Maanantaiaamu. Kaksi astetta. Kuu erottuu pilviharson läpi. Eilen Helena pyysi minua katsomaan kuvia, joita hän oli ottanut kuukauden aikana tekemistään lehtiakvarelleista. Minun piti valita niistä muutama. Nimesin neljä mielestäni parasta ja Helena totesi lakonisesti, että ei mennyt yhtään samoin. Tällä kertaa mieltymyksemme ja makumme eivät menneet yksiin. Pidämme yleensä samoista tauluista ja kirjoista, mutta joukossa on kuitenkin yllättäen teoksia, joista olemme eri mieltä. Helenan omissa luomuksissa on tätä hajontaa eniten. Jos sanon tai arvioin, että jokin hänen tekemänsä työ on varsin onnistunut, Helena saattaa hymähtää ja väittää, että siinä on päinvastoin jotain vikaa tai että se ei erityisemmin miellytä häntä. Vaikeaa, miellyttäminen. Tai kehno, minun makuaistini. Kirjojen suhteen Helenan kritiikki ei ole aivan yhtä tiukkaa. Luemme samoja kirjoja, mutta niiden rinnalla Helenalle kelpaa lukuun myös sellaisia kirjoja, jotka minä olen pannut kesken pois. Minun tekstieni osalta Helena on vakaasti sitä mieltä, että hieron ja työstän niitä liikaa, pilaan ne, en osaa lopettaa ajoissa ja minä tietenkin kiistän asian ja väitän, että ei todella, vaan fakta on, että tyydyn ja olen tyytynyt tähän asti keskeneräiseen ja puolinaiseen tekstiin. En ole kirjoittanut loppuun asti. En ole ollut riittävän vaativa tekemiseni suhteen. En ole pitänyt rimaa tarpeeksi korkealla. Vaikea erimielisyys. Viikko alkaa.
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti