Tilkankadulla

    

Harmaahaikaraa emme olleet nähneet koko syksynä, mutta eilen iltapäivällä, kun kävelimme sateessa Pikku Huopalahden rannassa, haikara seisoi vastapäisen rannan ruovikossa. Helena kävi eilen läpi valmiita ja keskeneräisiä käsitöitään, joita on viisi banaanilaatikkoa ja muutama muovipussi. Minä kirjoitin aamulla neljä sivua – Pidät tästä varmaan tarinaa. Sitä on kertynyt sataviisikymmentä sivua. Päivemmällä otin irti nitojalla levyseinään kiinnittämämme valmiit, isot kangastyöt ja tein niistä rullan, jonka sidoin kiinni ja vein kellariin. Luimme ääneen yli kolmekymmentä sivua vuoden 1918 tapahtumia Marko Tapion romaanissa Arktinen hysteria. Ihminenkö viisas? Tästä kirjastako se tuli mieleen? Sama viisas ihminen, joka opiskelee ahkerasti ja pyrkii järjestämään elämänsä hyvin, sama henkilö voi olla toisena aikana ampumassa veljiään eli kaltaisiaan, omaa sukuaan ja sitä oman henkensä kaupalla. Erilaista viisautta. Vai kuuluisiko puhua terveydestä ja sen vastakohtana sairaudesta? Hyvä, kirjojen kai kuuluisikin herättää ajatuksia. Illalla ilmestyi pihaan joulukuusi valoineen. Rauhan symboli.