Taavetissa

    

Talvinen sää jatkuu. Luumäen Taavetissa on nyt lauantaiaamuna kymmenen astetta pakkasta. Postauskuvana on vaihteeksi kirjankansia, parhaillaan luvussa olevat kirjamme, Margaret Atwoodin Sokea surmaaja, jota luemme ääneen, Helenalla kesken oleva Elina Saksalan Atte Blomin elämäkerta ja minulla luvussa oleva Don DeLillon Cosmopolis. Pääsimme eilen jälleen netissä heilikirjastot -sivuille. Minulla on yksi varaus kuljetettavana. Helenalla on useita varauksia jonossa. Kävimme kirjastossa ulkolenkin yhteydessä. Lainasin Isaac Bashevis Singerin kirjan Nousee päivä, laskee päivä. Se on alkuosa Kaksi maailmaa -teoksesta. Aikoinaan olemme lukeneet muutamia Singerin kirjoja. Helena teki eilen aamupäivällä akvarelleja ja minä muokkasin Tipit -tarinaa. Iltapäivällä jatkoimme ääneen Margaret Atwoodin romaania Sokea surmaaja. Pidän kirjasta. Helena myös, mutta hän kommentoi välillä, kun kirjassa päähenkilö, äiditön kahdeksantoistavuotias neito, menee naimisiin, jotta nappitehtailijaisä välttäisi konkurssin ja neito itse ja hänen nuorempi sisarensa eivät joutuisi kadulle. Draamaa kaiken aikaa.

Taavetissa

    

Viisitoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on jääkukkia parvekelasissa. Ulkoilimme eilen, vuoden ensimmäisenä päivänä sen verran, että kiersimme kaupalle Patteritien kautta. Purettu rivitalo oli poissa. Lumi oli peittänyt sen kohdan, joten purkupaikalla ei ollut muuta nähtävää kuin pelkkä, tasainen lumikenttä. Eilen aamulla Helena piirsi ja katsoi sarjoja läppäriltä. Minä muokkasin Tipit -tarinaa. Huomasimme, että Matti Kassilan elokuva Komisario Palmun erehdys tuli televisiosta puoli yhdeltä iltapäivällä, joten katsoimme sen. Netin mukaan elokuva on katsottavissa myös Yle Areenassa ja jatkossa koko vuoden ajan, mutta uumoilimme, että tieto voi olla virheellinen. Tapahtuuhan tietotekniikassakin virheitä. Esimerkiksi heili-kirjaston sivuille ei ole päässyt viime päivinä. Tai me emme ole jostain syystä päässeet. Iltapäivän elokuvan takia siirsimme päivätorkut tavanomaista myöhemmäksi ja luimme ääneen sen jälkeen vain kolmekymmentä sivua Margaret Atwoodin romaania Sokea surmaaja. Hienoa kerrontaa ja herkullisia henkilöhahmoja. Draama elää. Eilen illemmalla Helena luki Elina Saksalan kirjaa Atte Blom, Mies Love Recordsin takana. Helena luki välillä valikoituja otteita minulle. Atte Blom oli tekemisissä monien julkisuudessa loistaneiden muusikoiden kanssa ja niistä yhteyksistä kehkeytyi kaikenlaisia sattumuksia ja kaskuja. Minä herkuttelin Don DeLillon kirjalla Cosmopolis.

Taavetissa

    

Hyvää Uutta vuotta 2026. Vuosi alkoi talvisena Luumäen Taavetissa. Aamulla oli kolmetoista astetta pakkasta. Postauskuvana on yksi työ Helenan minulle jouluna lahjaksi antamasta nipusta. Eilen tuli haettua pakkasen takia toppapuku kellarista ennen kuin lähdimme ulkoilemaan kirjastoon ja kaupalle. Helena luki aamulla loppuun Selma Lagerlöfin kirjan Gösta Berlingin taru. Hän kertoi alkaneensa pitämään teoksesta enemmän loppua kohti. Minä muokkasin aamun aikana Tipit -tarinaa. Lainasimme kirjastosta Elina Saksalan kirjan Atte Blom, Mies Love Recordsin takana. Kirja on ollut näkyvästi esillä kirjaston uutuushyllyssä. Atte Blom on yksi sivuhenkilöitä, jotka ovat olleet mukana Aki Kaurismäen elokuvissa. Tuuli tuntui ulkona äkkiseltään sen verran viimaiselta, että emme tehneet pitempää lenkkiä. Otimme muutamia kuvia. Kun palasimme kaupalta Helena kokkasi tätä päivää varten lihapullia ja leipoi mustikkapiiraan valmistaikinaan. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Margaret Atwoodin upeaa romaania Sokea surmaaja. Olemme lukeneet siitä kolmanneksen. Helena teki akvarelleja kuunnellessaan. Hän varisti kuin puu lehtiään arkkeja työpöydältä kuivumaan lattialle ja jatkoi seuraavaa työtä. Saunan jälkeen luimme, Helena Atte Blomia ja minä Don DeLillon kirjaa Cosmopolis. Katsoimme vuoden päätteeksi Aki Kaurismäen elokuvan Kauas pilvet karkaavat. Pitkin iltaa kuului silloin tällöin muutamia ilotulitteiden paukahduksia. Valvoimme keskiyöhön asti.

Taavetissa

    

Hyvää Uuden vuoden aattoa ja Onnellista alkavaa vuotta 2026. Viisitoista astetta pakkasta Luumäen Taavetissa tänä vuoden viimeisen päivän aamuna. Postauskuvana on kollaasi, jossa on Helenan piirtämä havutyö ja tonttutyttönukke. Kaunis kesäpäivä -blogi kiittää seuraajiaan tästä pois kuluvasta vuodesta ja blogin saamasta suuresta suosiosta. Koko päättyvän vuoden 2025 Kaunis kesäpäivä on ollut blogit.fi -sivuston suosituin kulttuuriblogi. Kiitos kaikille seuraajille. Kun kirjoitan tätä postaustekstiä, on aaton varhainen aamuhetki ja kerron tietenkin eilisen, tiistain tapahtumista. Kirjoittaminen on tällaista jälkiviisautta ja menneen raportointia. Eilen pyrytti koko päivän vaihtelevasti lunta, joten maisema on talvinen ja lumipeitteinen. Aurauskalusto oli liikkeellä aamuhämäristä iltapimeään. Helena teki eilen aamupuolella akvarelleja ja minä muokkasin Tipit -tarinaa. Lähdimme yhdeksän aikoihin kirjaston kautta kaupalle. Lounaana meillä oli eilen Helenan valmistamaa suppilovahverospaghettia ja salaattia, jossa oli porkkanaa, tomaatinlohkoja ja rusinoita. Eilen iltapäivällä luimme ääneen parin tunnin ajan Margaret Atwoodin romaania Sokea surmaaja. Mielikuvituksellinen ja upea teos. Illemmalla Helena luki Selma Lagerlöfin kirjaa Gösta Berlingin taru. Minä jatkoin Don DeLillon Cosmopolis-teoksen mukana limusiinissa poikki New Yorkin Manhattanin. Kirjat vievät lukijansa moniin paikkoihin ja moniin sellaisiin, joihin ei muuten menisi. Illalla katsoimme Mika Kaurismäen elokuvan Rosso, jota olimme jo ehtineet kaivata. Olemme nähneet sen ennen, mutta kauan sitten. Muisto elokuvasta kuitenkin liioitteli eli filmi jäi odotuksista. Veikeää siinä oli italian kieli ja kontrastit, kun kuva siirtyi Suomen karummista näkymistä Italian värikylläisempiin ja vilkkaampiin. Hyvää päivän jatkoa tänä vuoden viimeisenä päivänä.

Taavetissa

    

Taavetin päivä. Seitsemän astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on parkkipaikan viereinen niitty eilen aamusarastuksen aikaan. Edeltävänä yönä oli satanut lunta. Vein matot ulos. Annoin niille ensin lumipesun, tamppasin ja jätin telineelle tuulettumaan. Helena siivosi kotona. Teimme eilen aamupäivän omia taiteitamme, Helena työpöytänsä ääressä, tupakeittiössämme ja minä klaffipiirongin ääressä makuuhuoneessa. Muokkaan edelleen Tipit -tarinaa. Helena maalasi akvarelleja. Lähdimme eilen kylälle tarkoituksella vasta kymmenen aikoihin, jotta saatoin palauttaa Margaret Atwoodin novellikokoelman Poikkeustila kirjaston tiskille. Kirja oli alkanut hajota liimauksistaan. Helena lainasi saapuneen kirjavarauksen, Alexander Stubbin teoksen Vallan kolmio. Otimme kuvia lumisesta kylämaisemasta. Kävimme apteekissa ja kaupassa. Helena oli tehnyt salaatin valmiiksi kotiin odottamaan. Eilen iltapäivällä luimme eteenpäin ääneen Margaret Atwoodin kirjaa Sokea surmaaja. Luettuamme nyt sataviisikymmentä sivua vakuutuin, että olen lukenut teoksen ennen. Siinä oli tuttuja kohtia. Lukiessani olen Taavetin Joukolantien ja Joukolankujan risteyksessä. Helena nauraa, kun kuulee tämän. Hän on lukenut puoleen väliin Selma Lagerlöfin kirjan Gösta Berlingin taru. Minä luin eilen illalla alun Don DeLillon romaanista Cosmopolis, joka on vuodelta 2003. Sain kirjan silloin joululahjaksi. En käsittänyt tekstiä. Nyt luen sitä ehkä neljättä kertaa ja mieli on muuttunut, nautin ja pidän teoksesta. Luen hitaasti.

Taavetissa

    

Kolme astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Yöllä on satanut kerros lunta. Maa on nyt valkoinen. Postauskuvana on joulun pyhien jälkeisiksi tonttu ja kynttilä kaupan lihatiskin päällä. Eilen tuli vastaan muitakin reippailijoita pururadalla, mikä johtui varmaan siitä, että kello oli kymmenen maissa, kun kuljimme sitä kautta kaupalle ja aamuhämärä oli muuttumassa valoisaksi päiväksi. Tuulenpuuskat huojuttivat puita ja Linnalantien jalkakäytävältä tuuli oli luutinut irtolumen pois jättäen jäljelle koviksi tallaantuneita, jäisiä jalanjälkiä. Eilen aamupuolella Helena teki luonnoksia tikleistä. Minä muokkasin Tipit -tarinaa. Iltapäivällä luimme ääneen viisikymmentä sivua Margaret Atwoodin upeaa tekstiä kirjassa Sokea surmaaja. Luin loppuun Veikko Huovisen novellikokoelman Lyhyet erikoiset. Liitän tähän lainauksen Ylläkkö huoltokeskuksessa -novellin lopusta, sivulta 107, painos vuodelta 1990, viides painos: ”Onhan näet pienen kansan historiallinen tehtävä taistella aina yhden ison korston puolesta toista isoa korstoa vastaan, ja siinä sivussa lisäksi kehua: Mukavaa on, lystiä on!” Helena luki eilen illalla Selma Lagerlöfin teosta Gösta Berlingin taru. Saunan jälkeen katsoimme vielä nfl-jalkapalloa, Indianapolis vastaan Jacksonville, joka päättyi lukemiin 17-23.