Tilkankadulla

    

 Hyvää Kalevalan päivää. Vuosi sitten luin ensimmäisen kerran Kalevalan kokonaan, kannesta kanteen. Helmikuun päättyessä on nyt aamulla täällä etelärannikolla kaksi astetta lämmintä. Eilen kun kävimme aamupäivällä kaupalla, paistoi aurinko kirkkaasti. Edistyin eilen seitsemän sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen tässä kuussa käynyt läpi yli kaksisataa sivua tekstiä tätä kirjoituskertaa. Pyykkituvassa ja väliaikoina luin Riitta Jalosen kirjaa Kirkkaus. Teksti on nopeasyklistä ja hyppelevää. Olen kuitenkin nyt hyvin sisällä kirjassa. Helena virkkasi sohvalla televisio auki hiljaisena suomassa sarjadraamaa. Välillä hän oli oman työpöytänsä ääressä tekemässä akvarelleja. Hän on lukenut ensimmäisen kirjan Haruki Murakamin kolmiosaisesta teoksesta 1Q84. Eilen iltapäivällä luimme ääneen kaksikymmentä sivua Dostojevskin Idioottia. Tunnustuksia vihreällä vai oliko se sinisellä penkillä aamuvarhaisella. Vaihteeksi elävämpää tekstiä. Illalla katsoimme osin jalkapalloa ja sen jälkeen varsin hyvän toimintaelokuvan takavuosilta. En muista nimeä.

Tilkankadulla

    

Pirteää pakkassäätä tänä aamuna Helsingin Pikku Huopalahdessa. Rusakko kiersi pihan seinänvieriä, palasi takaisin omille jäljilleen ja pysähtyi hetkeksi istumaan korvat pystyssä. Katsoimme sitä rinnatusten ikkunasta. Aurinko helli meitä eilen. Työstin yhdeksän sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen käynyt siitä läpi 540 sivua. Yli kolmesataa edessä. Helena akvarellasi eilen, virkkasi, katsoi jotain tv-sarjaa samalla ja luki välillä Murakamin kirjaa 1Q84. Saganin Myrskyn silmässä näin lukiessani ajoin jonkin oudon maalaismaiseman, tuttua maaseutua varhaisnuoruudestani ja Mannerheimintieltä alas Tilkanvierron viertä laskeutuvan kevyen liikenteen väylän. Kun luin jokin aika sitten Heinrich Böllin kirjaa Erään klovnin mietteitä, näin näitä samoja kulmia ja Korppaanmäentien ja Manskun risteyksen. Eilen aloitin uutena tuttavuutena minulle Riitta Jalosen kirjan Kirkkaus. Siinä kulkee taustana maisema Lappeenrannan Sammonlahdesta. Luimme eilen iltapäivällä ääneen melkein viisikymmentä sivua Dostojevskin Idioottia. Keuhkotautiin kuolevan viimeinen tilitys tuli selväksi, vaikkei voi sanoa, että selväksi ja päätteeksi nuorukainen siirtyi ulkorappusille, nosti pistoolin ohimolleen ja veti liipasimesta. Iskuri naksahti, mutta ei pamahtanut. Nalli unohtui. Kun luen Dostojevskia, näen erään vanhan kerrostalon pihan Helsingin Lauttasaaressa viisikymmentä vuotta sitten.

Tilkankadulla

    

Kuusi astetta pakkasta täällä etelärannikolla. Ihme juttu, Mannerheimintielle, Ruskeasuolle on ilmestynyt Alepa -pyöräteline. Onko se uusi vai onko se ollut siinä aina? Eilen, kun kävimme kaupalla, kävelimme samalla vähän matkaa eteenpäin jalkakäytävää ja pysähdyimme siihen telineen viereen. Lumisen, tyhjän telineen viereen. Ehdin ihmetellä sitä mielessäni ennen kuin Helena sanoi ääneen: ”Onko tuo teline ollut tuossa kaiken aikaa? Varmaan on.” Teräviä huomioita. Eilen ahkeroin yksitoista sivua eteenpäin Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena teki aamupäivällä jotain akvarellia ja virkkasi muuten isoäidinneliöitä tai luki Haruki Murakamin teosta 1Q84. Minä luin loppuun Francoise Saganin kirjan Myrskyn silmässä. Sen kirjoitustyyli oli vanhahtava, mutta oletan sen tarkoitukselliseksi. Kirjassa elettiin kahdensadan vuoden takaista aikaa Ranskan periferiassa. Jatkoimme eilen iltapäivällä ääneenlukuharjoituksia, Dostojevskin Idioottia, jossa jatkuu harhailu aiheesta sivuun tai aihetta etsien. Onko Idiootti ilmestynyt aikoinaan suoraan kirjana vai jatkokertomuksena lehdissä? Se tuntuu jälkimmäiseltä, jossa tulee eteen harhapolkuja ja rönsyjä ja jolloin pitää vain säveltää korvakuulolta eteenpäin. Viimeiset sata sivua Idioottia ovat olleet kehnoja. Tässä vaiheessa arvioin, että kirja on tekijänsä huonoin. Koinko niin silloinkin, kun luin sen ensimmäisen kerran murrosikäisenä?

 

Tilkankadulla

    

Eilen oli pyykkipäivä ja luimme kirjojamme, kun vuorottelimme pyykkituvassa ovivahteina. Helena luki loppuun Blockin viihteellisen dekkarin Murtovaras vaatekaapissa. Minulla on kesken Saganin Myrskyn silmässä. Sagan on kirjailijanimi ja tulee Marcel Proustin suurromaanista Kadonnutta aikaa etsimässä. Toissailtana ehdotin Helenalle, että ensi syksynä voisimme ottaa sen, Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä ääneenlukuprojektiksi. Hän ei innostunut ensin ajatuksesta, mutta muutaman tunnin päästä se alkoi tuntua jo paremmalta. Me olemme lukeneet ääneen aiemmin Stephen Kingin moniosaisen Mustan tornin, tosin sen ”lyhennetyn laitoksen”. Hyppäsin yli Velho -osan Mejisin muisteluksen eli luimme Velhosta vain lyhyet pätkät alusta ja lopusta. Jätin lukematta myös Tuulen avain -lisäysosan. Työstin eilen tätä kirjoituskertaa Gaz matkaan -käsikirjoitusta yhdeksän sivua. Matka jatkuu. Helena virkkaa isoäidinneliöitä. Pinkka paksunee. Välillä hän lukee Murakamin kirjaa 1Q84. Iltapäivän lukutunnilla jatkoimme Dostojevskin Idioottia. Nyt kirjassa leijuu uhka, että ruhtinas Myskin saatetaan haastaa kaksintaisteluun. Nuori neitonen on kehottanut häntä hankkimaan pistoolin ja neuvoo miten ase ladataan. Eräs mies tulee ilmoittamaan ruhtinaalle, että hän on halukas olemaan tämän sekundanttina ja tarvittaessa taistelemaan tämän sijasta, jos edessä on kaksintaistelu. Olemme kirjassa sivulla viisisataa. Melkein neljäsataa jäljellä eli tapahtumia ehtii kertyä yllin kyllin.

Tilkankadulla

    

Toissapäivänä oli Helsingin Pikku Huopalahdessa sädehtivän kaunis talvipäivä, mutta eilen vuorostaan pilvistä ja harmaata. Ulkoilimme vain kauppareissun verran. Otin muutaman kuvan kännykällä, vaikka luulin jo, ettei mikään kohde sytytä tällä kertaa. Iltaa kohti oli yhä harmaampaa ja satoi lunta. Nyt aamulla auraustraktori jyristi ennen aamukuutta pihatien auki ja herätti meidät. Hyvä juttu, sillä herätyskello ei soinut. Pidämme sen soimassa vähän viiden jälkeen, koska emme halua menettää tunnelmallisia aamuhetkiä. Työstin eilen yksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena virkkasi isoäidinneliöitä ja luki välillä Murakamin 1Q84 -teosta. Minä olen lukenut kolmasosan Francoise Saganin kirjaa Myrskyn silmässä. Luimme eilen iltapäivällä ääneen noin neljäkymmentä sivua Dostojevskin Idioottia. Siinä on ollut vähän tyhjäkäynnin tuntua. Kuvittelen, että kirjailija on kadottanut välillä alkuperäisen juonen ja rakentelee sitä uudelleen. En muista ennestään kirjasta mitään, koska siitä on ihmisikä, kun luin sen kerran, mutta koen, että Dostojevski ei ole lunastanut vielä tässä Idiootissa niitä odotuksia, jotka kirjan alkuasetelma herätti mielessäni. Illalla näimme jalkapalloa televisiosta. Tajusin torkahtelevani välillä.

Tilkankadulla

    

 Tämä viikko on hiihtolomaa Helsingin koululaisilla. Eilen oli harvinaisen upea, aurinkoinen ja talvinen pakkassää, kun kävelimme Munkkiniemeen kirjastoon. Lainasimme kaksi varaamaamme kirjaa ja kolme muuta lisää. Lukemista kahdeksi viikoksi. Kahvinkeittimemme lopetti palveluksensa puoli vuotta sitten, kun asuimme vielä Luumäen Taavetissa. Emme hankkineet uutta, vaan aloimme suodattaa kupin kerrallaan sellaisella suppilolla, joka on hankittu joskus menneinä vuosina. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että suodatinpussit ovat niin hauraita, että joka toinen niistä hajoaa kättelyssä, joten taidamme hankkia jossain vaiheessa sellaisen keittimen, jossa ei käytetä mitään pussukoita. Eilen saavutin 500 -sivun rajapyykin Gaz matkaan -käsikirjoituksessa. Koko käsikirjoituksessa on 857 sivua. Luulen, että sivumäärä kasvaa edelleen. Helena virkkaa isoäidinneliöitä. Olohuoneessa hän lukee lisäksi Haruki Murakamin kirjan 1Q84 yhdistettyä ykkös- ja kakkososaa. Unilukemisina hänellä on Blockin Murtovaras vaatekaapissa. Olen lukenut alun Francoise Saganin romaanista Myrskyn silmässä. Lukutunnilla jatkoimme Dostojevskin Idiootin ääneenlukua. Siinä samoin kuin myös Karamazovin veljeksissä huomiota kiinnittävät myös keuhkotautiin kuolevat ihmiset, joita sukulaiset ja ystävät käyvät tapaamassa vielä silloinkin, kun nämä lepäävät jo kuolinvuoteillaan ja syleilevät ja halaavat näitä poismeneviä rakkaitaan. Verta yskitään nenäliinaan kutsuilla.

Tilkankadulla

    

Kymmenen astetta pakkasta täällä etelärannikolla. Kaksi kirjavarausta odottaa noutamista eli todennäköisesti teemme tänään kävelylenkin Munkkiniemen kirjastoon ja takaisin. Meidän rappukäytävässä on tehty kahtena viime päivänä ilmastoinnin säätöä. Helenan piti siirtää maalaustelineensä syrjään pois tieltä, jotta työntekijät pääsivät vapaasti käsiksi poisto- ja raitisilmaventtiileihin, mutta nyt ne on mitattu ja huollettu meidän asunnon osalta ja voimme palata takaisin normaaliin arkirytmiin. Eilen Helena virkkasi isoäidinneliöitä. Hänellä on jokin uusi käsityöprojekti mielessään. Minä selvitin Gaz matkaan -käsikirjoituksessa olleen sotkun, korjailin ja naputtelin sitä eteenpäin viisi sivua. Luin loppuun Paavo Rintalan Kauneuden attribuutit -trilogian päätösosan Faustus. Minusta se oli jotenkin väsähtänyt tai sitten pidin muuten vain enemmän kahdesta ensimmäisestä osasta. Aloin lukea Francoise Saganin romaania Myrskyn silmässä. Helena luki loppuun Heinrich Böllin kuusikymmentäluvun kohuteoksen Erään klovnin mietteitä ja sai siitä ajatuksen tehdä luumukiisseliä ja kermavaahtoa sen kanssa. Hän otti unilukemisiksi Lawrence Blockin dekkarin Murtovaras vaatekaapissa. Luin iltapäivällä ääneen kaksi lukua lisää Fedor Dostojevskin Idioottia. Rahaa perineen ruhtinaan vaivoina on sekalaisia huijareita, jotka penäävät tältä rahallista tukea ja hyväsydämisen lepsu mies antaa pyytäjille, vaikka ei ole mitään perustetta siihen. Tällainen hölmöily saa ruhtinaan ystävät suuttumaan tälle. Kirja on puolessa välissä eli päähenkilö ehtii taatusti sotkea asiansa perusteellisesti ennen kuin kertomus on päätöksessään.