Terveisiä Taavetista

    

Huomenta. Musta rusakko kyyristeli valkoista lunta vasten tien toisen puolen ojassa, kun katsoin aamulla ensimmäiseksi ulos ikkunasta. Jotain kalvettavaa se löysi sieltä, palasi tielle ja loikki hiljalleen tienristeykseen ja kääntyi näkymättömiin lehdettömien omenapuunrangan ja kriikunapensaiden taakse. Seitsemän ja puoli astetta pakkasta. Euroopassa, Englannissa ja muuallakin samalla leveyspiirillä on satanut viikonloppuna lunta. Arktinen polaaripyörre vallitsee. Ilmavirtaus käy koillisesta jäämeren jäätiköiltä. Mietin muotia ja varsinkin kirjallista sitä. Muutama vuosi tai vuosikymmen sitten tavoite oli käyttää niukkaa kieltä, ladata vähempiin sanoihin enemmän, mutta tämä suuntaus kesti vain aikansa ja tekstiä on alettu ja saatu koristella jälleen, lisätä ja lisätä sanoja kansien väliin. Tietenkin kirjailijat, kirjoittajat suosivat luontaisesti ja omaa tyyliään milloin mitäkin, mutta tendenssi taitaa olla, että kirjat käyvät paksummiksi. Ne lihovat niin kuin elintasoihmisten käy tässä yltäkylläisessä maailmassa.