Meidän muutto

    

Muutto näkyy eilen ottamassani kuvassa. On kulunut vajaat kaksi vuorokautta muuttopäätöksen jälkeen. Muuttopäätös tai sen alkusysäys oli tapahtunut oikeastaan paljon aiemmin syksyllä. Helena puhui minulle siitä noin kaksi kuukautta sitten. En pitänyt ajatuksesta. Minun täytyi sulatella asiaa, mutta kun olin hyväksynyt sen, ei ollut enää mitään ongelmaa. Muutto piristää. Meillä on jäljellä edellisestä muutosta pieniä, pahvisia muuttolaatikoita, joihin pakkaamme raskaampia kirjoja. Olemme tuoneet kauppamatkoilla kymmenkunta banaanilaatikkoa ja alamme täytellä niitä valikoiden. Reilun viikon päästä meillä käy kolme hyvää ystäväämme koluamassa kirjoja itselleen hyllystämme. Helena on lukemassa – Pidät tästä varmaan -tarinaa. Hän saa kai luettua sen tänään. Luimme eilen ääneen eteenpäin Marko Tapion Arktista hysteriaa, kakkososaa Sano todella rakastatko minua. Jatkosota jatkuu. Otin itselleni lukuun Don DeLillon romaanin Putoava mies. Kaksoistornien tuho. Olen lukenut kirjan kerran. Siitä on yli viisitoista vuotta. Kirjassa on hieno vaaleanpunainen kansi. Helena lukee unikirjanaan edelleen Laurent Binet’n romaania Kuka murhasi Roland Barthesin?

Meidän muutto

    

Kuvassa on aamuruskon hetki eilen, kun palasimme kaupasta. Hauskaa, että eilinen postauskuva vaihtui kesken matkaa. Ihan vaikuttaa siltä, että robotti on mieltynyt enemmän Helenan akvarelliin kuin kyniin hyllyllä. Fiksu robotti. Luin eilen loppuun – Pidät tästä varmaan tarinan. Pyysin Helenan lukemaan myös sen? Kahden arvio on ainakin kaksi kertaa parempi kuin yhden. Onko mieltä työstää, jatkaa? Eilen aloimme virallisesti tehdä muuttoa. Hyväksyimme asunnon, sovimme vuokrasuhteen alkamispäivämäärän ja saimme selvitettyä jopa muuttopäivän. Se on neljän viikon päästä. Tätä ennen olemme ennakoineet tulevaa muuttoa ja jatkamme muun muassa kirjojen karsimista. Muutamme takaisin Luumäen Taavettiin, samaan asuinkiinteistöön, josta muutimme Helsingin Pikku Huopalahteen kaksi vuotta sitten, mutta ei sentään samaan huoneistoon.

Tilkankadulla

    

Kuvassa kynät hyllyllä ovat levittyneet viuhkaksi. Kiersimme eilen rannan kautta, kun palasimme kaupalta. Pikku Huopalahden pinnalla oli ohuelti jäätä. Kaupan kulmalla on ollut pitkään retkipyörä, jossa on runsaasti kantamuksia mukana. Missä lienee polkija? Helena selvitteli eilen vielä erilleen ottamiaan valokuvia. Joukossa oli paljon vanhoista töistä otettuja kuvia. Minä luin eilisen aikana puolet – Pidät tästä varmaan -tarinasta. Luimme myös ääneen yli kaksikymmentä sivua Marko Tapion Arktista hysteriaa, Jatkosodan sattumuksia. Karjalaisia, rajantakaisia paikannimiä. Illansuussa luin loppuun Merete Mazzarellan kirjan Kun kesä kääntyy, Vanhenemisen taidosta. Helenalla on yhä kesken Laurent Binet’n Kuka murhasi Roland Barthesin?

Tilkankadulla

    

Pikkupakkasta täällä etelärannikolla. Kuvakollaasissa on vastikään luettuja ja yhä luvussa olevia kirjoja Helenan virkkaamalla päiväpeitolla. Kirjoitin eilen aamupuolella neljä sivua – Pidät tästä varmaan -tarinaa, jota on 181 sivua. Tuliko ensimmäinen kirjoituskerta selväksi? En tiedä. Ainakin aion lukea tekstin läpi seuraavaksi. Helena järjesteli eilen iltapäivän aikana valokuvamme, valokuvat, joita on säilytetty vanhassa vaneriaskissa, filminegatiivit kuorissaan. Valokuva-albumit menivät kaikki tauluvarastoon. Helenalla kului työhön neljä tuntia. Hän aloitti samalla, kun luin ääneen Marko Tapion Arktisen hysterian toista osaa Sano todella rakastatko minua, jossa Jatkosota on meneillään, sen hyökkäysvaihe. Illemmalla Helena luki Laurent Binet’n romaania Kuka murhasi Roland Barthesin ja minä Merete Mazzarellan kirjaa Kun kesä kääntyy, Vanhenemisen taidosta.

Tilkankadulla

    

Toinen adventtisunnuntai. Jean Sibeliuksen päivä ja suomalaisen musiikin päivä. Otin kuvan lumiukosta eilen Helsingin Pikku Huopalahden Tilkantorin rannan kivimuurilla. Lunta oli maassa ohut, liukkaaksi tamppautunut kerros. Kävimme aamupäivällä kaupassa Mannerheimintien Alepassa. Varhemmin kirjoitin kolme sivua – Pidät tästä varmaan -tarinaa. Helena teki muistiinpanoja, pelasi pasianssia pelikorteilla ja täytti sanaristikkolehteä. Eilen päivemmällä luimme lisää Vihtori Kauton tarinoita Jatkosodassa Marko Tapion kirjan Arktinen hysteria, toisessa osassa, Sano todella rakastatko minua. Olemme siinä sivulla kaksisataa. Kaukopartiomiehet ovat palaamassa Muurmannin radalta, jossa he ovat räjäyttäneet ratakiskot poikki. Helena valikoi seuraavaksi unikirjakseen Laurent Binet’n romaanin Kuka murhasi Roland Barthesin? Minä otin lukuun seuraavaksi Merette Mazzarellan kirjan Kun kesä kääntyy, alanimikkeeltään Vanhenemisen taidosta.

Tilkankadulla

    

Tauluvarasto kuvassa eilen. Vasemmassa etukulmassa ovat valokuvakansiot päällekkäin, mutta muu varastossa on Helenan erilaisia taidetöitä, osa kehyksissä, kiilakehyksissä, pahvipohjina, kankaina ja akvarelleja ja pastelleja myös litteissä pahvikoteloissa. Taulujen siirto tapahtui iltapäivästä. Aamupäivällä Helena piirsi ja teki sanaristikoita. Minä jatkoin viisi sivua – Pidät tästä varmaan -tarinaa. Luimme myös ääneen Marko Tapion Arktista hysteriaa, sen toista osaa ja siinä lukua Jatkosota. Helena luki illemmalla viimeiset sivut Kalle Päätalon Iijoki-sarjan avausromaanista Huonemiehen poika. Minä luin pitkin päivää Seppo Turusen kirjaa Valloittavat lajit. Mielenkiintoista tekstiä ja veikeä kuvitus, jonka on tehnyt Maia Raitanen. Illan päätteeksi Itsenäisyyspäivän vastaanotto. Katsoimme sen MacBookista ja huomioni kiintyi läppärin näppäimistön valoilotulitukseen – kuin lentokoneen ohjaamopaneeli - mutta tulihan kuvaan mukaan kaikkea muutakin taustalle ja yksi henkilö heijastuksena keskelle.

Tilkankadulla

    

Hyvää Itsenäisyyspäivää. Valikoimme postauskuvaksi Helenan talvisen akvarellin Luumäen Uron meijeristä. Meillä oli ilo asua aikoinaan puolitoista vuotta meijerin rivitalossa, kahden asuinrivitalon yhteisössä. Tänään Itsenäisyyspäivän aamuna on maassa puhdasta lunta täällä etelärannikolla. Otin eilen kauppamatkalla talvisia kuvia kerrostalomme sisäpihalta ja Tilkankadun varrelta. Kirjoitin eilen aamupuolella kaksi sivua – Pidät tästä varmaan -tarinaa. Helena teki muistiinpanoja ja täytti sanaristikoita. Ruuaksi Helena kokkasi jauhelihapastaa. Kun luin päivemmällä ääneen Marko Tapion Arktista hysteriaa, Helena leipoi mustikkapiirakan. Arktisen hysterian toisessa osassa, Sano todella rakastatko minua, luimme Talvisota -luvun loppuun ja jossa Vihtori Kauton kertoessa sotajuttuja, työmaalla tehtiin samalla haasteellista betonivalua tulipalopakkasessa kaikkine työläine suojaus- ja lämmitystoimenpiteineen. Illemmalla Helena luki Kalle Päätalon romaania Huonemiehen poika ja minä aloitin Seppo Turusen tietokirjan Valloittavat lajit, jonka kuvituksen on tehnyt Maia Raitanen.