Tilkankadulla

    

Kolme astetta pakkasta täällä etelärannikolla. Postauskuva on Helenan minulle antamasta luonnosvihosta. Hän kutoo tyynynpäällistä sohvan koristetyynylle. Aamuisin Helena tekee yleensä omiaan koneellaan ja luonnostelee myös työpöytänsä ääressä. Eilen ulkoilimme kauppareissun verran, mutkien kautta. Kirjoitin kaksi sivua Vuoropuhelua. Luimme iltapäivällä viisikymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania. Päähenkilö näkee ensimmäisen kerran ystävänsä Saint-Loupin rakkaan. Aha. Palasin eilen illalla Allen Ginsbergin runojen pariin. Luin muun muassa runot Howl ja America ja kuulin etäisesti Ginsbergin lausuvan niitä. Helena luki loppuun Louis de Caulaincourtin Napoleonin mukana Venäjällä ja minun päiväkirjavihkoni. Hänelle jäi vielä Ukko, Jari ja Kati Tervon koirakirja.

Tilkankadulla

    

Lapsen oikeuksien päivä. Otin eilen kuvan Pikku Huopalahden lahdenpohjukasta, jossa laineet poimuttivat pintaan muodostunutta jäähilettä. Meillä oli piikit talvilenkkarien kantapäissä, kun kävelimme kaupalle ylös Mannerheimintielle. Kirjoitin aamulla sivun Vuoropuhelua -tekstiä. Helena kutoo jotain muuta kuin sukkaa, huomioin. Hänellä on yhä Napoleonin Venäjän retki kesken ja toisena kirjana Jari ja Kati Tervon Ukko. Luin iltapäivällä ääneen neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Puhelin on kytketty. Siinä ei voi puhua mitä vain, koska keskusneidit kuuntelevat ja sanovat sen myös: Minä kuuntelen. Luin loppuun Ville-Juhani Sutisen esseekirjan Vaivan arvoista. Keräsin siitä ylös muistivihkooni erinäisiä kirjannimiä. Sain tietää, että Philip Rothin ohella on myös Joseph Roth, syntynyt Galitsiassa, Itävalta-Unkarin itäosan maakunnassa ja että Stefan Zweig ja hänen vaimonsa tekivät yhdessä itsemurhan, kun kirjailija oli saanut maanpaossa valmiiksi romaaninsa Elispäivän maailma.

Tilkankadulla

    

Lunta on varissut vuorokauden aikana lisää sen verran, että pihalla näkyy jono jalanjälkiä. Tänään me olemme asuneet vuoden ja kaksi kuukautta Tilkankadulla Helsingin Pikku Huopalahdessa. Tämä päivä on Yliopiston almanakan mukaan Valvomisen sunnuntai. Eilen liikuimme ulkona vain kauppareissun verran. Kirjoitin eilen aamulla kolme sivua Vuoropuhelua, jota on nyt kahdeksankymmentä sivua. Helena kutoo sukkia jollekin ja kutoi kun luin hänelle ääneen päiväannoksen Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania. Luin lisää Ville-Juhani Sutisen esseitä kokoelmasta Vaivan arvoista. Hän ei käsittele Proustin teosta kirjassaan, mutta mainitsee sen muutaman kerran. Kun luin lyhyen tekstin Alan Mooren Jerusalem -kirjasta, siirryin helmetin sivuille ja varasin sen. Kirjaa on kaksi kappaletta kirjastossa ja sitä ei ole vapaana. Helena luki illalla, kun vietimme hiljaista lukuhetkeä sohvalla Caulaincourtin muistelmia Napoleonin mukana Venäjällä ja unilukemisina hän jatkoi Jari ja Kati Tervon kirjaa Ukko.

Tilkankadulla

    

Lumen häivettä nyt lauantaiaamuna maassa täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Aste pakkasta. Eilen kävimme asioilla Kalliossa ja otimme samalla kuvia. Kirjoitin sitä ennen aamulla kaksi sivua Vuoropuhelua. Helena sai jälleen yhdet villasukat valmiiksi, kun luin hänelle ääneen neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania. Luin eteenpäin Ville-Juhani Sutisen esseitä kirjassa Vaivan arvoista. Hän lukee aina joitain kirjoja ääneen vaimolleen, kuten esimerkiksi Karamazovin veljekset. Ilja Ehrenburgin ja Vasili Grossmanin kohdalla hän teki sen huomion, että samoin kuin voidaan puhua “sosialistisesta realismista”, historia voi luokitella nykykirjallisuuden “kaupalliseksi realismiksi”. Helena on edennyt Louis de Caulaincourtin muistelmissa Napoleonin mukana Venäjällä kirjan puoliväliin, jossa armeija alkaa vetäytyä Moskovasta ja laajalta Venäjänmaalta. Hän otti unilukemisiksi Jari ja Kati Tervon koirakirjan Ukko.

Tilkankadulla

    

Viisi astetta pakkasta täällä etelärannikolla. Samanlaista säätä kuin eilen, kun kävimme Munkkiniemen kirjastossa noutamassa yhden saapuneen varauksen, Ville-Juhani Sutisen Vaivan arvoista. Yhtä matkaa tarttui mukaan toisena Jari ja Kati Tervon Ukko. Haikara, jota emme ole nähneet kai pariin viikkoon, lensi kierroksen Pikku Huopalahden yllä ja palasi Paciuksenkadun sillan yli ja asettui seisomaan veden partaalle sorsien ja isokoskeloiden seuraan. Aamulla ehdin kirjoittaa yhden sivun Vuoropuhelua. Sitä on nyt 75 sivua. Aloitimme iltapäivällä lukemaan ääneen Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania, sen viidettä osaa Guermantesin tie 1. Proustin romaania, josta Ville-Juhani Sutinen sanoo esseekirjassaan Vaivan arvoista muun muassa: “Harvat ovat sen kannesta kanteen lukeneet...” Me olemme käymässä sitä läpi viidettä kertaa. Olemme harvoja. Luin kolme ensimmäistä Sutisen esseetä. Kun olin lukemassa toista niistä, tuli tuttu olo, että olen lukenut tämän ennen. Aivan oikein, lyhennelminä Parnassossa kaksi, kolme vuotta sitten. Helena lukee minun päiväkirjaani, Caulaincourtin muistelmia Napoleonin mukana Venäjällä ja Erle Stanley Gardnerin dekkaria Vaaralliset valokuvat unilukemisina.

Tilkankadulla

    

Neljä astetta pakkasta täällä etelärannikolla. Helena otti eilen kuvan lukijasta. Sohvalla on auki Allen Ginsberg Collected Poems. Eilen kävimme Mäkkärissä syömässä. Kuvasimme lahdenpohjukan takana korkeita, kulottuneita kaisloja. Kirjoitin aamupuolella kolme sivua Vuoropuhelua. Luimme iltapäivällä ääneen lopun Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin neljännestä osasta Paikannimet: Paikkakunta ja jonka päätössivuilla syksyinen rantahotelli autioituu ja väki palaa Pariisiin ja kuka minnekin. Nuorten tyttöjen parvi hajaantuu. Luin Helenalta saamani vihon, mutta en kuvannut vielä sen piirroksia, vaan jatkoin sen sijaan viimeiset sivut Tuula-Liina Variksen kirjasta Kilpikonna ja Olkimarsalkka. Helena kutoo sukkia. Hänellä oli illalla sohvalla vieressään kolme lukuprojektia, minun päiväkirjamerkintöjäni, Caulaincourtin muistelmia Napoleonin mukana Venäjällä ja Gardnerin dekkari Vaaralliset valokuvat. Niin ilta kuluu.

Tilkankadulla

    

Mustarastasnaaras nokki pensaan juurella aamuhämärissä, kun kävin parvekkeella. Lämpötila nollassa. Rakennusryhmä kuvattuna Tilkankadun laidalta eilen kymmenen aikaan. Lumenhöytyä nurmikolla. Helenalle ja minulle tuli tänään jälleen vuosi täyteen lisää yhteistä matkaa. Helena sai minulta päiväkirjavihon ja minä häneltä. Joo. Kirjoitin eilen kolme sivua Vuoropuhelua. Helena kutoi toisen kaulahuivin valmiiksi ja jatkaa kai sukkaa. Luimme iltapäivällä vajaa neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Helena lukee itsekseen Caulaincourtin kirjaa Napoleonin mukana Venäjällä ja unikirjana Perry Masonia, Erle Stanley Gardnerin dekkaria Vaaralliset valokuvat. Minä luin Pentti Saarikoskesta Tuula-Liina Variksen kirjassa Kilpikonna ja Olkimarsalkka. Aivan oikein, että teos on saanut vuonna 1995 Valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Kirja on hyvän journalistin vetävästi kirjoittama eikä siinä ole mitään katkeruutta eikä kostonhalua. Rakastava tilinteko. Kirjan julkitulosta on melkein kolmekymmentä vuotta. Pentti Saarikosken kuolemasta on täydet neljäkymmentä vuotta.