Eilen keskiyön aikaan talon mittari näytti yhtä astetta, mutta aamulla oli onneksi sentään jo neljä. Pienen tytön askartelema peili tuli vastaan, kun kävimme läpi muistojen laatikoita. Teimme karsintaa ja enemmän tavaraa siirtyi pois heitettäviin kuin säilytettäviin. Kellari on tyhjä. Saimme kaupasta viisi banaanilaatikkoa. Otin niistä kannet ja pohjat erilleen, mutta en pakannut niihin vielä mitään. Ihailin niitä. Keskityin sen sijaan täyttämään muistojen laatikoiden vajeet sopivalla tilketavaralla ja jotka laatikot avaamme uudessa kodissamme ja ohessa nyöritin seuraavan taulunyytin. Välillä istuin tietokoneen ääressä ja kirjoitin ja kirjoitin myös siihen vihkoon, jossa on muistelusta kaunokirjoituksella ja luin Buchholzin Revolverherziä. Luin sen loppuun, viisikymmentä sivua. En vaikuttunut. Hyvää kirjassa oli se, että se oli originaali, auf Deutsch. En tiedä olisinko lukenut sen kokonaan, jos se olisi ollut suomeksi? Helena luki eilen Agatha Christien Salaperäiset rukiinjyvät ja Golfkentän murhan. Nyt hän aloitti seuraavan dekkarin, Kuolema Niilillä. Agatha-muutto. Otin eilen kirjastosta kotiin lainaan Parnasson numero kolmen. Luen sitä mieluummin kotona kuin kirjaston lukusalissa tai lukuhuoneessa. Sain tietää, että tämä vuosi on juhlavuosi ja että Ezra Pound otti tavaksi päivätä kirjeensä 1922 alkaen vuosimerkinnällä p.s.U. ja joka tarkoittaa: post scriptum Ulixi. James Joycen Ulysses tuli julki sata vuotta sitten. Samana vuonna ilmestyivät myös T.S.Eliotin Autio maa ja Virginia Woolfin Jaakobin huone. Marcel Proust kuoli 1922. Tommi Melenderin hieno essee Parnassossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti