Helmikuinen kylmä viikko lopuillaan. Kuva Tilkankadun rinteestä, joka on eristetty aidalla ja jossa voisi kuvitella olevan puistoa ja jokin kävelypolku, mutta ehkä se on jätetty tarkoituksella luonnon ekologiseksi taskuksi, jossa linnut ja pienet nisäkkäät saavat oivan turvapaikan. Tarkkailemme tätä rinnettä aina kulkiessamme. Pystyyn jätetyt puunrungot ovat tulevia pesähotelleja pikkulinnuille. Tähän mennessä olemme nähneet kaksi palokärkeä nakuttamassa näitä puunrunkoja. Eilen kotona Helena sulatti pakkasen, tyhjensi ruokatarpeet parvekkeelle ja minä pesin saunan löylyhuoneen lattian ja laskin vettä ja puhdistusainetta lattiakaivojen väliin. Lisäksi Helena teki luonnoksiaan ja minä jatkoin kuunnelman hahmottelemista. Sitä on kaksitoista sivua. Iltapäivän lukutunnilla jatkoimme Peter Hoegin kirjan Norsunhoitajien lapset ääneenlukua. Illemmalla Helena luki kirjaa Tarantinosta, Tarantino on Tarantino. Minä luin loppuun Jonathan Franzenin kirjan Epämukavuusalue, Henkilökohtainen historia. Linnut tulivat lopulta kuvaan mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti