Tilkankadulla

    

Hyvää joulua. Ensimmäinen joulumme Tilkankadulla, Helsingin Pikku Huopalahdessa. Ulkona pihalla on lumen rippeitä nurmikolla ja hiekkaa ja jäätä kulkuteillä. Eilen illalla satoi vettä, joka muuttui rännäksi ja lumihiutaleiksi ja lunta karttui ohut kerros maan pintaan ennen kuin sää selkeni ja vaihtui pikkupakkaseksi. Luimme eilen loppuun Robert M. Pirsigin kirjan Zen ja moottoripyörän kunnossapito. Tämä oli kai kolmas kerta, kun luin sen. Kysyin Helenalta miltä kirjan loppu tuntui. Hän piti siitä. Minusta se on hieman ikävä. Kirjoittaja toistaa olevansa masentunut ja poika itkee ja kiukuttelee. Viimeisellä sivulla on sentään käänne parempaan, mutta se jää heppoiseksi eikä painu mieleen. Luin loppuun myös Jorge Luis Borgesin Hiekkakirjan. Maagista realismia tai kuvitelmia, jotka eivät lähde lentoon. Hyviä kohtia siellä täällä. Olenko ylikriittinen? Helena sai luettua loppuun Tarantinosta kertovan kirjan, joka kattaa ohjaajan urasta vain Reservoir Dogsin, Pulp Fictionin ja niitä edeltävät filmikokeilut. Helena piti kirjasta. Hän valikoi itselleen unilukemiseksi Nero Wolfen dekkarin, mutta ei vielä kirjaa olohuoneeseen. Sähköiset omat joulukortit on lähetetty. Helena kutoo villasukkia sillä uudella tyylillä. Eilen oli vuorossa keskittymistä vaativa kantapään osuus. Minä tapailen yhä askelmerkkejä Gaz matkaan -fiktiossani. Luulen, että nyt natsaa.

Tilkankadulla

   

 

On joulun aatonaatonaamu ja suojasäätä edelleen. Eilen pihalle ilmestyi lumiukko poppelin viereen. Sillä oli musta kaulahuivi kiedottu kaulan ympäri ja porkkananenä ja jota nenää ei kuitenkaan näkynyt enää nyt aamulla. Katurakennustyöt jatkuvat Mannerheimintien ja Korppaanmäentien kulmauksessa. Kaivinkoneiden telaketjut kalisivat, kun puikkelehdimme savisen kulkutien yli. Helena sai virkattua keittiön verhon valmiiksi ja ripustimme sen takaisin ikkunaan. Nyt se yltää ikkunan alareunaan asti. Gaz matkaan -käsikirjoitusta olen käynyt läpi kolmekymmentä ensimmäistä sivua. Luimme yli kolmekymmentä sivua Pirsigin kirjaa Zen ja moottoripyörän huolto. Matka Minnesotasta Kalliovuorten yli länsirannikolle alkaa olla päätöksessään. Filosofisten pohdiskelujen sijassa on muistikuvia niiltä päiviltä, kun valkotakkiset tulivat hakemaan. Tänään jätämme jäähyväiset ja luemme kaksikymmentä viimeistä sivua. En muista miten kirja päättyy, mutta jotain kuitenkin ja että siinä on liite teoksen kymmenvuotisjuhlajulkaisun kunniaksi. Luin myös jonkin matkaa Jorge Luis Borgesin Hiekkakirjaa, argentiinalaisia sana-akrobaattisia juttuja. Iltamyöhällä meillä kävi kaksi nuorta vierailijaa pikavisiitillä ja he toivat kimpun tulppaaneja ja omatekoisen italialaisen kuivakakun. Joulu on jo ovella.

Tilkankadulla

    

Lämpöasteita edelleen nyt aamulla. Pihatien jääpinta näkyy pehmenneen loskaksi. Eilen piikit olivat tarpeen talvilenkkarien kantapäissä, kun kuljimme varoen kaupalle ja takaisin. Sää oli harmaan hämärä ja ajattelin, että tänään löydän tuskin mitään mitä haluaisin kuvata, mutta heti oli muutaman askeleen päässä edessäni jalkakäytävällä luonnon muovaama pieni joki tai käärme, joka vaati ikuistamaan sen. Huomenna se olisi jo poissa, sulanut kaistaksi asvalttia tai peittynyt kenties lumen ja rännän alle. Helena paistoi eilen kinkun ja teki lanttulaatikkoa ja paistoi sen. Minä avustin kuorimalla ja pilkkomalla lantut ja viemällä roskat. Keittiön virkattu verho, johon Helena on lisännyt kerroksia isoäidin neliöiden ympärille kehykseksi, on melkein valmis ripustettavaksi takaisin ikkunaan. Edistyin muutaman sivun Gaz matkaan -tarinaa. Luimme ääneen Pirsigin kirjaa Zen ja moottoripyörän huolto ja olemme siinä nyt sivulla neljäsataa. Kirjoittaja valittaa masennusta. Kirjassa on nyt jonkinmoinen lähdön tunnelma. Isä ja poika ovat saapuneet Kaliforniaan, meren rantaan. Luin myös Jorge Luis Borgesin Hiekkakirjaa ja ensimmäisen kerran tuli vastaan sellaista tekstiä, joka vaikutti upealta ja hienolta. Alanko päästä Borgesin tyyliin sisälle?

Tilkankadulla

       

 Tänään vietämme talvipäivän seisausta. Hienoa. Kohta päivät alkavat pidetä. Jouluun on kolme päivää. Etsiessään kätköistään kynttilöitä ja jouluista pöytäliinaa Helena löysi yllätyksen, minun kuulakärkikynällä tekemän kuusipiirroksen kaukaa menneiltä päiviltä. Muistojen aikaa. Sää on tänä aamuna perin leuto, kolme astetta lämmön puolella. Kun kävin unisena parvekkeella katsomassa sataako, kastoin sukkani. Eilen tapailin jälleen askelmerkkejä Gaz matkaan -tarinassa. Robert M. Pirsig puhuu kirjassaan Zen ja moottoripyörän kunnossapito loukuista, joihin on vaarassa juuttua, kun on korjaamassa pyörää – nimenomaan eilen luimme niistä ja mietin tietenkin, olenko törmännyt nyt sellaiseen kirjoittamisessa? En ole. En usko. Sain vain käsikirjoituksessa yhden vaiheen valmiiksi sopivasti joulun alla. Ajattelin, että ehkä on hyväksi siirtää teksti syrjään juhlapyhien yli, mutta kun aikaa on, aloin kuitenkin lukea sitä alusta alkaen ja tehdä pois ilmiselviä korjauksia. Ihmetellen kuka kumma on salakuljettanut tavallisia ja lyöntivirheitä tekstiini? Sama tyyppi, jonka näen peilissä. Etenen hitaasti ja hiipien ja yritän olla tarkkana. Haen vasta rytmiä kirjoitustyöhöni. Ohessa otin eilen keittiön virkatun palapeittoverhon alas verhokiskosta ja Helena virkkaa siihen nyt kiertävää reunusta ja samalla verho pitenee ja levenee. Luimme myös noin kolmekymmentä sivua mainittua Pirsigin Zeniä ja Helena välillä kirjaa Tarantinosta.

Tilkankadulla

    

Tilkankadulla ja Pikku Huopalahden alueella kohtaa kaikenlaisia vinkeitä ja leikitteleviä arkkitehtoonisia rakenteita. Talot eivät ole pelkkiä sileitä laatikoita ja lisäksi sinne tänne on siroteltu kokeellisia yksityiskohtia, jotka houkuttelevat ottamaan valokuvia. On kaaria ja porttikäytäviä, joista pääsee sisäpihoille ja parkkikatoksien edustoille. Tänä aamuna on aste pakkasta eli jäätä ja liukasta taitaa olla, mutta mieli tekisi kiertää kuitenkin jonkin reitin rannan kautta, kun lähdemme kaupalle. Helena luki loppuun Maja Ekelöfin siivoojan raportin, Rapport från en skurhink ja löysi seuraavaksi lukukirjaksi omasta kirjahyllystä Tarantino on Tarantino -teoksen, joka on tullut meille jonain joulu- tai muuna lahjana. Jos muistan oikein tässä kirjassa on varsinaisesti Tarantinon nuoruusaikoja, varhaisia filmikokeiluja ja läpimurtona Reservoir Dogs ja Pulp Fiction. Historiaa siis. Katsoimme eilen tarkoituksella taas kerran Pulp Fictionin. Jatkoin eilen Gaz matkaan -käsikirjoituksen lukua ja korjauksia, mutta en ole siinä vielä vauhdissa. Lämmittelen. Luin myös ääneen eli luimme jonkin matkaa Pirsigin kirjaa Zen ja moottoripyörän kunnossapito. Kirja on kääntynyt lopuilleen. Arviolta neljännes siitä on lukematta. Filosofisia ajatelmia riittää. Ajatuksia niin paljon, että niitä on ruuhkaksi asti.

Tilkankadulla

    

Lumikinokset sulavat ja painuvat kokoon. Eilen vallitsi lauha eteläinen ilmavirtaus. Nyt maanantaiaamuna on aste pakkasta. Kolme kuukautta sitten muutimme Luumäen Taavetista Tilkankadulle Helsingin Pikku Huopalahteen. Kolme kuukautta sitten oli samoin maanantai. Muutama päivä takaperin huomasimme Mannerheimintiellä, että yhdessä puunrungossa oli tuore halkeama ja repeämä. Puu on kai ruotsinpihlaja. Eilen kun kävelimme kauppamatkan yhteydessä kappaleen matkaa Manskun jalkakäytävää pitkin, näin jo kaukaa, että tämä vioittunut puu oli revennyt niin, että toinen haara siitä lepäsi latvus vasten jalkakäytävää. Otin siitä muutaman kuvan. Qatarin kisat päättyivät eilen Argentiinan juhliessa maailmanmestaruutta. Onnittelut. Niin kuin aina kunnon ottelussa paremmuuden ratkaisemiseksi tarvittiin normaalin peliajan lisäksi jatko-ottelu ja vielä rankkarikilpailu. Messi ja hänen joukkuetoverinsa palkittiin kultamitalilla. Maalipörssin voittanut Mbappe sai lohdutukseksi kultaisen kengän. Jatkoin eilen aamupäivällä Gaz matkaan -käsikirjoituksen parissa. Siinä oli sutturainen kohta ja naputtelin sitä paremmaksi moneen kertaan eli ei voi puhua juuri lukemisesta. Luin kuitenkin ääneen katkelman Pirsigin kirjasta Zen ja moottoripyörän kunnossapito. Isä ja poika palasivat vuoristosta kaupunkiin, hyvästelivät isäntäväkensä ja lähtivät pyöräilemään länteen, kohti Tyyntä valtamerta.

Tilkankadulla

    

Neljäs adventtisunnuntai. Viikko jouluun. Lämpötila on nollassa. Viimeisen viikon aikana olemme ulkoilleet vain kauppareissujen verran. Se on tuntunut riittävän. Aloin lukea eilen aamupäivällä Gaz matkaan -käsikirjoitusta alusta ja muokkaan samalla tarvittaessa aikamuotoja. En pidä kiirettä. Seitsemäntoista ensimmäistä sivua on käyty läpi. Helena tekee kirjankansiehdotelmaa, yhä vesivärein, kutoo ja lukee Ekelöfin kirjaa Rapport från en skurhink. Luimme yhdessä muutaman luvun Pirsigin Zeniä. Chautaquassa on menossa Laadun määritteleminen, jossa Pirsig päätyy ja kokeilee sitä, että jättää määrittelemättä tämän käsitteen. Kirjailija pitää tätä puhetta ja esitelmää päässään samalla, kun he, hän ja poikansa, ovat kapuamassa ylös vuorille. Iltapäivän päätteeksi katsoimme televisiosta Kroatian ja Marokon välisen pronssiottelun. Kroatia voitti kaksi yksi. Kroatian pelaajamateriaali oli laajempi, joten valmentaja pystyi vaihtamaan uusia pelaajia aloitukseen myös puolustukseen ja keskikentälle. Marokolla oli puolestaan puolustuksessa puutteita, ilmeisesti loukkaantumisten takia. Tähän asti Qatarissa hyvin puolustanut Marokon joukkue päästi Kroatian pelaajat helposti läpi ja maalintekopaikoille. Tai sitten puolustuksen puutteet näkyivät, koska joukkue panosti pakosti hyökkäykseen, kun Kroatia meni johtoon. Niin kuin tietäisin.