Sateista, märkää, parvekkeen lankut vetisinä. Näin Helsingin Pikku Huopalahdessa. Helena otti eilen kuvan virtapaikasta, jota myöten sadevesiviemäri purkaa vetensä mereen. Teimme patikkaretken Munkkiniemeen kirjastoon. Palautin kirjoja. En lainannut mitään, mutta kirjaston Asiakashyllystä Helena valikoi Kalle Päätalon Iijoki- sarjan osan Nouseva maa. Kuunnelmassa olen sivulla yksitoista. Kun en ole koneen ääressä, tekstiin liittyviä ja sopivia ideoita välähtelee mielessä. Osa muistuu ja pysyy mielessä, osa ei, suurempi osa. On lähinnä sellainen tunne, että jotain kulki ohi ja jää haistelemaan, mitä se kentiues oli? Helena jatkaa tussitöitään. Eilen iltapäivällä jatkoimme ääneenlukuna Victor Hugon Kurjia. Siinä on yhtenään käymässä huonosti, vaikka kurjat yrittävät piileksiä ja olla varovaisia ja herättämättä huomiota. Lukija joutuu jännittämään. Helena otti seuraavan Simenonin dekkarin unilukemisiksi: Maigret epäröi. Minä olen lukenut yli kaksisataa sivua Jonathan Franzenin romaania Crossroads. Äiti ja papinvaimo on vaihteeksi valokeilassa. Hänellä on salaisuuksia ja jotka ylittävät hurjuudessaan aikuistuvien lasten vastaavat kokemukset. Hyvää tekstiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti