Maanantai ja uusi viikko alkaa. Eilen satoi iltapäivästä ja alkuillasta kerroksen uutta lunta, joten maa on nyt valkoinen. Eilen liehuivat Suomen liput kansallisrunoilijan kunniaksi. Tänään on almanakan mukaan Saamelaisten kansallispäivä. Se ei ole virallinen liputuspäivä enkä tiedä edes onko saamelaisilla oma lippunsa vai nostavatko he salkoon Suomen lipun? Saame, jos termi on oikein, on oma kielensä. Helenan kansikuvaluonnosehdotelma Gaz matkaan -käsikirjoitukseen sai eilen akryyliväreissä tumman avaruudellisen pohjan ja siinä ovat hahmollaan avaruusalus tai -asema aurinkopaneelirakennelmineen ja kuorma-auto tyhjyydessä. Helena luki illalla loppuun Gaz matkaan -tarinan ensimmäisen osan. Se odottaa hänestä jatkoa. Olen työstänyt kolmena päivänä tarinan kakkososaa, mutta Helena joutuu odottamaan keväämmälle ennen kuin se on luettavana ja näyttökunnossa. Luimme eilen ääneen yli kolmekymmentä sivua Norman Mailerin kirjaa Hirvipuisto. Siinä on elokuvaihmisiä, tuottajia, käsikirjoittajia, näyttelijättäriä ja näyttelijöitä. Tuli sitä lukiessani mieleen sekin, että elokuva-alalla korostetaan näyttelijöiden osalta eri sukupuolia tai eri sukupuolirooleja. Sopivasti katsoimme myös eilen illalla viimeksi yhden amerikkalaisen elokuvan, joka on kai kassamagneetti tai vastaava. Harvinaisen kliseinen kuva, jossa kaikki vanhat, kertaalleen käytetyt temput ja trikit oli otettu uusiokäyttöön ja juoni oli umpisurkea, arvattava alusta loppuun eli juuri sellainen, joita Mailerin Hirvipuistossa itseään kunnioittavat elokuvaihmiset välttävät ja kaihtavat viimeiseen asti, mutta joita rahoittajat haluavat heidän kuitenkin tekevän. Jaa, en tiedä miksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti