Kävimme eilen päivällä syömässä hyvän tutun kanssa Trattoria Sognossa Runeberginkadulla. Kiva paikka ja hyvä ruoka. Kiersimme sen jälkeen verkkaiseen tahtiin rupatellen Töölönlahden rantaa pitkin Lasipalatsille asti. Yllätyin, että Töölönlahdella oli vielä jäätä. Joutsenpari makasi päivälevolla rannassa. Sää oli ensin pilvinen, mutta keväisesti aurinko pilkisti ja paistoi pilvien läpi ja hetken päästä oli mukavan lämmintä. Ajoimme ratikalla keskustasta Munkkiniemeen ja haimme varaamani Richard Hughesin kirjan Kettu ullakolla. Työstin tämän sovitun päivällistapaamisemme takia vain aamupäivän ajan Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Etenin siinä kaksikymmentä sivua. Luimme eilen illansuussa ääneen loppuluvun Nikolai Gogolin kirjasta Kuolleet sielut. Kirjailija pohjustaa siinä jatkoa tarinalleen. Ehkä seuraavassa osassa olisi selvinnyt miten päähenkilö Tsitsikov onnistuu hyödyntämään paperilla olevat maaorjansa? Kaksisataa vuotta sitten Venäjällä vallitsi maaorjuus ja sitä kautta nämä vuokratiluksiaan viljelevät talonpojat maineen olivat käypää omaisuutta, pantattavissa ja myytävissä ja hävittävissä vaikka korttipelissä. Henkikirjoitus tapahtui laajoilla mailla verkkaisesti ja sen takia oli aina osa väestöstä kuolleenakin kirjoilla. Nikolai Gogol keksi tämän yhteyden ja kirjoitti siitä reippaasti, mutta jatko ei sitten sujunutkaan. Kirjailija yritti kyllä, mutta poltti masentuneena käsikirjoituksensa tulevan toisen osan kahteen kertaan ennen kuolemaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti