Kaunis kesäpäivä

torstai 11. marraskuuta 2021

Terveisiä Taavetista

  









Peukutan Kalle Päätalon Nälkämäkeä. Hyvin ja romaaninomaisesti kirjoitettu sotamuisto ja raportti vankileiriltä. Kirja oli kuudeskymmenesneljäs tänä vuonna lukemani. Helena luki sen jo aikaisemmin ja piti siitä varauksettomasti. Nälkämäki alkaa hyvin, alkaa niin kuin mikä hyvänsä romaani, mutta kun olin lukenut noin sata sivua, kirja alkoi muistuttaa hetki hetkeltä enemmän raporttia, tapauskertomusta. Se vaikutti tulevan Iijoki -muistelmien harjoitustyöltä, ennakolta. Tuli mieleen, kirjoittiko Päätalo Nälkämäessä pois näitä ikäviä kokemuksia painamasta mieltään? Kokiko kirjailija tarpeelliseksi panna paremmaksi ja aloitti Iijoki -urakan? Tositapahtumiin perustuvat kertomukset vaikuttavat vahvemmin kuin fiktio. Matti Louhen kansikuva Nälkämäen yhdennentoista painoksen kannessa on varsin hieno ja aihetta peilaava. Luumäen pääkirjastossa Taavetissa Kalle Päätalon Iijoki -sarja on numeroitu yhdestä kahteenkymmeneenkuuteen, koko sarja. Helena lainasi Huonemiehen pojan. Olemme lukeneet molemmat aiemmin varsinkin Iijoki -sarjan ensimmäiset teokset moneen kertaan, myös ääneen. Kalle Päätalon nimi tuli tietoisuuteeni Viimeinen savotta -teoksen myötä. Sen jälkeen olen lukenut ainakin Selkosen kansaa, Kairankävijän, Mustan lumen talven, Ihmisiä telineillä, Höylin miehen syksyn ja kymmenkunta Iijoki -teosta. Nälkämäen luin ensimmäisen kerran.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti