Taavetissa

    

Lämpöaalto ei hellitä vieläkään. Yhdeksäntoista astetta tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Eilen oli toinen peräkkäinen aamu, kun vietimme reilun tunnin ajan mustikkametsässä. Helena leipoi kotona kaurapohjaisen mustikkapiirakan. Marjoja riitti myös pieni rasiallinen pakkaseen. Muuten ulkoilimme eilen vain kirjasto- ja kauppareissun verran. Sää oli puolipilvinen eli aurinko paistoi ohuen pilvikerroksen läpi. Lämpötila kohosi silti hellerajan yli. Kirjoitin sivun lisää Vanhan-tarinaa. Sitä on yhdeksänkymmentäkuusi sivua. Mark Twain kirjassaan Omaelämäkertani mainitsee huomanneensa, että kirjoittaessaan tarinoitaan hänelle on käynyt usein niin, että kirja menee jumiin, kun se on noin puolivälissä eikä silloin auta muu kuin unohtaa se toistaiseksi. Kirja on kuluttanut siinä vaiheessa kaiken käyttöenergiansa ja vie puolesta vuodesta kahteen ennen kuin siihen kannattaa palata uudestaan. Minulle tuli tästä mieleen ja on ollut monena päivänä mielessä, onko meikäläisen Vanhan-tarina tässä tilassa ja tilanteessa? Toisaalta en ole kirjailija, vain kirjoittaja eli ehkä tämä sääntö ei koske meikäläistä. Helena katsoi eilen iltapäivällä läppäriltä sarjaa keittiön pöydän ääressä ja piirsi samalla. Myöhemmin hän siirtyi klaffipiirongin ääreen, kun minä lopetin päiväaherrukseni ja vaihdoin Mark Twainiin. Illemmalla Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kahdeksatta osaa, Miinoitettu rauha. Hän sai luettua kirjansa loppuun ja minä omani.