Sunnuntaiaamu valkenee pilvisenä. Ilmavirtaus käy yhä pohjoisen puolelta. Muutossa eilen aamulla kokeilin miten onnistuu pyörittää isoja maalauskankaita rullatun bambuverhon ympärille? Helposti. Se kävi kuin ajatus. Teippasin ja sidoin näppärän paketin, joka kulkee muuttokyydissä missä hyvänsä kolossa. Muuten päivä sujui pienessä askarruksessa. Emme saaneet banaanilaatikoita kaupasta, mutta täytin viimeiset kaksi kotona olleista muun muassa cd-levyillä, sekä musiikkia että elokuvia, isoäidin neliöistä tehdyillä kudonnaisilla, eteisen seinästä irrottamallani peilillä ja kelloilla. Toinen laatikoista on vielä auki ja odottaa sopivia täsmälisäyksiä. Kellarissa oli kaikkiaan viisi pahvista muuttolaatikkoa edellisestä muutosta, täynnä tauluja ja joihin olen lisännyt tilkkeeksi vaateparsia ja lankakeriä. Kolme niistä on sidottu ja pantu pinkkaan ja kaksi odottavat täyttymistä. Varsinaisia muuttolaatikoita meillä on siis käytössä yhteensä kaksikymmentä, banaanilaatikoita kolmekymmentä ja näitä pienempiä, kahta kokoa olevia pahvilaatikoita kolmekymmentäviisi ja täydennyksenä lähinnä kenkälaatikoista niputettuja ja nyöritettyjä laatikkopaketteja neljä. Helena on lukenut Agatha Christien romaanin Seitsemän kellon salaisuus ja lukee parhaillaan Christien kirjaa Ruumis kirjastossa. Minä luin eilen alkuillasta muutaman sivun Buchholzin Revolverherziä. Seitsemältä meitä hemmoteltiin Milanin ja Interin paikalliskamppailulla, jonka Milan vei kolme kaksi. Jalkapallon jälkeen alkoi Wim Wendersin elokuva Paris, Texas, joka on ohjaajan ja Sam Shepardin yhdessä käsikirjoittama. Laskin, että näin ja näimme tämän kolmannen kerran. Kun googlasin wikipediasta nyt aamulla, totesin, että Wenders on ohjannut lisäksi muun muassa elokuvan Berliinin taivaan alla, erinomainen filmi ja jonka kirjailija Sirpa Kähkönen on nimennyt suosikkielokuvakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti