Kevättuulella. Kauppareissulla eilen tuulenpieksemä, värikäs sateenvarjon irronnut varjo-osa tuli vastaan Mannerheimintien jalkakäytävällä. Myöhemmin rannalla tarkastelimme harmaata pressua tai vastaavaa, joka lojui Pikku Huopalahden tuonpuoleisella laidalla, vesirajassa, lakoontuneella ruovikolla. Työstin eilen 26 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Siinä oli jälleen työteliäs ja hankala kohta. Poistin enemmän kuin lisäsin. Luin loppuun kehutun ruotsalaisen nykykirjailijan Alex Schulmanin kirjan Eloonjääneet. Koska siinä oli lopussa yllätys, ymmärrän aikamuodon takaperoisuuden. Kirjailija ei olisi voinut muuten huijata tältä osin lukijaa. Teksti oli elävää, hyvää kuvausta ja kerrontaa, mutta en oikein lämpene tällaisille todenperäisille perhesuhteille. En aio lainata heti seuraavaa Schulmanin kirjaa. Aloin lukea sata vuotta vanhempaa kirjaa Joel Lehtosen Putkinotkoa. Olen lukenut sen kerran nuoruudessani ja päätin kokeilla voiko sitä lukea yhä? Alku menettelee kyllä. Kuvaus on verkkaisempaa kuin ruotsalaisnykykollegalla, mutta on aikakin toinen. Luteita riittää ja pihamaalla lampaita, lätissä sika, vanha, sokea kana ja pirtin portaiden alla loukossa koira. Emäntä on aamulla ensimmäisenä liikkeellä ja saunaan jäivät jatkamaan uniaan aviomies, kymmenen lasta ja anoppi. Pirtti on remontissa. Emäntä lähtee huhuilemaan lehmiä metsästä. Helena lukee edelleen McCall Smithin hieman erilaista Mma Ramotswa -tutkimusta. Sen ohella hän tekee akvarelleja, virkkaa ja seuraa tv-sarjoja. Kirjastosta tuli ilmoitus, että aineisto on noudettavissa: Sienihullu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti