Taavetissa

    

Yhdeksäntoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. On heinäkuun viimeinen päivä ja Helenan nimipäivä. Onnentoivotukset kaikille Helenoille ja Elenoille. Annoin Helenalle lahjaksi kaunokirjoituksella täytetyn päiväkirjavihon kesän alkupuolelta. Postauskuvana pelargonia toissailtana, kun aurinko ei enää paistanut parvekkeelle. Pelargonian kukinnot kuihtuivat, mutta ilahduttavasti uusia on tullut tilalle. Eilen lähdimme mustikkaan puoli seitsemältä ja vietimme tunnin metsän rauhassa. Kotiin palattua nautimme kahvit, Helena laittoi pyykkikoneen päälle ja alkoi puhdistaa mustikoita. Minä kirjoitin sivun Vanhan-tarinaa. Taavetin keskustan liiketalon lämpömittari näytti kahtakymmentäseitsemää astetta, kun kävimme kaupassa puolen kymmenen aikaan. Helena johdatti meidät tarkoituksella leivoshyllyn ohi ja otimme ostoskoriin rommileivospakkauksen. Sääennuste lupasi eilen lämpötilan ylittävän kolmekymmentä astetta. Hikisten päiväunien jälkeen, yhden aikaan, talon mittari näytti kolmeakymmentä sekä sisällä että ulkona. Pilviä oli alkanut kertyä taivaalle. Joimme iltapäiväkahvin keittiössä ja nautimme rommileivoksen puoliksi. Kuuma kahvi ja jääkaappikylmä leivos piristivät. Helena piirsi eilen iltapäivällä luonnoslehtiöönsä ja katsoi samalla sarjaa läppäriltä. Minä kirjoitin toisen sivun Vanhan-tarinaa. Lämpötila kohosi Lappeenrannan lentokentän havaintoasemalla yli kolmenkymmenen. Taavetissa päivän ylin lämpötila oli kolmekymmentä. Eilen loppupäivänä luin uudestaan alun Henry Jamesin kirjasta The Wings of the Dove. Olenko ymmärtänyt oikein: Äidittömäksi jäänyt kaksikymmentäviisivuotias nainen on rikkaan tätinsä luona ja joka haluaa naittaa hänet. Kirjan alkuluvussa nainen menee isänsä luo ja kertoo haluavansa muuttaa takaisin kotiin. Isä ei suostu siihen. Toisessa luvussa kuvataan nuoren naisen oloa tätinsä talossa tai oikeastaan hänen kriittisiä ajatuksiaan. Hän käy isosiskonsa luona, joka on jäänyt lekeksi yksin lapsikatraan kanssa - oliko niitä neljä? - ja isosisko yrittää myös puhua järkeä nuoremmalleen ja muistuttaa, että raha on tärkeää. Älä mokaa. Ville-Juhani Sutinen arvioi esseekirjassaan Vaivan arvoista, että Henry Jamesin suomentamaton myöhäistuotanto on uudenaikaisen tai modernin romaanin varhaisimpia edustajia.