Eilen aamupäivällä satoi räntää, mutta se ei jäänyt maahan. Illalla pakasti ja nyt aamulla talon mittari näyttää seitsemää pakkasastetta. Tähdet loistavat taivaalla. Aukaisin eilen kolme vuotta vanhan, Roto -nimisen tiedoston ja aloin lukea sitä. Fiktio tulevaisuudessa, kolmenkymmenen vuoden päässä nykyhetkestä. Ennustekirjallisuutta. Ensimmäinen luku näytti minusta hyvältä, mutta toisen joudun kirjoittamaan uusiksi. Luin aamupäivällä vain nämä kaksi lukua, kaksikymmentäkuusi sivua. Muistan tarinan pääpiirteissään. Asuimme silloin, kun kirjoitin sitä, vielä Lappeenrannan Sammonlahdessa ja muistan kävelyretken, jonka aikana sain tämän kirjoitusidean. Näen silmissäni sitä maisemaa, mutta en sitten enää, kun luen Rotoa. Onko tämä jälkien siivoamista, kun palaa uudelleen vanhoihin teksteihin ja pyrkii parantelemaan ja viimeistelemään ne? Vai onko se vain sitä, ettei halua heittää hyvää kertomusta hukkaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti