuosisata. Minä luin Vladimir Nabokovin kirjaa Kalvas hehku. Kaksi varausta odottaa noutoa kirjastossa, kummallekin yksi kirja. Katsoimme eilen ennen nukkumaanmenoa Aki Kaurismäen elokuvan Le Havre.

Taavetissa

    

Tänään on Yliopiston almanakan mukaan Lapsen oikeuksien päivä. Totta kai jokainen päivä on. Viisi astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Eilen meillä kävi hyviä ystäviä tervehtimässä ja he toivat tuliaisina lankakeriä ja ruusukimpun. Ne ovat tänään postauskuvana keittiön pöydällä. Eilen aamulla kiersimme sähkölinjan kautta Savitaipaleentielle ja Vallitietä takaisin Joukolantielle. Päivemmällä paistoi aurinko ja oli pikkupakkasta. Saimme rokotukset Hyvinvointiasemalla. Eilen ja sitä edellisenä päivänä kirjoitin vain postaustekstiä ja päiväkirjoja. Luimme eilen ääneen reilun tunnin ajan John Steinbeckin romaania Vihan hedelmät. Perhe pääsi poimimaan persikoita aidatulla, vartioidulla alueella, vahdeilla haulikot aseinaan. Luin tiistaina alkua Vladimir Nabokovin kirjasta Kalvas hehku. Se on vuodelta 1962 ja suomennettu 2014. Kääntäjä on Kristiina Drews. Sain kirjan lahjaksi jouluna 2014, kun vielä hankimme toisillemme lahjakirjoja. Se oli kasvun aikaa ja joka päättyy ajastaan. Olemme molemmat lukeneet teoksen ennen. Se on omistettu Veralle. Alkusitaatti on lainaus James Boswellin teoksesta Tohtori Johnsonin elämä, mutta muuten kirja lienee Nabokovia, Esipuhe, Kalvas hehku, neliosainen runoelma, Kommentaari ja Hakemisto. Helenalla oli eilen unilukemisena kesäisen päiväkirjan viimeiset sivut. Katsoimme iltamyöhällä jälleen Aki Kaurismäen elokuvan Kuolleet lehdet ja muutaman Maustetyttöjen videon sen jälkeen.

Taavetissa

    

Viisi astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on Helenan uusin virkkaustyö, isoäidinneliöistä koottu peitto. Tekijä itse on työnsä takana. Teimme eilen aamureippailun hämärän aikaan, jäistä, rouskuvaa tienpintaa Joukolantietä ylös Panssaritielle, sivuun pururadalle, sitä Savitaipaleentielle, jonka reunassa pysähdyimme hetkeksi, käännyimme ympäri ja palasimme Vallitietä ja Linnalantietä takaisin. Helena sai eilen kudottua ja pääteltyä valmiiksi molemmat kesken olleet villasukkaparit. Jos meillä käy vieraita tällä viikolla, voimme antaa heille mukaan uunituoreita kudonnaisia. Jatkoimme eilen iltapäivällä ääneen lukua. John Steinbeckin romaani Vihan hedelmät on sivulla 487. Vajaa sataviisikymmentä sivua jäljellä. Helena luki eilen kotikirjaa, Ville-Juhani Sutisen joutomaadokumenttia Kuolleiden muistomerkkien vuosisata. Minä luin loppuun Gabriel Garcia Marquezin novellikokoelman Mama Granden hautajaiset. Kaunis kesäpäivä -blogissa on ollut kahtena päivänä paljon käyntejä varsinkin Aasiasta. Katsoin mitä kansainvälisiä nimiä on osunut meidän postauksiimme viime päivinä: John Steinbeck, Aki Kaurismäki, Le Havre, Satu Rämön Tinna. Tekoäly ja hakukoneiden robotit ovat havainneet nämä nimet ja lisänneet ne hakusuosituksiin ja sadat ihmiset tietokoneillaan ja kännyköillään ovat löytäneet ne. Ihmettelevät kenties, mitä kieltä tämä on? Eilen iltaviimeiseksi katsoimme jälleen Aki Kaurismäkeä, filmit Laitakaupungin valot ja Mies vailla menneisyyttä.