Tilkankadulla

    

Odottamamme haikara on palannut Helsingin Pikku Huopalahden rannalle. Lintu seisoi eilen ruovikon reunassa Haaganpuron laitamalla. Rantaraitin kulkijat pysähtelivät kuvaamaan sitä. Eilen näkyi Ilmatieteen laitoksen Kaisaniemen mittausasemalla ylittyneen kymmenen astetta. Helenalla oli järjestelmäkamera mukana, kun kiersimme kauppareissun jälkeen rannalla. Istuimme jonkin aikaa penkillä. Lokit kirkuivat merellisesti. Aamusella kirjoitin parin tunnin ajan koneella. Sälää -kirjoitusalustalla on tekstiä neljätoista sivua ja kuunnelmaa varten olen valikoinut siitä seitsemän sivua. Helena virkkaa edelleen ja tekee luonnoksia ja piirroksia lehtiöihinsä. Iltapäivällä nautimme kahvin parvekkeella ja luimme myös molemmat jonkin aikaa siellä. Luimme ääneen neljäkymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Paavo Rintalan Nahkapeitturien linjalla -teoksen ensimmäinen osa on lopuillaan. Kannas murtuu. Helena luki illalla Agatha Christien dekkaria Aikataulukon arvoitus.

Tilkankadulla

    

Toinen pääsiäispäivä. Aprillipäivä, huhtikuun ensimmäinen. Aikoinaan työelämässä pääsiäinen tuntui erityisen mukavalta, koska silloin sai neljän päivän pituisen, yhtenäisen vapaan. Sisäpihalla kujertanut sepelkyyhky asettui eilen pihavalaisimen päälle Helenalle malliksi. Kiersimme päiväkävelyllä Pikku Huopalahden rantaa. Haikaraa ei näkynyt. Helena virkkasi valkoisia isoäidinneliöitä ja teki piirroksia ja luonnoksia. Sälää -kirjoitusalustalla olen stilisoinut edelleen tekstiä ja kuunnelmaa varten on koossa kuusi sivua. Aloitimme eilen iltapäivällä seuraavan ääneenlukukirjan, Leo Tolstoin romaanin Sota ja rauha. Siinä on alussa seurapiiritapaaminen Pietarissa. Olen lukenut kirjan kertaalleen kauan sitten. Teksti on hyvää ja nautittavaa. Vertaan sitä nyt Paavo Rintalan Nahkapeitturien linjalla -sotaromaaniin. Tolstoi oli Rintalan esikuva. Rintala kopioi kuitenkin minun makuuni liikaa murrepuhetta tässä Nahkapeitturien linjalla -teoksessa. Siinä päästiin sentään viimein itse taistelutapahtumiin Laatokan Karjalassa. Olen tämän ensimmäisen osan puolivälissä. Talvisota on alussa. Helena luki eilen illalla Charles Dickensin romaania Pickwick kerhon jälkeenjääneet paperit ja unilukemisina hänellä oli minun päiväkirjamerkintöjäni, jotka päättyvät viime jouluun. Helena palasi juuri sauvakävelylenkiltä.

Tilkankadulla

    

Eilen kuulimme naurulokkien ääntä rannalla ja sepelkyyhkyn kujerrusta kattojen yllä. Nyt on aikainen pääsiäispäivän aamu. Sunnuntai. Maaliskuu päättyy. Kesäaika alkaa. Mitä kuuluu kesäajalle? Voisiko luopua mokomasta reliikistä, kun maailma pyörii ja on pyörinyt pitkään 24h? Onko joutsenpari Helsingin Pikku Huopalahdella laulujoutsenia? Penkillä istuskelija kysyi sitä eilen. Teimme kauppareissun ohella kamerakierroksen rannalle. Myöhemmin nautimme päiväkahvin parvekkeella. Helena virkkaa, tekee luonnoksia, seuraa televisosarjaa ja pelaa korteilla pasianssia. Minulla on kaksitoista sivua raakatekstiä Sälää -kirjoitusalustalla ja josta olen valikoinut viiden sivun verran tekstiä tarjottavaksi kuunnelmaan. Luimme eilen loppuun ääneen Günter Grassin romaanin Rottarouva. Kirjailijan joulurotta, joka tulee hänen uniinsa. Helena luki Outi Pakkasen kirjan Rakas Emmi ja jatkoi unilukemisina minun päiväkirjamerkintöjäni viime vuoden lopulta. Minä luin muutaman sivun Paavo Rintalan romaania Nahkapeitturien linjalla. Katsoimme kaksi ottelua bundesliigaa.

Tilkankadulla

    

Tämä pääsiäisviikonlopun lauantai on sopivasti Uskon nimipäivä. Kevät on edistynyt näin etelärannikolla niin pitkälle, että voi odottaa näkevänsä milloin hyvänsä ensimmäiset leskenlehdet kukassa. Helena teki eilen aamulla sauvakävelylenkin. Hän hankki itselleen uusia luonnoslehtiöitä, kun kävimme keskustassa. Minä olen kirjoittanut tekstiä Sälää -kirjoitusalustaan ja siirtänyt parhaita tekstejä tulevaa kuunnelmaa varten. Vähän kerrassaan. Eilen iltapäivällä luimme ääneen toiseksi viimeisen luvun Günter Grassin Rottarouvaa. Kirjailija ja hänen rottansa ihmettelevät sitä tulevaisuudenkuvaa, jossa humaanit eli ihmiset ovat poissa, hävinneet sukupuuttoon, mutta heidän sijassaan sinnittelevät “nipulit”, rottaihmiset, ihmisrotat, jotka valtaavat sijaa oikeilta rottapopulaatioilta. Illemmalla Helena luki loppuun Agatha Christien Marple -dekkarin Bertramin hotellissa ja otti unilukemisiksi päiväkirjavihon, jonka annoin hänelle ja jossa on tarinoita menneen talven alkupäiviltä. Minä siirryin Pirjo Lyytikäisen esseekirjasta lukemaan Paavo Rintalan romaania Nahkapeitturien linjalla, jossa liikuttiin alussa Helsingissä ja sitten Karjalassa, Vuoksen rannalla.

Tilkankadulla

      

Pitkäperjantai. Eilen jatkoimme seikkailua Helsingin keskustan kauppakeskusten uumenissa. Kuvassa kahvihetkimaisemaa. Oli pientä pilvipalvelusäätöä. Mutta asiat saatiin taas kuntoon ja voimme paneutua viettämään pääsiäisen pyhiä. Palasimme Munkkiniemen kirjaston kautta, kätevästi nelosen ratikalla. Helena lainasi Outi Pakkasen kirjan Rakas Emmi, joka kertoo näyttelijä Emmi Jurkasta. Minä lainasin Paavo Rintalan kaksiosaisen teoksen Nahkapeitturien linjalla. Nimestä olen luullut ja yhdistellyt erheellisesti, että kirjailija käsittelisi siinä jotain Nuijasotien aikaista kahakointia, mutta kyllä se on ilmeisesti tämä Toinen maailmansota. Luetaanpa kiireesti ennen kuin jotkut viisaasti saavat lietsottua seuraavan roihun. Näimme kotiin päin tullessa Pikku Huopalahden jäällä lokkiparven ja vastarannan ruovikon reunassa joutsenparin. Aamupuolella ehdin kirjoittaa sivun verran lisää tekstiä Sälään. Iltapäivällä luimme seuraavan luvun Günter Grassin Rottarouvaa. Helena luki muuten Agatha Christien Bertramin hotellissa ja Pakkasen Emmiä. Minulla on kolmasosa jäljellä Lyytikäisen esseitä teoksessa Pilviä maailmanlopun taivaalla, alanimikkeeltään Leena Krohnia lukiessa.

Tilkankadulla

    

Kiirastorstaiaamu. Kaisaniemen mittausasemalla on kolme astetta lämmintä. Kuvassa Mannerheimintien alkupäässä on purkutyöt menossa. Hotelli Torni näkyy taustalla. Meillä oli eilen tapaaminen keskustassa kevään avauksen merkeissä. Rupattelua kahvilassa hyvien ystävien kanssa. Edellisen kerran olimme Helsingin keskustassa syksyllä, ennen lumia. Sälää -kirjoitusalustalle on kertynyt yhdeksän sivua raakatekstiä, josta olen kopioinut kaksi sivua tekstiä tulevaan kuunnelmaehdotukseen. Helena virkkasi eilen aamupäivällä ja oli omalla tietokoneellaan ennen kuin lähdimme reissuun. Palasimme sieltä viiden jälkeen iltapäivällä. Netissä oli vähän myöhemmin tietoa liikennekaaoksesta. Nelosen ratikka kulki kuitenkin niin kuin ennenkin, mutta se oli aika täynnä. Sattuneesta syystä emme lukeneet eilen ääneen Rottarouvaa. Minä luin jossain välissä muutaman sivun Pirjo Lyytikäisen esseekirjaa Pilviä maailmanlopun taivaalla, jonka alanimike on Leena Krohnia lukiessa. Teos huomioi kuinka satiirin painotus lisääntyy kirjailijan tuotannossa. Helena luki eilen Agatha Christien dekkaria Bertramin hotellissa.

Tilkankadulla

    

Günter Grass oli paitsi kirjailija myös graafikko, kuten Rottarouvan kansikuvasta voi arvata. Eilen oli pilvistä. Kiersimme keskipäivällä Pikku Huopalahden rantaa. Varpuset olivat vilkkaassa pesäntekopuuhassa Tapanilan aseman ympärillä, mutta vesilinnut lepäilivät enimmäkseen rantajäillä. Sälää -kirjoitusalustassa tapahtui eilen aamupuolella muutosta tekstissä ja pientä lisäystä, mutta painotus oli muokkaamisessa. Helena virkkasi, pelasi korteilla pasianssia työpöytänsä ääressä ja teki luonnoksia muistikirjaansa. Jatkoimme iltapäivän ääneenlukutunnilla Grassin Rottarouvaa, jossa kaksi aikaa vuorottelevat rinnan, nykyhetki ja ihmisetön tulevaisuus, humaaniaika ja posthumaani. Kirjastosta tuli ilmoitus kahdesta noudettavasta kirjavarauksesta, Paavo Rintalan Nahkapeitturien linjalla, osat yksi ja kaksi. Helena teki kaksi kirjavarausta lisää. Hän luki illalla loppuun Outi Pakkasen dekkarin Pullonkerääjä. Minä luin Pirjo Lyytikäisen esseekirjaa Pilviä maailmanlopun taivaalla, alanimikkeeltään Leena Krohnia lukiessa. Olemme menossa tänään päivän päätteeksi keskustaan kahville ja samalla teemme ostos- ja vaeltelukierroksen.