Tilkankadulla

 

 Maanantaiaamu. Kaksi astetta. Kuu erottuu pilviharson läpi. Eilen Helena pyysi minua katsomaan kuvia, joita hän oli ottanut kuukauden aikana tekemistään lehtiakvarelleista. Minun piti valita niistä muutama. Nimesin neljä mielestäni parasta ja Helena totesi lakonisesti, että ei mennyt yhtään samoin. Tällä kertaa mieltymyksemme ja makumme eivät menneet yksiin. Pidämme yleensä samoista tauluista ja kirjoista, mutta joukossa on kuitenkin yllättäen teoksia, joista olemme eri mieltä. Helenan omissa luomuksissa on tätä hajontaa eniten. Jos sanon tai arvioin, että jokin hänen tekemänsä työ on varsin onnistunut, Helena saattaa hymähtää ja väittää, että siinä on päinvastoin jotain vikaa tai että se ei erityisemmin miellytä häntä. Vaikeaa, miellyttäminen. Tai kehno, minun makuaistini. Kirjojen suhteen Helenan kritiikki ei ole aivan yhtä tiukkaa. Luemme samoja kirjoja, mutta niiden rinnalla Helenalle kelpaa lukuun myös sellaisia kirjoja, jotka minä olen pannut kesken pois. Minun tekstieni osalta Helena on vakaasti sitä mieltä, että hieron ja työstän niitä liikaa, pilaan ne, en osaa lopettaa ajoissa ja minä tietenkin kiistän asian ja väitän, että ei todella, vaan fakta on, että tyydyn ja olen tyytynyt tähän asti keskeneräiseen ja puolinaiseen tekstiin. En ole kirjoittanut loppuun asti. En ole ollut riittävän vaativa tekemiseni suhteen. En ole pitänyt rimaa tarpeeksi korkealla. Vaikea erimielisyys. Viikko alkaa.

Tilkankadulla

 

 Reilu puolikas kuu paistaa nyt aamulla. Myös tällä kuunkierrolla kävi niin, että kun kuu oli täysi, pilvet peittivät taivaan. Eilen illalla loisti ilmeisesti Jupiter muita tähtiä kirkkaampana. Helena muistutti tai pohdiskeli, että tänään, sunnuntaina voi tulla joku käymään? Miten niin? ihmettelin ja muistin samassa, että tällä päivällä on jokin erityismerkitys. Helena on lukenut melkein kokonaan Murakamin kirjan Maailmanloppu ja ihmemaa. Hän sanoi, että King ja Murakami sopivat hyvin yhteen. Olen lukenut ääneen Liseyn tarinaa yli neljäsataa sivua. Viimeinen satanen alkaa, loppusuora. Lisey on hakenut Amanda -siskon Lumokuusta ja siepannut tämän samalla hourujen suljetulta osastolta. He ovat karkumatkalla. Heillä on siskosten keskeisiä meneillään. Etenin myös pari sivua omaa käsikirjoitustani Gaz matkaan. Olen siinä sivulla 655. Katsoimme illansuussa televisiosta Napolin ja Udinesen ottelun. Napoli voitti, mutta Udinese kavensi viimeisellä kymmenellä minuutilla kahdella maalilla. Valioliigassa Manchester City hävisi Brentfordille. Isotkin vuoret voivat järkkyä.

Tilkankadulla

    

Aloitamme hiljalleen lauantaiaamua. Kun kävin parvekkeella, tunsin iholla, että samanlainen lämmin säätyyppi jatkuu edelleen. Kaksitoista astetta oli kännykässä. Keskustelimme eilen Helenan kanssa täydellisestä kirjasta. Onko sellaista? Esimerkiksi kirjailija Roberto Bolano on nimennyt sellaiseksi Thomas Mannin teoksen Taikavuori. Erinomainen ja tasapainoinen kirja. Entä Dostojevskin Rikos ja rangaistus? Ernest Hemingway on maininnut ylipäänsä Dostojevskista jotenkin niin, että miten voi kirjoittaa niin huonosti ja samalla niin hyvin? Entä Hemingwayn omat teokset? Pienoisromaani Vanhus ja meri on joidenkin lukijoiden mielestä aivan mahtava ja jotkut taas eivät näe siinä mitään. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat Paavo Cajanderin käännöksenä on minun silmissäni parempi kuin alkuperäinen Fänrik Ståls sägner. Voiko niin väittää? Vedän niskaa luimuun. Mitä mieltä olen Kingin Liseyn tarinasta, sen lisäksi, että olen arvioinut sen olevan parasta Kingiä? Joo, mutta siinä on myös helmasyntejä ja King on läpeensä amerikkalainen. Bisneskirjailija. Tuli mieleen sellainen määre. King ei voi olla toistamatta, että tämä on totta, kyllä, tapahtuu oikeasti. Myötähäpeän, kun luen sellaista tekstiä, mutta sitten kun King pääsee irti ja kirjoittaa asiaa, sitä lukee muistamatta hengittää. Keskustelimme aiheesta ehkä täydet viisi minuuttia ennen kuin koimme sen käsitellyksi ja aloimme puhua jostain muusta.

Tilkankadulla

    

Sateinen ja tuulinen perjantaiaamu. Märkää. Tuntuu, että koko viikko on ollut pilvinen ja sateinen. Eilen oli muutaman minuutin ajan auringonpilkahduksia marraskuun harmauden keskellä kuin näytteeksi, että siellä se auringonkehrä on yhä voimissaan. Helena teki eilen aamulla sauvakävelylenkin, kaneja loikki kuulemma tien poikki ja yhdessä teimme kauppareissun. Kirjoitin kaksi sivua Gaz matkaan -tarinaa. Luin kahteen otteeseen ääneen Kingin Liseyn tarinaa. Pääsimme siinä vihdoin Lumokuuhun, kuvitteelliseen toiseen todellisuuteen ja jossa levittäytyy violetti lupiiniketo. Emme päässeet vielä Lammelle asti, mutta se on tulossa, toisella kertaa. Aurinko oli laskemassa ja naurajat alkoivat räkättää Keijumetsässä. Stephen King on hersytellyt keksiessään näitä nimiä. Samoin suomentaja Ilkka Rekiaro on loistanut valikoidessaan suomalaisia vastineita. Pataluha. Hieno. Paras. Hannu Karttusen kirjassa Matkalla avaruuteen luin ulkoavaruuteen suunnatuista ja lähetetyistä luotaimista. Tuttuja nimiä, Pioneer ja Voyager, tuttuja vuosikymmenien takaa. On mielenkiintoista ajatella, että siellä ne avaruudenkulkijat jatkavat matkaansa tähtienvälisessä pimeydessä. Tosin en ole seurannut viimeaikaista tilannetta. Joko signaalit ovat vaienneet, lähettimet särkyneet jossain avaruudensepeliä täynnään olevassa raunioituneiden planeettojen hylkykanjonissa vai vieläkö kuiskaukset kantavat Maahan asti?

Tilkankadulla

    

   

 Jalkapallokulttuuri on ollut viime aikoina meikäläisellä vähemmällä huomiolla. En ole jaksanut innostua edes tulevista mm-kisoista. Tein tutkimustyötä: Italia on taas poissa kisoista, hallitseva euroopanmestari ja pohjoismaista vain Tanska selviytyi kisoihin. Voimme pelata vaikka jääkiekkoa täällä jäisillä rajoilla ja puhua miehekkäästi, että me ei olisi menty sinne poliittisesti epäkuranteille alueille, vaikka olisi päästy. Kunhan muuten vain oltiin eurooppalaisessa hengessä mukana karsinnoissa. Minulla on sellainen mielikuva, että olympia-aate ja urheilun kansainvälisyyden aate pohjasi alunperin siihen, että politiikka ja urheilu eivät sovi yhteen. Nyttemmin se ideologia taitaa olla hylätty. No, takaisin jalkapallokulttuuriin: Eilen efl -cupissa Liverpool ja Derby päätyivät peliajalla maalittomaan tasapeliin. Rankkareissa Liverpool oli parempi. Valioliigan kärkipääjoukkueet Arsenal ja Tottenham putosivat sen sijaan molemmat jatkosta. Brighton oli kovempi kuin Arsenal ja Nottingham teki selvää Tottenhamista. Tässä eräänä iltana katsoimme televisiosta, kun Napoli Italian Serie A:ssa otti jälleen yhden voiton. Joukkue on muistaakseni kahdeksan pisteen karkumatkalla.

Tilkankadulla

    

Marraskuu jatkuu lämpimänä. Eilen pidin puolittain välipäivää Gaz matkaan -tarinassa. Hämmentelin tekstiä päässä. Eilen mainitsin postauksessa muutamia kirjoja, mutta unohdin jostain syystä Kingin Liseyn tarinan. Kyllä, olemme lukeneet sitä edelleen eli minä olen lukenut ääneen ja Helena on kuunnellut, tehnyt samalla akvarelleja ja käsitöitä, eilen ja toissapäivänä olemme pitäneet istunnon ja emmeköhän lue jonkin rupeaman myös tänään. Liseyn tarinaa on takana melkein kolmesataa sivua. Kohta pääsemme Lumokuuhun. Mielipuolinen Scott Landon -fani on antanut kurinpalautusta Lisa -leskelle, joka raahautuu kipeänä ja hakattuna Scottin työhuoneen osterinvalkoisella kokolattiamatolla, jättää siihen omat verijälkensä. Hän löytää äitinsä, Debusherin muorin neulotun, keltaisen kangastilkun ja painaa sen vasten veristä rintaansa. Hän ei kestä katsoa mitä pahaa saakutin mielipuoli on saanut aikaan. Hän harkitsee soittaa poliisille, mutta mitä se auttaisi. Tämä on kerrottu Kingin rauhalliseen tyyliin. Helenan mielestä se on kiduttava tyyli.

Tilkankadulla

    

Krysanteemi pääsi olohuoneen ikkunalaudalle. Lämmin etelävirtaus vallitsee ja kastelee parvekkeen sadekuuroilla. Helena luki Murakamin Suuren lammasseikkailun. Hän odottaa kirjastosta seuraavaa varausta. Kirjoitin kolme sivua Gaz matkaan – tarinaa. Karttusen matkalla avaruuteen on sovelluksissa. Luotaimia on lähetetty yllättävän paljon Venukseen Marsiin ja muualle. Runebergs Fänrik Ståls sägner on yhä puolivälissä. 200 vuoden takainen aika hersyttää mielikuvitusta.