Kuvassa näkyy luonnonvoimien
jälkimaininkeja. Veden voimaa. Veteen ja sen välkkeeseen ei kyllästy. Eilen
juhlivat Finlandia-palkitut. Paljon onnea. Helena kävi eilen pitkin päivää läpi
vanhoja kansioitaan. Hän poisti vanhoja lehtileikkeitä. Minä kirjoitin
aamusella viisi sivua – Pidät tästä varmaan -tarinaa. Päivällä pakkasin
pahvilaatikoihin ja muovikasseihin vanhoja valokuva-albumeja, joita ei ole
avattu vuosikymmeneen. Ne joutavat varastoon. Päiväunien jälkeen teimme
kävelylenkin rannalle. Lätäköitä siellä täällä. Kotona luimme ääneen melkein
kolmekymmentä sivua Marko Tapion romaania Arktinen hysteria, sen ensimmäistä
osaa. Illalla rusakko ilmestyi kerrostalon sisäpihalle. Siellä on nurmikolla
muun muassa kuusi multakehikkoa, joissa ei menneenä kesänä näkynyt kukaan
kasvattavan mitään. Rusakolle sieltä kuitenkin löytyi jotain purtavaa. Luin illalla
yli kymmenen sivua David Foster Wallacen romaania Infinite Jest. Helena luki Seppo
Turusen tietokirjaa Valloittavat lajit. Unilukemisena hänellä on edelleen Kari
Aronpuron runokokoelma Aperitiff – avoin kaupunki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti