Tilkankadulla

   

 

Kevättuulella. Kauppareissulla eilen tuulenpieksemä, värikäs sateenvarjon irronnut varjo-osa tuli vastaan Mannerheimintien jalkakäytävällä. Myöhemmin rannalla tarkastelimme harmaata pressua tai vastaavaa, joka lojui Pikku Huopalahden tuonpuoleisella laidalla, vesirajassa, lakoontuneella ruovikolla. Työstin eilen 26 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Siinä oli jälleen työteliäs ja hankala kohta. Poistin enemmän kuin lisäsin. Luin loppuun kehutun ruotsalaisen nykykirjailijan Alex Schulmanin kirjan Eloonjääneet. Koska siinä oli lopussa yllätys, ymmärrän aikamuodon takaperoisuuden. Kirjailija ei olisi voinut muuten huijata tältä osin lukijaa. Teksti oli elävää, hyvää kuvausta ja kerrontaa, mutta en oikein lämpene tällaisille todenperäisille perhesuhteille. En aio lainata heti seuraavaa Schulmanin kirjaa. Aloin lukea sata vuotta vanhempaa kirjaa Joel Lehtosen Putkinotkoa. Olen lukenut sen kerran nuoruudessani ja päätin kokeilla voiko sitä lukea yhä? Alku menettelee kyllä. Kuvaus on verkkaisempaa kuin ruotsalaisnykykollegalla, mutta on aikakin toinen. Luteita riittää ja pihamaalla lampaita, lätissä sika, vanha, sokea kana ja pirtin portaiden alla loukossa koira. Emäntä on aamulla ensimmäisenä liikkeellä ja saunaan jäivät jatkamaan uniaan aviomies, kymmenen lasta ja anoppi. Pirtti on remontissa. Emäntä lähtee huhuilemaan lehmiä metsästä. Helena lukee edelleen McCall Smithin hieman erilaista Mma Ramotswa -tutkimusta. Sen ohella hän tekee akvarelleja, virkkaa ja seuraa tv-sarjoja. Kirjastosta tuli ilmoitus, että aineisto on noudettavissa: Sienihullu.

Tilkankadulla

    

Kevään lämmintä ja tuulista. Kerrostalopihamme raikui eilen illalla lokkien kirkunasta. Eilen vietimme pyykkipäivää ja tänään aamulla aiomme pestä maton. Teimme eilen päiväkävelyn rannan kautta Ruskeasuon Teboilille. Toinen kerta, kun kävimme siellä, mutkitellen tietyömaan monien kaivantojen ohi. Kahvit ja omaleipoma munkkirinkeli puoliksi. Kävin eilen kahdeksantoista sivua läpi Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Tarkoituksella emme aloittaneet mitään uutta ääneenlukukirjaa. Sen sijaan otimme aurinkoa parvekkeella iltapäivällä. Luin siellä ja sisällä Alex Schulmanin kirjaa Eloonjääneet, joka kääntyy lopuilleen. Elävää kuvausta. Helena täyttää luonnosvihkojaan ideoillaan, virkkaa välillä ja nauttii teevee-sarjoista, lukee McCall Smithin Mma Ramotswe -tarinoita – hän pitää niistä – ja välillä kännykästä Gaz matkaan -tekstin ykkösosaa. Helena on tehnyt uusia kirjavarauksia, joista osa on pitkässä jonossa ja osa taitaa olla jo kuljetuksessa. Oletan, että teemme vielä tällä viikolla kävelylenkin Munkkiniemen kirjastoon ja noudamme sieltä lisää luettavaa. Ehkä näemme hyvällä onnella näsiän kukassa.

Tilkankadulla

    

Kävimme eilen päivällä syömässä hyvän tutun kanssa Trattoria Sognossa Runeberginkadulla. Kiva paikka ja hyvä ruoka. Kiersimme sen jälkeen verkkaiseen tahtiin rupatellen Töölönlahden rantaa pitkin Lasipalatsille asti. Yllätyin, että Töölönlahdella oli vielä jäätä. Joutsenpari makasi päivälevolla rannassa. Sää oli ensin pilvinen, mutta keväisesti aurinko pilkisti ja paistoi pilvien läpi ja hetken päästä oli mukavan lämmintä. Ajoimme ratikalla keskustasta Munkkiniemeen ja haimme varaamani Richard Hughesin kirjan Kettu ullakolla. Työstin tämän sovitun päivällistapaamisemme takia vain aamupäivän ajan Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Etenin siinä kaksikymmentä sivua. Luimme eilen illansuussa ääneen loppuluvun Nikolai Gogolin kirjasta Kuolleet sielut. Kirjailija pohjustaa siinä jatkoa tarinalleen. Ehkä seuraavassa osassa olisi selvinnyt miten päähenkilö Tsitsikov onnistuu hyödyntämään paperilla olevat maaorjansa? Kaksisataa vuotta sitten Venäjällä vallitsi maaorjuus ja sitä kautta nämä vuokratiluksiaan viljelevät talonpojat maineen olivat käypää omaisuutta, pantattavissa ja myytävissä ja hävittävissä vaikka korttipelissä. Henkikirjoitus tapahtui laajoilla mailla verkkaisesti ja sen takia oli aina osa väestöstä kuolleenakin kirjoilla. Nikolai Gogol keksi tämän yhteyden ja kirjoitti siitä reippaasti, mutta jatko ei sitten sujunutkaan. Kirjailija yritti kyllä, mutta poltti masentuneena käsikirjoituksensa tulevan toisen osan kahteen kertaan ennen kuolemaansa.

Tilkankadulla

    

Eilen aamulla kauppareissulla Mannerheimintien Alepassa. Kannatinpylvään varjo kiipesi vanhaa kalliota ylös. Puun kyljessä oli kaksi kääpää rinnatusten kuin isot kärpäsensilmät. Varoitushattu sen poistetun puistopuun kannolla. Päivemmällä kiersimme Pikku Huopalahden rannassa ja istuimme hetken penkillä. Pyöräilijöitä ja lenkkeilijöitä rantaraitilla. Eilen kävin läpi 29 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena teki aamulla akvarelleja työpöytänsä ääressä ja virkkasi myöhemmin sohvalla ja katsoi televisiota. Hänellä on uusimpana unikirjana McCall Smithin jokin Mma Ramotswe tutkii -kirja. Olen lukenut joskus pari niistä, mutta en saanut oikein makua. Vai onko siinä jokin muinainen kolonialismin häivähdys? Eilen iltapäivällä jatkoimme ja luimme ääneen Nikolai Gogolin kirjaa Kuolleet sielut, joka on nyt lopuillaan. Tsitsikov on pakkaamassa kiireesti tavaroitaan. On aika lähteä kaupungista. Odotan uteliaana mikä niissä kuolleissa sieluissa oli juonena? En muista sitä edellisiltä lukukerroilta. Ehkä se oli vain sumutusta? Luin muutaman sivun Alex Schulmanin kirjaa Eloonjääneet. Takaperoinen kirja. Maisena on hyvin suomalainen tai minun näkemykseni. En sano vielä muuta.

Tilkankadulla

    

Lommollaan oleva, keltainen kuu loistaa aamunkajossa. Eilen lämpötila nousi yli kymmenen asteen Helsingin Pikku Huopalahdessa. Kirjoittajan osa on raahautua jälkijunassa, merkitä ylös mitä tapahtui viimeksi ja viimeisestä ehtii kulua aina tovi. Eilen oli ensimmäinen pääsiäispäivä, mutta samalla myös Mikael Agricolan ja suomen kielen päivä. Liputuspäivä. Maaliskuun Voima -lehden numerossa oli artikkeli kirjailijoiden Lapsui ja Lehmuskallio yhteisestä kirjasta Jäähyväiset tundralle – Siperian nenetsien matkassa. Tämä alkuperäiskansa asuu Jamalin niemimaan kaasukenttien päällä. Katoava kansa, joka on saanut kuitenkin ilahduttavasti lisäaikaa nyt, kun muuttuneen maailmantilanteen takia kaasua ei pumpata parhaillaan entiseen malliin Euroopan lännen rajattomaan kulutukseen. Eilen etenin Gaz matkaan -käsikirjoitusta vaivaiset kymmenen sivua. Kampaan takkua. Helena piirtää tussilla ja virkkaa. Ääneenlukutunnilla vietimme aikaa Nikolai Gogolin kirjan Kuolleet sielut parissa. Tsitsikov ei päässyt tässä lukemassamme luvussa ollenkaan ääneen, mutta onneksi muut puhuvat hänestä. Helena lukee unilukemisina Sienilehden artikkeleita. Hän on tehnyt lisää kirjastovarauksia. Toisissa kirjoissa on pitkä varauslista ja toisia taas ei kysellä ollenkaan. Jatkoin muutaman sivun Alex Schulmanin kirjaa Eloonjääneet. Sen tyyli on hyppelehtiä ajallisesti katkelmasta toiseen, ensin niin sanotusti tässä päivässä, sitten menneessä ja seuraavaksi tässä päivässä, mutta varhempaan kellonaikaan. Konstikasta. Eilen näimme peräti kolme jalkapallo-ottelua televisiosta.

Tilkankadulla

    

 Lämmintä pääsiäistä. Nyt sunnuntaiaamuna, ensimmäisenä pääsiäispäivänä on kännykän mukaan kaksi lämpöastetta täällä etelärannikolla ja eilen oli lämpimimmillään kymmenen astetta. Parvekkeella kuulee lokkien kirkunaa. Eilen kävelylenkillä Pikku Huopalahden rannassa seurasimme naurulokkien toimia ja Helena otti kuvia niistä. Harmaahaikaraa ei näkynyt. Kävin läpi kolmekymmentä sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Eilen oli lankalauantai. Helena kertoi, että somessa oli viestejä lankaostoksista. Eilen oli almanakan mukaan myös romanien kansallispäivä. Helena teki virkkuutöitään ja piirsi ja maalasi vesiväreillä. Kävimme kellarissa, toisen rapun alakerrassa hakemassa lisää pahveja ja muuta materiaalia. Luimme ääneenlukutunnilla luvun Nikolai Gogolin kirjasta Kuolleet sielut. Tsitsikovista puhutaan, että hän on miljoonikko, mutta sitten tanssiaisissa humalainen Nozdrev kuuluttaa kovaan ääneen, että mies on huijari ja kysyy miksi tämä ostaa kuolleita? Sankari luikkii ennen aikojaan pois kutsuilta. Jokin on vialla. Helenalta loppui yksi unikirja ja hän otti omasta hyllystä lukemisiksi Tyyne Saastamoisen runokokoelman Vieras maa. Minä aloitin Alex Schulmanin romaanin Eloonjääneet. Kaksi ensimmäistä lyhyttä lukua luettu. Mukavantuntuista tekstiä.

Tilkankadulla

    

Nolla astetta nyt aamulla Helsingin Pikku Huopalahdessa. Eilen kävelimme päivällä Niemenmäen puolelle ja takaisin. Yritimme etsiä luonnontilaisista risukoista kukkivia näsiöitä ja leskenlehtiä, mutta emme löytäneet. Helenalla on monia eri ideoita kesken luonnoksissa, akvarelleissa ja akryylejä varten. Kävin läpi eteenpäin 33 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Eilen iltapäivällä vietimme tovin parvekkeella nauttimassa auringonpaisteesta. Luimme ääneen jälleen yhden luvun Nikolai Gogolin kirjasta Kuolleet sielut. Helenalla on yhä Nero Wolfe kesken. Minä luin loppuun Richard Hughesin huiman teoksen Rajumyrsky Jamaikassa. Raikas ja teeskentelemätön kirja. Se on ilmestynyt alunperin 1929 ja suomeksi Tauno Tainion kääntämänä 1956. Kirjassa eletään purjelaivojen ja ensimmäisten höyrylaivojen aikaa. Lasten kirja siinä mielessä, että eniten teoksessa on esillä kymmenvuotias Emily -tyttö. Kirjailija kertoo ja kuvailee minusta psykologisesti oikein ja rehellisesti lasten maailmaa ja mielikuvitusmaailmaa ja miten tyystin se eroaa aikuisten maailmasta ja kuvitelmista, tekisi mieli sanoa aikuisten tylsyydestä. Aikuiset ovat mielikuvituksettomia. Lapset huomaavat eri asioita kuin aikuiset ja painottavat toisin asioita. Rajumyrsky Jamaikassa on tervehenkinen, opettavainen kirja ja virkisti suuresti omia ajatuksiani.