Tilkankadulla

    

Eilisessä kuvassa on piilossa myös etana lahokannolla jäkälien ja havunneulasten ohella. Oli vielä hämärää, kun ensimmäinen bussivuoro lähti Espoon Lakistoon. Sumuista. Helena teki samaan aikaan aikaisen sauvakävelylenkin rantaraitilla ja löysi jälleen yhden kirjan Pikku Huopalahden asukastalon kirjankierrätyslaatikosta: Seppo Jokisen Vakaasti harkiten. Hänellä on luvussa Ed McBainin jännäri Huijari, niin ikään kierrätyksestä ja menossa meiltä eteenpäin. Näin kirjat kiertävät. Minä vaelsin metsässä sieniä poimien, joten puolukoita kertyi vain pari desilitraa. Rouskuja tuli kaksi litraa ja litran verran kanttarelleja, suppilovahveroita ja muutama mustatorvisieni. Sain uusittua kirjalainani, Marguerite Yuongin teoksen Miss MacIntosh, My Darling. Luin eilen kolmekymmentä sivua. Olen kirjassa sivulla 757, joten jäljellä on luettavana vajaat kuusisataa sivua. Helena luki eilen toisen kerran Suo -tarinan ja teki siitä muistiinpanoja kuvitusta varten. Minä en kirjoittanut eilen mitään eli vain postauksen Kaunis kesäpäivä -blogiimme, päiväkirjaani tietokoneella ja toista päiväkirjaa kaunokirjoituksella vihkoon.

Tilkankadulla

    

Tänään on uusi yritys lähteä metsäretkelle. Eilen satoi aamulla täällä etelärannikolla. Joten luin ja luimme eilen molemmat Suo -tekstin. Luin sen ennen kaupalle lähtöä ja laitoin sähköpostina Helenalle. Hän sai luettua sen ennen puolta päivää ja antoi oman palautteensa: Hän piti tarinasta ja kysyi mitä suunnitelmia minulla on sen suhteen? Vastasin laittavani sen blogiin jatkokertomuksena, mutta sitä varten pitäisi hänen, Helenan tehdä kuvitus. Okei. Selvä. Kyllä. Eilen aamulla Helena teki luonnoksia luonnosvihkoon. Nyt hän sai lisänä tällaisen tilauksen, kohteen. Helena luki eilen Anni Kytömäen Margaritan loppuun. Minulla on Marguerite Youngin Miss MacIntosh, My Darling menossa sivulla seitsemänsataa ja jotain. Mr. Spitzer ei tiedä aina kumpi veli hän on, asianajaja vai peluri, tunnontarkka vai hällävälinen? Kumpi veli kuoli ja kumpi heistä on elossa? Siitä on jo aikaa unohdukseen asti, kun hän oli viimeksi oikeudessa. Unohtuuko kaikki? Onko hiiri tehnyt pesänsä hänen arkistoonsa ja hänen dokumenttinsa ovat enää silppua ja purua?

Tilkankadulla

    

Sateinen aamu. Eilen Helsingin Hakaniemessä jälleen Maalaismarkkinoilla. Matkalippu päivittyi menomatkalla, koska kolmosen ratikassa oli vielä vanha lukulaite. Hakaniemessä näkyy olevan sielläkin isoja maanrakennustöitä ja sen mukaisia liikennejärjestelyjä. Torilta löytyi kotimaisia omenia, riihiruis- ja perunalimppu, muikkukukko, koivuvasta ja paistettuja muikkuja. Ostin myös uudet pohjalliset kumisaappaisiin. Hetken aikaa paistoi aurinko, mutta ratikkapysäkillä odottaessa taivas vetäytyi pilveen ja paluumatkalla tuli muutamia vesipisaroita. Eilen aamulla Helena piirsi ja minä luin ja kävin läpi Suo -tarinan. Siihen meni vajaat kolme tuntia. Tein muutoksia, korjauksia ja parannuksia. Eli en saanut vielä varsinaista lukukokemusta. Tänään olen lukemassa tekstin johonkin sopivaan aikaan. Helena lukee edelleen Anni Kytömäen Margaritaa. Hän odottaa, että siinä olisi enemmän jokihelmisimpukoista ja vähemmän muuta. Minä jatkan Marguerite Youngin romaanin Miss MacIntosh, My Darlingin parissa. Puolet kirjasta on lukematta ja palautuspäivä on ensi perjantai - jos siihen ei saa lisää laina-aikaa. Olen käynyt helmetin sivuilla ja siellä on varauksia kirjalle.

Tilkankadulla

    

Syyskuu alkaa. Kuvassa on Helenan työ viime kesäkuun kansiosta. Eilen meni aamupäivä sadetta pitäessä, mikä oli hyvä asia, sillä työstin Suo -tarinan ensimmäisen kirjoituskerran loppuun. Sitä on nyt viisikymmentäyksi sivua. Huomenna tai jonain päivänä luen sen läpi ja teen tarvittavia muutoksia. Helena teki eilen omia piirroksiaan. Iltapäivällä kävimme kaupalla. Otin muutaman kuvan rannalta ja puiston Milano -penkistä, jossa on penkilläistujien hienosti ratkaisema patentti tupakantumpeille. Näitä virityksiä on muillakin penkeillä. Otin kuvan myös Tilkankadun ja Tilkanvierron kulmasta, jossa katutyöt ovat yhä kesken. Helena lukee Anni Kytömäen romaania Margarita. Minä luin kaksikymmentäviisi sivua Marguerite Youngin kirjaa Miss MacIntosh, My Darling. Huomaan, että kirjassa Mr. Spitzer on siirtymässä Cousin Hannahista ooppiuminaiseen, Catherine Helena Carthweeliin, nee Snowden, joka on kirjan minän, Vera Cartwheelin äiti ja Mr. Spitzerin kaksoisveljen leski. Vera on bussissa menossa jossain Amerikan keskiosissa ja hän on ollut tekstissä sikäli mukana, että välillä tulee pitkien lausejuoksutusten väliin maininta - Mr. Spitzer ajatteli - mutta Veraa ei ole muuten muistettu ehkä viiteensataan sivuun. Samoin kirjan nimihenkilö, Miss MacIntosh on ollut sivussa ehkä viimeiset kolmesataa sivua.

Tilkankadulla

    

Elokuu päättyy lämpimänä. Ilmatieteen laitoksen mittausasemalla, Helsingin Kaisaniemessä lämpötila on kahdeksantoista astetta kello viiden jälkeen. Sataa ja ukkonen kumisee. On Suomen luonnon päivä. Eilen kävelimme aamupäivällä Munkkiniemen kirjastoon ja takaisin. Helenalla oli noudettavana kirjavaraus, Anni Kytömäen Margarita. Aktuelli aihe, joka sopii myös tähän Suomen luonnon päivään, joka näkyy olevan almanakassa liputuspäivä. Luontoaihetta sivuten Marguerite Youngin kirjassa Miss MacIntosh, My Darling, sivulla 644, Mr Spitzer murehtii ja itkee Marthan kohtaloa, muuttokyyhky, joka kuoli lajinsa viimeisenä edustajana syyskuun neljästoista vuonna 1919, kello yksi päivällä Cincinnatin eläintarhassa. Young kirjoittaa siitä muun ohessa seuraavien kuuden sivun ajan. En tiedä palaako kirjailija siihen myöhemmin? Olen kirjassa sivulla 655, puolivälin taitteessa. Kirjoitin eilen aamupäivällä kaksi sivua Suo -tarinaa, jota on nyt neljäkymmentäyhdeksän sivua. Joudun tosin muokkaamaan eilen ja sitä ennenkin kirjoittamaani. Helena piirsi eilen aamupäivällä ja päivällä, kun aurinko ei vielä paistanut parvekkeellemme. Hän luki loppuun Anna Janssonin jännärin Haudankaivaja.

Tilkankadulla

    

Kuvassa on sumun paljastamia hämähäkinseittejä eilen aamulla Espoon Lakiston metsässä. Minulla oli lähtiessä arvoa jäljellä matkakortissa yli yhdeksän euroa. Laitoin toissailtana netissä korttiin viisikymppiä lisää, mutta eilen oli mennen tullen busseissa uudet lukijalaitteet, joten lisäystä ei päässyt lataamaan. Keräsin litran puolukoita ja mustikoita pari desilitraa aamun jogurttiin. Kiersin metsässä sellaisen lenkin, jossa tuli vastaan rouskuja, kauden ensimmäiset karvarouskut ja lisäksi haapa- ja kangasrouskuja. Herkkutatit olivat vanhoja ja toukkaisia. Kuivatettavaksi tuli kehnäsieniä, kanttarelleja ja suppilovahveroita. Pysäkillä seistessäni pääskynen lensi kohti mutkitellen tien yllä. Se näyttäytyi, että täällä ollaan vielä. Paluumatkalla bussin etuovi temppuili ja loppumatkan matkustajat joutuivat kiertämään sisään keskioven kautta. Helena teki eilen aamulla sauvakävelylenkin ja löysi Pikku Huopalahden asukastalon, Tapanilan aseman kierrätyskirjalaatikosta Anna Janssonin jännärin Haudankaivaja. Hän piirsi kotona metsämaiseman kuvan mukaan, jonka olin lähettänyt. Minä en edistynyt eilen Suo -tarinassa. Illemmalla luin reilut kaksikymmentä sivua Marguerite Youngin romaania Miss MacIntosh, My Darling. Levy on juuttunut kirjailijalla päälle jankkaamaan Mr. Spitzeristä ja Cousin Hannahista, elossa, ei elossa, elossa. Helena luki loppuun Jarkko Sipilän Tappokäskyn ja aloitti Janssonin Haudankaivajan.

Tilkankadulla

    

Teimme myös eilen aamulla ensimmäiseksi kävelylenkin rannalla. Kaneja oli liikkeellä siellä ja täällä. Vedessä oli hienoja heijastuksia kaisloista. Kaksi haukkaa lensi ylitse. Päivällä huomasimme lautan Paciuksenkadun sillan pielessä ja kiersimme tarkoituksella siitä ohitse. Päättelimme, että vedestä tai merenpohjasta otetaan näytteitä. Tärkeää seurantaa. Samalla lenkillä istuimme hetken penkillä nurmikentän laidalla ja teimme kaksi varmaa havaintoa pääskysistä lennossa. Helena teki eilen omia muistiinpanojaan ja virkkasi telkun ääressä. Minä kirjoitin sivun verran Suo -tarinaa. Luimme illemmalla, Helena Jarkko Sipilän jännäriä Tappokäsky ja minä Marguerite Youngin proosaa, Miss MacIntosh, My Darling. Mr. Spitzer on siinä edelleen kokijana ja näkijänä, kuulemassa, kun kuoleva Cousin Hannah itkee menetetyn rakkauden ja rakkaansa perään ja joka henkilö on ymmärtääkseni naispuolinen. She, hers. Ajattelen, että tämä kirja on tullut julki 1965, jolloin lesboihin ja homoihin suhtauduttiin vihamielisesti ja Amerikassa kenties vielä vihamielisemmin kuin Atlantin tällä puolen. Onko se ollut kuinkakin raju ja ravisteleva tapaus? Jos siis lukijakunta on lukenut sen?