Tilkankadulla

    

Helena otti tällaisen kuvan hetki sitten, kun hän oli aamuensimmäiseksi sauvakävelemässä. Otimme eilen kauppareissulla lumikuvia, kinoksia ja aurattuja ja auraamattomia jalkakäytäviä. Vaikka en seuraa uutisia, lakon kumu kuuluu silti. Maailma jymisee. Mietin mielessäni mihin suuntaan tämä meidän yhteiskuntamme kehittyy? Edistyy vai taantuu? Eilen luin ja työstin aamulla Nilkka -kertomustani. Päätin lukea sen toistamiseen myöhemmin nähdäkseni onko se valmis: Kävi toisin. Takerruin ensimmäiseen proosakappaleeseen, sen ensimmäiseen riviin, ensimmäiseen sanaan ja poistin sen. Työstin sitten jonkin aikaa tätä Nilkan alkua, ensimmäistä sivua. Nyt tänä torstaiaamuna odotan innolla miltä teksti näyttää, kun avaan sen? Olenko vasta alussa siinä? Helena neuloi eilen valmiiksi uusimman isoäidinpalapeittonsa. Otamme siitä kuvia tänään ja ehkä laitamme jonkin kuvan huomiseksi postauskuvaksi. Helena on tehnyt myös luonnoksia oman työpöytänsä ääressä, siirtymänä käsityöpainoitteisesta ajankäytöstä maalaustaiteeseen. Eilen iltapäivällä luimme ääneen neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Luimme myöhemmin illalla Helena Karin Slaughterin jännäriä After that Night ja minä Allen Ginsbergin pitkiä, kertovia, kantaaottavia runoja. Helenalla on unikirjana menossa seuraava Erle Stanley Gardnerin Perry Mason -dekkari hyllystämme, Herrasmieskiristäjä. Helmetin sivuilta näin, että varaamani Mooren Jerusalem on Matkalla.

Tilkankadulla

    

Portaille oli leijannut eilen luonnonkoriste, tuulen tuomat lehmuksen terveiset. Taustana vitivalkoinen lumi keskellä kaupunkia, Helsingin Pikku Huopalahdessa. Illan ja yön on satanut lisää lunta. Otin nyt aamulla päivityskuvan parvekkeelta, jossa pihalamppu on lumimittarina. Eilen luin ja työstin jälleen kertaalleen läpi Nilkka -kertomuksen. Muutamia muutoksia ja lisäyksiä. Helena neuloo isoäidinpalapeittoa kokoon. Iltapäivällä luimme ääneen yli neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania. Auto, outolainen ilmestyy tarinaan. Se muuttaa päähenkilön katsetta tai huomioita, kun etäisyydet kutistuvat. Hurjaa kyytiä. Voi vuokrata auton yhdessä mekaanikon kanssa. Illemmalla luimme Helena Karin Slaughterin jännäriä After that Night ja minä Allen Ginsbergin runoja. Iltaviimeiseksi katsoimme jalkapalloa, Napoli vastaan Braga, joka ottelu päättyi kaksi nolla. Katsomossa näkyi yleisöä sekä t-paidoissa että toppatakeissa.

Tilkankadulla

    

Lunta sataa. Vein eilen Jonathan Franzenin Maailman äärillä -lintuesseekirjan ulos parvekkeelle kuvattavaksi, jotta linnut olisivat vapaita kuin taivaan linnut. Minulla oli tietenkin Helenan kutomat villasukat jalassa. Eilen aamusella luin ja stilisoin Novellin läpi ja muutin nimen, työnimen tässä vaiheessa lopulliseksi: Nilkka. Sivuja Nilkassa on kahdeksantoista. Helenalla on periaatteessa seuraava erä isoäidinneliöitä valmiina ommeltavaksi yhteen. Jos hän tekee peitosta, peitteestä pitkämäisen, näin on, mutta jos hän tavoittelee neliömäisempää mallia, pitää virkata muutama pala lisää. Eilen iltapäivällä luimme ääneen vajaat viisikymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Vierailu Verdurinien luona päättyy. Luin illalla Parnasson numerosta 5/2023 Ville Hännisen artikkelin Katovuodet, K tovuodet, K t v   d t. Hän on pannut minun tavoin merkille, samoin kuin varmaan moni muukin kirjastonkäyttäjä, että kirjasto on muuttunut ainakin täällä Helsingin kulmilla, kirjojen ja luettavan etsintä on ulkoistettu lukijalle ja kirjat siirretty varastoon. Vähät teokset, sillä teosmäärä on huvennut samalla. On siirrytty jonottamisen aikaan. Malli tulee mieleen, mutta en muista mistä kaukaa, olisiko idästä... Helena kokeili lukea unikirjana Franzenin esseitä, mutta vaihtoi seuraavaan Perry Mason -dekkariin, Herrasmieskiristäjä. Eilisillan päätteeksi katsoimme vaihteeksi naisten jalkapalloa huipputasolla.

Tilkankadulla

    

Vaihteeksi kuva viikko sitten, joulukuun alussa. Talvista säätä Helsingin Pikku Huopalahden puistossa. Eilen Helena teki alustavia töitä tulevaa maalausrupeamaa varten. Virkkaaminen jatkuu silti. Luin eilen niin kuin toissapäivänäkin Novellin läpi, seitsemäntoista sivua ja tein muutoksia. Iltapäivällä jatkoimme ääneenlukua, Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin seitsemättä osaa, Sodoma ja Gomorra I-II, jossa päähenkilö on illallisella Verdurinien luona. Tohtori Cottard kysyy häneltä muun keskustelun ohessa, tuntuuko hengenahdistus helpottavan näin korkealla paikalla? Kaikkitietävä kertoja lisää Cottardin mietteenä ja hoito-ohjeena, että hän suosittelisi nuorelle miehelle rauhoittavia lääkkeitä ja aloittamaan kutomisen. Helena ihastui. Monisatasivuisesta teoksesta löytyy uusia ja kadonneita kohtia. Runsauden lähde. Illan päätteeksi luin loppuun Jonathan Franzenin esseekirjan Maailman äärellä. Lintuja, paljon lintuja. Ehkä niitä katsoo nyt erilaisemmin, vaikka olemme aina ihailleet niitä. Helenalla on yhä Karin Slaughterin jännäri After that Night kesken. Hän sanoo, että teksti on samaa kuin suomeksi luettuna. Unilukemisina hänellä on Erle Stanley Gardnerin Perry Mason -dekkari, Murha hiihtomajalla.

Tilkankadulla

    

Toinen adventtisunnuntai. Aamulla taivas on kaupungin harmaanpunertavassa pilvessä. Valoja Helsingin Mannerheimintiellä eilen, kun kävimme aamuyhdeksältä kaupalla. Kävin sitä ennen läpi Novellin ja tein samalla muutoksia ja lisäyksiä, joten tarinaa on nyt seitsemäntoista sivua. Helena teki eilen myös akvarelleja keittiösyvennyksen tiskipöydällä ja luonnosteli sen lisäksi jotain makuuhuoneen työpöytänsä ääressä ja jatkoi tietenkin virkaten isoäidinneliöitä. Tietoturva tiedottaa joistain murroista nettiyhteyksissä. Kirjaa vaan ei ehkäise. Niinkö? Luimme eilen iltapäivällä ääneen vajaat viisikymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania. Kolmenkymmenen sivun verran olemme tehneet siinä matkaa pienellä paikallisjunalla menossa illalliselle Verdurinien luo heidän kesäksi vuokraamaansa linnaan. Illemmalla Helena luki Karin Slaughterin jännäriä After that Night ja unilukemisiksi hän valitsi seuraavan Perry Masonin, Murha hiihtomajalla, joka sopii näin talviseen aikaan. Minä luen Jonathan Franzenin esseitä linnuista, ilmastonmuutoksesta ja muustakin.

Tilkankadulla

    

Kaksi kirjaa, Kati Tervon Tyttö joka olin ja Cormac McCarthyn Stella Maris. Helena luki Kati Tervon kirjan ja piti siitä kovasti. Minä luin Stella Maris -teoksen ja olin vaikuttunut. Otin kuvan eilen ennen kuin lähdimme kirjastoon, toisena päivänä peräkkäin. Helenalle oli tullut kirjavaraus, sarjakuvakirja, Claire Bretecherin Turha joukko ja minä lainasin Jonathan Franzenin esseeteoksen Maailman äärillä, ensitutustumiseni Franzeniin. Eilen en edistynyt Novellissa. Luin alusta sivun verran ja tein muutaman muutoksen, mutta annoin sen sitten olla. Oli ikään kuin häiriöitä ilmassa tai sanoisiko, että tietotekniikan ihmeellinen maailma temppuili ja kun niin käy, tämä “robotti” näppäimistön tällä puolen on voimaton. Kirjastoreissun jälkeen Helena keitti spaghettia ja tonnikalakastikkeen sen kera. Iltapäivällä luimme ääneen neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin seitsemättä osaa Sodoma ja Gomorra I-II ja joka on nyt yli puolen välin. Nuori mies, naiset, huono terveys ja mustasukkainen mieli. Helena virkkasi kuunnellessaan isoäidinneliöitä ohuesta langasta. Hän luki myöhemmin Karin Slaughterin jännäriä After that Night ja minä aloitin Franzenin esseitä. Iltamyöhällä nautimme perjantai-iltaa jalkapallon parissa.

Tilkankadulla

    

Jean Sibeliuksen päivä, suomalaisen musiikin päivä. “Lapanen”, Helena huomasi eilen, kun kävelimme Paciuksenkadun sillan yli Munkkiniemen puolelle matkalla kirjastoon. Taivas punersi takanamme. Kirjastossa oli koottuna tuulikaapin vieruspöydälle viime joulunalusajan tapaan kirjoista “kuusi”, joka oli koristeltu. Lainasin varaamani Cormac McCarthyn romaanin Stella Maris ja Parnasson. Helena löysi pikalainoista Kati Tervon uusimman teoksen Tyttö joka olin, jonka hän oli varannut ja voi nyt poistaa varauksista. Eilen aamulla löysin lisää sanoja ja tekstiä Novelliini ja jossa on nyt kuusitoista sivua. Iltapäivällä luimme ääneen yli kahden tunnin ajan Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Melkein viisikymmentä sivua. Illalla Helena luki Kati Tervon kirjan kokonaan ja minä kaksi kolmasosaa McCarthyn kirjaa Stella Maris. Kirjan liepeestä huomasin, että kirjailija kuoli menneenä kesänä. Stella Maris poikkeaa hänen muusta lukemastani tuotannosta. Silläpä kiinnostuin tästä uudesta teoksesta ja sen sisarteoksesta Matkustaja, joka on minulla varauksessa.