Kolme astetta tänä
tähtikirkkaana aamuna Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kotimaisia omenoita
vadilla. Minulle tulee mieleen Cezanne ja voi olla, että Helena kokee samoin.
Teimme eilen aamulla kävelylenkin Saviniementietä sähkölinjalle ja takaisin.
Helena löysi värikkään vaahteranlehden. Kotona hän teki piparjuuri-punajuurisalaatin,
jota meillä on jatkossa ruuan lisukkeena kahtena tai kolmena päivänä.
Piparjuuri oli hakusessa ainakin viikon ennen kuin sitä ilmaantui kaupan
hyllylle. Lähdimme eilen yhdeksän aikaan kaupalle kirjaston kautta. Mutta –
meidän kummankaan kortilla ei päässyt sisään. Koneessa oli järjestelmävirhe. Joten
jatkoimme torin kautta kaupalle. Torilla otin kuvia rakennusvaiheessa olevasta huoltorakennuksesta.
Kaupalta palatessa kokeilimme uudestaan, päästääkö järjestelmä meidät nyt kirjastoon?
Päästi. Pistäydyimme sisälle tarkistamaan näytelmähyllyn paikan. Kolme lyhyttä
hyllyä, joilla muun ohessa suurin piirtein kaikki Shakespearen näytelmät, mutta
ei Danten Jumalaista näytelmää. Luin ja muokkasin eilen moneen otteeseen Skoda
Octavia -tarinaa. Aina vain siinä tuntui olevan paranneltavaa. Iltapäivällä viideltä
luin sen vielä kerran ja vihdoin teksti läpäisi oman seulani. Lähetin sen Helenalle.
Taso kaksi. Vaativampi taso, jota kuuntelen herkällä korvalla. Oma tasoni on
luokkaa kolme. Helena piirsi eilen iltapäivällä luonnoksia. Hän luki loppuun
Kalle Päätalon Iijoki-sarjan päätösosan, Hyvästi Iijoki. Minä luin Leena
Krohnin keskenkasvuisille tarkoitetun novellikokoelman Mitä puut tekevät
elokuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti