Kaunis kesäpäivä

lauantai 26. heinäkuuta 2025

Taavetissa

    










Neljätoista astetta aamulla vartin yli viisi Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on heijastus piharakennuksen vintin ikkunassa Joukolantiellä. Helena ehdotti eilen, että viettäisimme aamun parvekkeella. Se tarkoitti, että hän oli parvekkeella ja piirsi siellä pilarin varjossa ja minä istuin läppäri edessäni makuuhuoneessa klaffipiirongin ääressä. Helena teki värillisen luonnoksen pelargoniasta, jonka vanhat, helteen paahtamat kukinnot hän oli napsinut pois ja uudet, nupuillaan olevat kukkavarret työntyvät esiin lehtien välistä. Minä kirjoitin reilussa tunnissa kolme sivua jatkoa Vanhan-tarinaan. Teimme pitemmän kauppakierroksen eli asioimme ensin apteekissa ja jatkoimme sieltä Linnalantietä länteen, käännyimme pajan luona ympäri ja palasimme kaupan kautta kotiin. On ollut mielessä vilkaista kommenttia kahden vuoden takaa. Siinä Ajatuksia kalenterista -bloggaaja kysyi: Miten paljon käytät aikaa bloggaamiseen päivässä/viikossa? Vastasin silloin, että tunnin päivässä ja tunnin seuraan blogeja ja sen lisäksi valokuvien laitto vie oman aikansa. Nämä olivat vain arvioita. Nyt kaksi vuotta myöhemmin täsmennän, että kirjoitan päivittäistä blogitekstiä ennakkoon muun kirjoittamisen välissä, koska muuten asiat unohtuvat. En ota aikaa. Siirryn tekstistä toiseen. Lisäksi kirjoitan kaunokirjoituksella päiväkirjaa vihkoon ja jotka vihot siirtyvät merkkipäivinä Helenalle luettavaksi ja omiksi. Kirjoitan blogitekstin aamuisin puhtaaksi siten, että vaikuttaisi kuin se olisi juuri työstetty. Luen valmiin tekstin Helenalle ja hän huomauttaa virheistä ja vaatii välillä muuttamaan ja korjaamaan jotain. Tähän aamupuuhaan kuluu aikaa keskimäärin varttitunti tai hieman enemmän. Joskus menee puoli tuntia. Sen jälkeen Helena valikoi mukaan tulevat kuvat ja laittaa postauksen julki. Eilen jatkoin vielä iltapäivällä sivun verran Vanhan-tarinaa. Sitä on koossa sata ja viisi sivua. Loppupäivä kului lukien. Helena jatkoi Kalle Päätalon Iijoki-sarjan teosta, Ukkosen ääni. Minä olen lukenut kolme neljäsosaa Karen Blixenin muistelmia Eurooppalaisena Afrikassa.






























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti