Tilkankadulla

    

Lunta sataa. Vein eilen Jonathan Franzenin Maailman äärillä -lintuesseekirjan ulos parvekkeelle kuvattavaksi, jotta linnut olisivat vapaita kuin taivaan linnut. Minulla oli tietenkin Helenan kutomat villasukat jalassa. Eilen aamusella luin ja stilisoin Novellin läpi ja muutin nimen, työnimen tässä vaiheessa lopulliseksi: Nilkka. Sivuja Nilkassa on kahdeksantoista. Helenalla on periaatteessa seuraava erä isoäidinneliöitä valmiina ommeltavaksi yhteen. Jos hän tekee peitosta, peitteestä pitkämäisen, näin on, mutta jos hän tavoittelee neliömäisempää mallia, pitää virkata muutama pala lisää. Eilen iltapäivällä luimme ääneen vajaat viisikymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Vierailu Verdurinien luona päättyy. Luin illalla Parnasson numerosta 5/2023 Ville Hännisen artikkelin Katovuodet, K tovuodet, K t v   d t. Hän on pannut minun tavoin merkille, samoin kuin varmaan moni muukin kirjastonkäyttäjä, että kirjasto on muuttunut ainakin täällä Helsingin kulmilla, kirjojen ja luettavan etsintä on ulkoistettu lukijalle ja kirjat siirretty varastoon. Vähät teokset, sillä teosmäärä on huvennut samalla. On siirrytty jonottamisen aikaan. Malli tulee mieleen, mutta en muista mistä kaukaa, olisiko idästä... Helena kokeili lukea unikirjana Franzenin esseitä, mutta vaihtoi seuraavaan Perry Mason -dekkariin, Herrasmieskiristäjä. Eilisillan päätteeksi katsoimme vaihteeksi naisten jalkapalloa huipputasolla.

Tilkankadulla

    

Vaihteeksi kuva viikko sitten, joulukuun alussa. Talvista säätä Helsingin Pikku Huopalahden puistossa. Eilen Helena teki alustavia töitä tulevaa maalausrupeamaa varten. Virkkaaminen jatkuu silti. Luin eilen niin kuin toissapäivänäkin Novellin läpi, seitsemäntoista sivua ja tein muutoksia. Iltapäivällä jatkoimme ääneenlukua, Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin seitsemättä osaa, Sodoma ja Gomorra I-II, jossa päähenkilö on illallisella Verdurinien luona. Tohtori Cottard kysyy häneltä muun keskustelun ohessa, tuntuuko hengenahdistus helpottavan näin korkealla paikalla? Kaikkitietävä kertoja lisää Cottardin mietteenä ja hoito-ohjeena, että hän suosittelisi nuorelle miehelle rauhoittavia lääkkeitä ja aloittamaan kutomisen. Helena ihastui. Monisatasivuisesta teoksesta löytyy uusia ja kadonneita kohtia. Runsauden lähde. Illan päätteeksi luin loppuun Jonathan Franzenin esseekirjan Maailman äärellä. Lintuja, paljon lintuja. Ehkä niitä katsoo nyt erilaisemmin, vaikka olemme aina ihailleet niitä. Helenalla on yhä Karin Slaughterin jännäri After that Night kesken. Hän sanoo, että teksti on samaa kuin suomeksi luettuna. Unilukemisina hänellä on Erle Stanley Gardnerin Perry Mason -dekkari, Murha hiihtomajalla.

Tilkankadulla

    

Toinen adventtisunnuntai. Aamulla taivas on kaupungin harmaanpunertavassa pilvessä. Valoja Helsingin Mannerheimintiellä eilen, kun kävimme aamuyhdeksältä kaupalla. Kävin sitä ennen läpi Novellin ja tein samalla muutoksia ja lisäyksiä, joten tarinaa on nyt seitsemäntoista sivua. Helena teki eilen myös akvarelleja keittiösyvennyksen tiskipöydällä ja luonnosteli sen lisäksi jotain makuuhuoneen työpöytänsä ääressä ja jatkoi tietenkin virkaten isoäidinneliöitä. Tietoturva tiedottaa joistain murroista nettiyhteyksissä. Kirjaa vaan ei ehkäise. Niinkö? Luimme eilen iltapäivällä ääneen vajaat viisikymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania. Kolmenkymmenen sivun verran olemme tehneet siinä matkaa pienellä paikallisjunalla menossa illalliselle Verdurinien luo heidän kesäksi vuokraamaansa linnaan. Illemmalla Helena luki Karin Slaughterin jännäriä After that Night ja unilukemisiksi hän valitsi seuraavan Perry Masonin, Murha hiihtomajalla, joka sopii näin talviseen aikaan. Minä luen Jonathan Franzenin esseitä linnuista, ilmastonmuutoksesta ja muustakin.

Tilkankadulla

    

Kaksi kirjaa, Kati Tervon Tyttö joka olin ja Cormac McCarthyn Stella Maris. Helena luki Kati Tervon kirjan ja piti siitä kovasti. Minä luin Stella Maris -teoksen ja olin vaikuttunut. Otin kuvan eilen ennen kuin lähdimme kirjastoon, toisena päivänä peräkkäin. Helenalle oli tullut kirjavaraus, sarjakuvakirja, Claire Bretecherin Turha joukko ja minä lainasin Jonathan Franzenin esseeteoksen Maailman äärillä, ensitutustumiseni Franzeniin. Eilen en edistynyt Novellissa. Luin alusta sivun verran ja tein muutaman muutoksen, mutta annoin sen sitten olla. Oli ikään kuin häiriöitä ilmassa tai sanoisiko, että tietotekniikan ihmeellinen maailma temppuili ja kun niin käy, tämä “robotti” näppäimistön tällä puolen on voimaton. Kirjastoreissun jälkeen Helena keitti spaghettia ja tonnikalakastikkeen sen kera. Iltapäivällä luimme ääneen neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin seitsemättä osaa Sodoma ja Gomorra I-II ja joka on nyt yli puolen välin. Nuori mies, naiset, huono terveys ja mustasukkainen mieli. Helena virkkasi kuunnellessaan isoäidinneliöitä ohuesta langasta. Hän luki myöhemmin Karin Slaughterin jännäriä After that Night ja minä aloitin Franzenin esseitä. Iltamyöhällä nautimme perjantai-iltaa jalkapallon parissa.

Tilkankadulla

    

Jean Sibeliuksen päivä, suomalaisen musiikin päivä. “Lapanen”, Helena huomasi eilen, kun kävelimme Paciuksenkadun sillan yli Munkkiniemen puolelle matkalla kirjastoon. Taivas punersi takanamme. Kirjastossa oli koottuna tuulikaapin vieruspöydälle viime joulunalusajan tapaan kirjoista “kuusi”, joka oli koristeltu. Lainasin varaamani Cormac McCarthyn romaanin Stella Maris ja Parnasson. Helena löysi pikalainoista Kati Tervon uusimman teoksen Tyttö joka olin, jonka hän oli varannut ja voi nyt poistaa varauksista. Eilen aamulla löysin lisää sanoja ja tekstiä Novelliini ja jossa on nyt kuusitoista sivua. Iltapäivällä luimme ääneen yli kahden tunnin ajan Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Melkein viisikymmentä sivua. Illalla Helena luki Kati Tervon kirjan kokonaan ja minä kaksi kolmasosaa McCarthyn kirjaa Stella Maris. Kirjan liepeestä huomasin, että kirjailija kuoli menneenä kesänä. Stella Maris poikkeaa hänen muusta lukemastani tuotannosta. Silläpä kiinnostuin tästä uudesta teoksesta ja sen sisarteoksesta Matkustaja, joka on minulla varauksessa.

Tilkankadulla

    

Aamuruskon punerrusta Tilkankadulla, Helsingin Pikku Huopalahdessa, Itsenäisyyspäivänä, kun palasimme kaupalta. Kirjoitin eilen sivun lisää Novellia, jota on nyt kolmetoista sivua. En tiedä miten se jatkuu. Helenalla oli eilen aamulla puuhaa tietokoneella, vastuksia, mutta onneksi hänellä on käsityöt, joiden pariin voi palata. Luimme iltapäivällä ääneen seuraavat yli neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanista. Siirtymä Pariisista seurapiirikutsuista Balbeciin Grand Hoteliin terveyslomalle, jossa päähenkilö kokee aluksi voimakkaana vuosi takaperin kuolleen isoäitinsä läsnäolon. Kaikki hänen huoneessaan muistuttaa häntä tästä rakkaasta henkilöstä. Helena alkoi lukea Karin Slaughterin jännäriä After that Night. Minä olen käynyt läpi neljäsataa sivua ja kolmanneksen Allen Ginsbergin koko tuotannosta, Collected Poems. Menossa vuosi 1966. Iltamyöhällä katsoimme Valioliigaa, Manchester Unitedin ja Chelsean välisen ottelun, joka päättyi kaksi yksi. Entiset mahtiseurat, jotka odottavat uutta tulemistaan. Tapahtuuko, toteutuuko?

Tilkankadulla

    

Vietämme tänään Itsenäisyyspäivää. Kuva on eiliseltä kauppamatkalta, jonka teimme vaihteeksi nurinperin, sama reitti, mutta näkökulma vaihteli. Sää lauhtui, nyt on vajaa neljä astetta pakkasta ja tuuli käy etelästä. Kuunsirppi taivaalla. Työstin eilen sivun verran Novellia. Talvinovelli, kuva, jonka sain jonain aamuhetkenä, puolinukuksissa ennen heräämistä ja joka nyt elää ja muuntelee. Helena kutoi säärystimet valmiiksi ja otti isoäidinneliövirkkaukset esiin. Luimme ääneen reilut neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania. Dreyfussin juttu kulkee siinä mukana sivujuonteena. Se draama jakoi ranskalaisia silloin. Puolesta vai vastaan. Helena luki eilen loppuun Stephen Kingin fantasian Satumaa. Minä jatkan vaellusta Allen Ginsbergin runojen matkassa. Vuoden 1965 loppupuolen tuotantoa. Runopäiväkirjaa. Kirjastossa odottaa yksi varaus noutoa, uusinta Cormac McCarthya, Stella Maris.