Taavetissa

    

Yhdeksäntoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. On heinäkuun viimeinen päivä ja Helenan nimipäivä. Onnentoivotukset kaikille Helenoille ja Elenoille. Annoin Helenalle lahjaksi kaunokirjoituksella täytetyn päiväkirjavihon kesän alkupuolelta. Postauskuvana pelargonia toissailtana, kun aurinko ei enää paistanut parvekkeelle. Pelargonian kukinnot kuihtuivat, mutta ilahduttavasti uusia on tullut tilalle. Eilen lähdimme mustikkaan puoli seitsemältä ja vietimme tunnin metsän rauhassa. Kotiin palattua nautimme kahvit, Helena laittoi pyykkikoneen päälle ja alkoi puhdistaa mustikoita. Minä kirjoitin sivun Vanhan-tarinaa. Taavetin keskustan liiketalon lämpömittari näytti kahtakymmentäseitsemää astetta, kun kävimme kaupassa puolen kymmenen aikaan. Helena johdatti meidät tarkoituksella leivoshyllyn ohi ja otimme ostoskoriin rommileivospakkauksen. Sääennuste lupasi eilen lämpötilan ylittävän kolmekymmentä astetta. Hikisten päiväunien jälkeen, yhden aikaan, talon mittari näytti kolmeakymmentä sekä sisällä että ulkona. Pilviä oli alkanut kertyä taivaalle. Joimme iltapäiväkahvin keittiössä ja nautimme rommileivoksen puoliksi. Kuuma kahvi ja jääkaappikylmä leivos piristivät. Helena piirsi eilen iltapäivällä luonnoslehtiöönsä ja katsoi samalla sarjaa läppäriltä. Minä kirjoitin toisen sivun Vanhan-tarinaa. Lämpötila kohosi Lappeenrannan lentokentän havaintoasemalla yli kolmenkymmenen. Taavetissa päivän ylin lämpötila oli kolmekymmentä. Eilen loppupäivänä luin uudestaan alun Henry Jamesin kirjasta The Wings of the Dove. Olenko ymmärtänyt oikein: Äidittömäksi jäänyt kaksikymmentäviisivuotias nainen on rikkaan tätinsä luona ja joka haluaa naittaa hänet. Kirjan alkuluvussa nainen menee isänsä luo ja kertoo haluavansa muuttaa takaisin kotiin. Isä ei suostu siihen. Toisessa luvussa kuvataan nuoren naisen oloa tätinsä talossa tai oikeastaan hänen kriittisiä ajatuksiaan. Hän käy isosiskonsa luona, joka on jäänyt lekeksi yksin lapsikatraan kanssa - oliko niitä neljä? - ja isosisko yrittää myös puhua järkeä nuoremmalleen ja muistuttaa, että raha on tärkeää. Älä mokaa. Ville-Juhani Sutinen arvioi esseekirjassaan Vaivan arvoista, että Henry Jamesin suomentamaton myöhäistuotanto on uudenaikaisen tai modernin romaanin varhaisimpia edustajia.

Taavetissa

    

Yhdeksäntoista astetta tänään vartin yli viisi aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on viiden otoksen kollaasi päättyvän heinäkuun kuvavirrasta. Ensin heinäkuun alussa satoi niin rankasti, ettei kertynyt vesi mahtunut minnekään ja sen jälkeen seurasi armoton ja pitkä hellejakso, joka jatkuu yhä. Ylittyvätkö kaikki aiemmat lämpöennätykset? Eilen aamulla oli mukava ja miellyttävä sää. Taivas oli pilvessä ja tuuli hieman. Helleraja ylittyi kyllä jo siinä vaiheessa, kun kävimme kymmenen aikaan kaupalla. Helena teki eilen luonnoksia ottamiensa valokuvien pohjalta ja piirsi niitä myös myöhemmin katsoessaan sarjoja läppäriltä. Minä kirjoitin kolme sivua Vanhan-tarinaa. Olen siinä sivulla satakuusitoista. Helena alkoi lukea eilen iltapäivällä ja illalla Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kymmenettä osaa, Liekkejä laulumailla. Minä aloitin Henry Jamesin romaanin The Wings of the Dove. Siirryn vanhaan maailmaan, pois television ja kännyköiden piiristä ja valvonnasta. Jatkan tätä linjaa, sillä eikö Maigret kuulunut myös vanhaan, menneeseen maailmaan. Eilen illalla pilvistyi yötä vasten ja menimme uutisten jälkeen istumaan vielä hetkeksi parvekkeelle.

Taavetissa

    

Yhdeksäntoista astetta aamuvarhain Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on luvussa olevien ja lukuun tulevien kirjojen kansia parveketuolilla. Mitä Simenon olisi pitänyt Kalle Päätalon tekstistä? Lukiko Kalle Maigret-teoksia? Nämä ovat tuotteliaiden ja tunnustettujen kirjailijoiden teoksia. Toinen haki niukkaa ilmausta ja toinen pyrki kertomaan kaiken. Neljäntenä joukossa oleva Henry Jamesin romaani, jonka lainasin eilen kirjastosta, The Wings of the Dove, on julkaistu ensimmäisen kerran 1902. Ville-Juhani Sutinen vinkkasi muun muassa tätä teosta esseekirjassaan Vaivan arvoista. Eilen aamulla olimme reippaita ja saapastelimme metsään kuutostien pohjoispuolelle poimimaan herkullisia mustikoita. Metsässä oli varjoisaa ja hyvä hengittää. Kotiin palattua kirjoitin sivun Vanhan-tarinaa. Helena puhdisti mustikoita ja leipoi kakun. Korkeita pilviä kerääntyi taivaalle, kun kävimme kirjastossa ja kaupassa. Lämpötila pysyi silti hellelukemissa. Talon mittarin pohjoisseinustan anturi antoi lukemaksi kaksikymmentäkahdeksan astetta ja sisällä oli kaksi astetta lämpimämpää. Helena luki eilen illalla loppuun Kalle Päätalon Iijoki-sarjan yhdeksännen osan, Ukkosen ääni. Minä luin loppuun Georges Simenonin dekkarin Maigret och mannen på bänken.

Taavetissa

    

Seitsemäntoista astetta aamulla vartin yli viisi Luumäen Taavetissa. Postauskuvassa viherpeukaloiden hienoja ruusuja pihapuiden varjossa, Vallitien kerrostalojen katveessa. Uusi viikko alkoi, heinäkuun viimeinen viikko ja hellesäätä edelleen. Eilen vietimme kolmannen peräkkäisen aamun, jona pysyimme raikkaan tai raikkaamman aamuvarhaisen kotona. Helena piirsi parvekkeella ja minä naputin läppäriä klaffipiirongin työtasolla. Kolme sivua lisää Vanhan-tarinaa. Yhdeksältä lähdimme kirjaston kautta kaupalle. Kotiin palattua Helena teki kesäkeittoa. Aloin lukea eilen Georges Simenonin viisikymmentäluvulla ilmestynyttä Maigret-kirjaa, Maigret et l´homme du banc. Luen sitä på svenska, Maigret och mannen på bänken. Muistin, että Maigret ja penkillä istuja oli meillä aikoinaan omassa hyllyssä. Siinä oli kansikuvana nainen tupakoimassa. Vuodesta 2010 alkaen minulla on ollut jatkuva seuranta luetuista kirjoista ja Maigret ja penkillä istuja -dekkarin olen lukenut vuosina 2015, 2019, 2023, 2024 ja nyt luen sitä ruotsiksi. Ei ihme, että teksti ja tarina on kauttaaltaan tuttua, mutta se ei haittaa. Mitäpä uutta maailmassa on? Tästä voi ja saa olla tietenkin montaa mieltä. Viehättääkö uusi enemmän vai vanha tuttu? Helena luki eilen viimeisiä sivuja Kalle Päätalon kirjasta Ukkosen ääni. Saunan jälkeen katsoimme naisten em-jalkapallon mestaruusottelun. Taputin jo ennakkoon sille, että molemmilla joukkueilla on nainen päävalmentajana. Ottelu päättyi tasan 1 – 1. Rankkareilla Englanti oli parempi ja vei mestaruuden.

Taavetissa

    

Viisitoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Unikeonpäivä. Penskana tästäkin päivästä innostui ja kuvitteli sen olevan jotain erikoista. Nettiaikakausi on lisännyt erilaisia teemapäiviä niin, että nykyään melkein jokaisella päivällä on oma nimikkoteemansa. Päivän postauskuvaksi valitsimme silmäyksen meille kotiin. Kun pakenee ulkoa sisälle suojaan auringolta, katse kiinnittyy sisätiloihin. Eilinen hellepäivä toi mukanaan etelän puolelta ukkospilviä, jotka langettivat vähäisen sateen. Samalla tuli muutama vilvoittava tuulenpuuska. Eilen aamupuolella Helena piirsi parvekkeella. Minä kirjoitin neljä sivua Vanhan-tarinaa. Kun lähdimme ostosreissulle, teimme mutkan Taavetin keskustassa ja otimme kuvia. Kirjastossa harhailin hyllyjen välissä ja odotin, että seuraava teos tarjoutuisi luettavakseni. Ruotsinkielisten kirjojen suppeassa valikoimassa huomasin Georges Simenonin dekkarin Maigret och mannen på bänken. Maigret ja penkillä istuskelija. Tämä kirja on ollut meille melkein ikoninen ja oli selvää, että lainasin sen. En ole lukenut sitä ennen på svenska. Luin eilen illalla loppuun Karen Blixenin teoksen Eurooppalaisena Afrikassa. Helena on lukenut yli puolen välin Kalle Päätalon Iijoki-sarjan yhdeksännen osan, Ukkosen ääni. Voi, sitä Kallea, hän huokaa välillä. Tänään illalla ratkeaa naisten em-jalkapallon mestaruus.

Taavetissa

    

Neljätoista astetta aamulla vartin yli viisi Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on heijastus piharakennuksen vintin ikkunassa Joukolantiellä. Helena ehdotti eilen, että viettäisimme aamun parvekkeella. Se tarkoitti, että hän oli parvekkeella ja piirsi siellä pilarin varjossa ja minä istuin läppäri edessäni makuuhuoneessa klaffipiirongin ääressä. Helena teki värillisen luonnoksen pelargoniasta, jonka vanhat, helteen paahtamat kukinnot hän oli napsinut pois ja uudet, nupuillaan olevat kukkavarret työntyvät esiin lehtien välistä. Minä kirjoitin reilussa tunnissa kolme sivua jatkoa Vanhan-tarinaan. Teimme pitemmän kauppakierroksen eli asioimme ensin apteekissa ja jatkoimme sieltä Linnalantietä länteen, käännyimme pajan luona ympäri ja palasimme kaupan kautta kotiin. On ollut mielessä vilkaista kommenttia kahden vuoden takaa. Siinä Ajatuksia kalenterista -bloggaaja kysyi: Miten paljon käytät aikaa bloggaamiseen päivässä/viikossa? Vastasin silloin, että tunnin päivässä ja tunnin seuraan blogeja ja sen lisäksi valokuvien laitto vie oman aikansa. Nämä olivat vain arvioita. Nyt kaksi vuotta myöhemmin täsmennän, että kirjoitan päivittäistä blogitekstiä ennakkoon muun kirjoittamisen välissä, koska muuten asiat unohtuvat. En ota aikaa. Siirryn tekstistä toiseen. Lisäksi kirjoitan kaunokirjoituksella päiväkirjaa vihkoon ja jotka vihot siirtyvät merkkipäivinä Helenalle luettavaksi ja omiksi. Kirjoitan blogitekstin aamuisin puhtaaksi siten, että vaikuttaisi kuin se olisi juuri työstetty. Luen valmiin tekstin Helenalle ja hän huomauttaa virheistä ja vaatii välillä muuttamaan ja korjaamaan jotain. Tähän aamupuuhaan kuluu aikaa keskimäärin varttitunti tai hieman enemmän. Joskus menee puoli tuntia. Sen jälkeen Helena valikoi mukaan tulevat kuvat ja laittaa postauksen julki. Eilen jatkoin vielä iltapäivällä sivun verran Vanhan-tarinaa. Sitä on koossa sata ja viisi sivua. Loppupäivä kului lukien. Helena jatkoi Kalle Päätalon Iijoki-sarjan teosta, Ukkosen ääni. Minä olen lukenut kolme neljäsosaa Karen Blixenin muistelmia Eurooppalaisena Afrikassa.