Tilkankadulla

    

Tuuli tulee lounaasta. Eilisillan ja yön on satanut vettä ja räntää ja nyt aamulla puolen kuuden aikaan piha on märkä ja loskainen. Tuulen ajamat pilvet repeilevät ja pienenemässä oleva kuu näkyy hetkittäin naapuritalon katon yllä. Teimme eilen pikaisen ostosreissun keskustassa ennen puoltapäivää. Akvarellipaperia, virkkuukoukkuja ja pyöröpuikko. Siihen aikaan ei näkynyt penkkariajelijoita. Gaz matkaan -käsikirjoituksessa oli sellainen kohta, joka vaati enemmän työstämistä. Edistyin vain viisi sivua. Luimme loppuun Norman Mailerin Hirvipuiston. Siitä jäi vielä tälle päivälle Kuisma Timarin kirjan lopussa oleva arvio Perspektiivin hahmottelua, mutta se ei ole Mailerin tekstiä. Helena piti kirjasta kokonaisuudessaan, vaikka henkilöhahmot olivat ärsyttäviä. Hän lisäsi pilkkuja ja täpliä Gaz matkaan -kansiluonnokseen. Luin eilen loppuun Paavo Rintalan Kauneuden attribuutit -trilogian toisen osan Marian rakkaus. En pysty sanomaan olenko lukenut sen ennen vai en? Sen selvittäminen vaatisi tekemään etsintöjä ulkoiselta kiintolevyltä. Aloitan seuraavaksi trilogian päätösosan Faustus. Kirjastovaraukseni on liikahtanut. Se on Matkalla. Helena löysi sittenkin jonkin suomennetun Simon Brettin dekkarin, varasi sen ja se on myös Matkalla. Alkuillasta katsoimme Vanhojen tansseja. Loppuillan pelasimme varman päälle ja katsoimme jälleen Huuliharppukostajan. Elokuvilla ja elokuvilla on eronsa, niin kuin on kirjoillakin.

Tilkankadulla

    

Huomasin eilen, että oli Lainan päivä. Kirjastoissa oli varmaan kiireitä niissä merkeissä. Olin hengessä mukana, kun varasin toissa-aamuna Fedor Dostojevskin kirjan Idiootti ja odotin sitä kuuluvaksi eilen. Tiesin odottavani liikoja. Valikoin monien suomennoksien joukosta Lea Pyykön tulkinnan. Varaus onnistui ja siinä on perässä luku 1/1. Käsitin, että kirja on saatavana, mutta eilisiltaan mennessä siinä ei tapahtunut mitään liikahdusta. Ehkä tein varauksessani jonkin virheen? Helena teki eilen aamupäivällä akvarelleja. Minä työstin yhdeksän sivua eteenpäin Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena luki välillä Simon Brettin dekkaria Varsin tasokas vainaja. Hän aikoo katsoa kirjastosta, saako kirjailijan teoksia englanniksi? Suomennettuja ei taida olla tältä dekkaristilta muita kuin tämä yksi. Minä olen viimeisillä sivuilla Paavo Rintalan kirjaa Marian rakkaus, joka on Kauneuden attribuutit -sarjan toinen osa. Siinä oli todistajien kertomuksia siitä, kuinka kunniakkaasti maanpetturit menivät hirteen. Tilaisuuden taustana kuuluivat lähestyvien Liittoutuneiden panssarien tykkien jatkuva pauke. Vapauttajat olivat niin lähellä, mutta myöhästyivät silti. Eilen iltapäivällä luimme lukutunnilla noin neljäkymmentä sivua Norman Mailerin kirjaa Hirvipuisto. Epäamerikkalaisen toiminnan tutkintakomitean kenttätyöntekijät kiertävät uhkailemassa ja puhuttamassa niitä, jotka eivät ole halukkaita yhteistoimintaan. Epäamerikkalainen toiminta taisi olla sitä, että on kommunistiyhteyksiä tai -sympatioita tai syyllistyy homouteen tai loukkaa muuten siveellisyyttä?

Tilkankadulla

    

Tihkua on ilmassa tänä aamuna Helsingin Pikku Huopalahdessa. Tilkankadun pihalle, kävelyraitille alkaa muodostua vesilätäkkö. Ostimme eilen K-kaupan liha- ja kalatiskiltä muikkuja ja Helena perkasi ne saman tien ja laittoi uuniin. Tämän päiväinen ruokamme, perunoita, porkkanoita, muikkuja ja hapankaalia piimän kera. Eilen vietimme aamupäivällä lukuhetkiä viereisen rapun pyykkituvassa. Luin Paavo Rintalan kirjasta Marian rakkaus kuinka Gestapon kuolemaantuomittuja vankeja kuljetetaan häkäpönttöauton lavalla ja väliin pakko-otetussa linja-autossa ikuiseen elämään. Vaarallisimmat todistajat pitää teloittaa ennen kuin kahdella rintamalla lähestyvät armeijat rusentavat Saksan ja alkavat jakaa oikeutta. Kävin läpi yhdeksän sivua eteenpäin Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Muokkaan aikamuotoa ja parantelen. Tarina on olemassa, se ei muutu olennaisesti, mutta tilkin sitä niin, ettei se vuoda niin pahasti. Teen siitä lukukelpoisempaa. Miten sitten onnistunkaan? Helena lukee Simon Brettin dekkaria Varsin tasokas vainaja. Hän pitää siitä. Helena on saanut uutta intoa virkatessaan paloja makuuhuoneen verhoa varten. Hän tekee sitä iltapäivisin, kun luen ääneen Norman Mailerin Hirvipuistoa. Eilen kirjassa suuri filmimoguli yritti järjestää naimakauppaa nuoren naisnäyttelijättären ja homoseksuaalin miesnäyttelijän kesken, mutta nainenpa näpäytti ja ilmoitti menneensä sinä päivänä naimisiin oman ehdokkaansa kanssa. Mitähän siitä seuraa? Moguli tietenkin äänitti salaa keskustelut magnetofoninauhalle, vaikka puheet pidettiin suljettujen ovien takana. Jumala oli todistajana hyvästä tahdosta ja aikeista.

Tilkankadulla

    

 Kevään enteitä eilen. Auringonpaisteessa Mannerheimintiellä kauppareissulla, päivällä erikseen valokuvaamassa Pikku Huopalahden rannalla ja iltapäiväkahvit parvekkeella. Ei malta pysyä sisällä. Gaz matkaan -käsikirjoitus antaa puuhaa meille molemmille. Helena sai aika pitkälle kirjankansiluonnoksensa ja minä kävin läpi yksitoista sivua tätä kirjoituskertaa. Menossa sivulla 383. Puoliväli käsikirjoituksessa lähestyy. Helena luki loppuun Erle Stanley Gardnerin salapoliisiromaanin Kukkakauppias ja kuolema. Perry Masonia. Hän löysi hyllystämme seuraavaksi unikirjaksi Simon Brettin kirjan Varsin tasokas vainaja. Muistan lukeneeni sen joskus, mutta en millainen se oli? Olen lukenut yli puoleen väliin Paavo Rintalan teoksen Marian rakkaus. Kolmannen valtakunnan viimeiset ajat. Attentaattiyrityksiin sekaantuneet siirtyvät vankityrmistä toisiin. Hirtetyt roikkuvat näytteillä lihakoukuista. Liittoutuneiden pommikoneet kylvävät tulta ja tuhoa Dresdeniin. Ääneen luimme vajaa kolmekymmentä sivua Norman Mailerin Hirvipuistoa. Epäamerikkalaista toimintaa tutkiva komitea haluaa elokuvatuottajilta yhteistoimintaa ja nimiä. Vastineena on mahdollisuus jatkaa uraa elokuvien tekijänä. Seurapiiri elokuvabisneksen ympärillä liehakoi, menee naimisiin erotakseen, vaihtaa paria, juo, nauttii huumausaineita ja sekoilee. Rahaa tulee epämääräisiltä tahoilta. Siinä ohessa kai jokin filminpätkäkin tulee tehdyksi. Onhan niitä jälkiä.

Tilkankadulla

    

Maanantai ja uusi viikko alkaa. Eilen satoi iltapäivästä ja alkuillasta kerroksen uutta lunta, joten maa on nyt valkoinen. Eilen liehuivat Suomen liput kansallisrunoilijan kunniaksi. Tänään on almanakan mukaan Saamelaisten kansallispäivä. Se ei ole virallinen liputuspäivä enkä tiedä edes onko saamelaisilla oma lippunsa vai nostavatko he salkoon Suomen lipun? Saame, jos termi on oikein, on oma kielensä. Helenan kansikuvaluonnosehdotelma Gaz matkaan -käsikirjoitukseen sai eilen akryyliväreissä tumman avaruudellisen pohjan ja siinä ovat hahmollaan avaruusalus tai -asema aurinkopaneelirakennelmineen ja kuorma-auto tyhjyydessä. Helena luki illalla loppuun Gaz matkaan -tarinan ensimmäisen osan. Se odottaa hänestä jatkoa. Olen työstänyt kolmena päivänä tarinan kakkososaa, mutta Helena joutuu odottamaan keväämmälle ennen kuin se on luettavana ja näyttökunnossa. Luimme eilen ääneen yli kolmekymmentä sivua Norman Mailerin kirjaa Hirvipuisto. Siinä on elokuvaihmisiä, tuottajia, käsikirjoittajia, näyttelijättäriä ja näyttelijöitä. Tuli sitä lukiessani mieleen sekin, että elokuva-alalla korostetaan näyttelijöiden osalta eri sukupuolia tai eri sukupuolirooleja. Sopivasti katsoimme myös eilen illalla viimeksi yhden amerikkalaisen elokuvan, joka on kai kassamagneetti tai vastaava. Harvinaisen kliseinen kuva, jossa kaikki vanhat, kertaalleen käytetyt temput ja trikit oli otettu uusiokäyttöön ja juoni oli umpisurkea, arvattava alusta loppuun eli juuri sellainen, joita Mailerin Hirvipuistossa itseään kunnioittavat elokuvaihmiset välttävät ja kaihtavat viimeiseen asti, mutta joita rahoittajat haluavat heidän kuitenkin tekevän. Jaa, en tiedä miksi?

Tilkankadulla

    

Sunnuntaiaamu koittaa selkeänä. Kahdeksan astetta pakkasta täällä etelärannikolla. Eilen illalla katselimme parvekkeelta täysikuuta, Jupiteria, Marsia, Orionin tähdistöä ja himmeänä utuna erottuvia Seulasia. Tänään vietämme Suomen kansallisrunoilijan J.L.Runebergin päivää. Runeberg on tunnetuin ja tutuin nimikkotortustaan. Rakastetuin hän on Maamme -laulusta, joka on ensimmäinen runo Vänrikki Stoolin tarinoissa. Viime vuonna vasta luin tämän kokoelman ensimmäisen kerran kokonaan, Paavo Cajanderin suomennoksena. Samt läste jag förra året Fänrik Ståls sägner första gången. Runoelma on muistelo Suomen sodasta 1808-09. Se on kaihoisa ja surumielinen. En koe runoelman niinkään yllyttävän tai lietsovan sotimaan, vaan se huomioi ja valittaa enemmän kansan kärsimystä ja turhaa uhrausta. Eilen Helena alkoi luonnostella hiilellä pinkopahvipohjakselle Gaz matkaan -käsikirjoituksen seuraavaa kansikuvaluonnosversiota. Minä etenin käsikirjoitusta kymmenen sivua. Helena lukee sitä muiden kirjojen ohessa. Luimme myös ääneen yli kolmekymmentä sivua Norman Mailerin Hirvipuistoa. Kirjailija on pääsemässä viimein varsinaiseen asiaan. Mitä lie vetkutti.

Tilkankadulla

    

Pakkasta neljä astetta tänä lauantaiaamuna Helsingin Pikku Huopalahdessa. Helena sai eilen valmiiksi kirjankansiluonnosehdotuksen Gaz matkaan -käsikirjoitukseen. Yritimme ottaa siitä seinää vasten kuvia, mutta pohja, jolle työ on tehty on, ei ole pingoitettu ja kuvaan tulee varjoja. Siirsimme työn toiselle seinälle ja siinä taas osa työstä kiiltelee. Ehkä pitää odottaa kauemmin sen kuivumista tai käyttää keinovaloa. Helena suunnittelee jo tekevänsä toisen version paremmalle alustalle. Hänellä ei ole kuitenkaan kiirettä, sillä minulla kestää vielä kuukausia ennen kuin olen työstänyt käsikirjoituksen läpi. Eilen aloitin sen toisen osan. Eilen aamulla sukkuloimme myös edestakaisin pyykkituvassa ja Helena luki siellä kännykästä Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Välillä hän luki loppuun Johnsonin dekkarin Armoton katu. Hän otti seuraavaksi unilukemisiksi Gardnerin Perry Mason -kirjan Kukkakauppias ja kuolema. Minä luin pyykkituvassa ovipäivystäjänä loppuun Paavo Rintalan kirjan Aika ja uni viimeisen luvun. Siinä kirjailija muisteli äitiään ja muun muassa yhtä pyykkitupavuoroa. Näin asiat liukuvat yhteen. Aloitin Rintalan Kauneuden attribuutit -sarjan toisen osan Marian rakkaus. En pysty sanomaan olenko lukenut sen aiemmin vai en? Ehkä. Luimme myös ääneen eilen iltapäivän lukutunnilla yli kolmekymmentä sivua Norman Mailerin Hirvipuistoa. Olemme siinä puolivälissä. Lukemamme perusteella luokittelen sen kirjailijan huonoimmaksi teokseksi. Laajassa tuotannossa on laadukkaampia ja huonompia teoksia. Jotkin aiheet eivät vedä vertoja toisille.