Kävelimme eilen iltapäivällä metsään, nummelle. Alikulun kohdalla oli jokin mullistus kohottanut viiden sentin mittaisen sepelin pirstaleen pystyyn kantilleen. Se näytti kauempaa kuin isolta perhoselta, joka on naamioitunut taustaansa ja lähempää kyyristelevältä sammakolta. Alikulun jälkeinen luiska kumisi mennessämme ontosti jalan alla. Pakkasta vielä. Tapailin aamusella Rotoa ja pääsin siinä sivulle neljä. Luin välillä eilen saamaani lahjakirjaa, runoja: Kari Aronpuron Gathandu. Vasta toinen runoteos, jota luen Aropurolta, ensimmäinen oli Aperitiff – Avoin kaupunki, molemmat mielikuvitusta hersyttävää runojuoksutusta. Lisäksi luin ääneen viitisenkymmentä sivua Mannin Taikavuorta. Siinä on pohdittavana aika. Se kulkee siellä kaiken aikaa juonteena mukana. Voi sanoa, että: Aika kirja. Illalla etsimme vaihteeksi elokuvan: Once upon a Time in Hollywood. Kirjoitin nimen muistista eli en tiedä menikö se täsmälleen noin? Näimme sen nyt kolmannen kerran. Autoillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti