Muutto

    

Torstai ja hernekeittopäivä. 

Sataa. Torstai. Ulkona Luumäen Taavetissa on pimeää tänään aamuviideltä. Katulamput toki palavat ja niiden valokiilat lankeavat märälle, mustalle asvaltille, mutta yleisnäkymä on yöntumma. Johonkin aikaan yötä Helena sai viestin kännykkään, jossa ilmoitettiin, että sähköjen kytkentä uuteen asuntoomme epäonnistui, koska osoitteessa on jokin laite päällä: Kun olet paikan päällä, vastaa tähän viestiin kytkeäksesi sähköt. Kas niin. Muuttoon on neljä päivää. Se tapahtuu maanantaina. Ennakoimme niin, että sähkön saa kytkeä edellisenä perjantaina, varmuuden vuoksi hyvissä ajoin. Samoin kuin ennakoimme, että nykyisessä, lähtöosoitteessamme on sähköt vielä muuttopäivänä. Sitä pyrkii järjestämään asiat siten, että kaikki paperi- ja byrokraattiset ja sellaisiin rinnastettavat seikat olisi hoidettu pois tieltä siihen mennessä, kun varsinainen muuttokyyti karauttaa pihaan ja pitää alkaa roudaamaan tavaroita autoon. Tämä aineellinen ja fyysinen, ei-virtuaalinen toiminta on riittävän koettelevaa ilman ylimääräisiä lisähankaluuksiakin. Muutto, mitä kaikkea siihen kuuluu? Miksi muuton pitäisi olla hankalaa? Onko se sitä? Miten luottavaisella mielellä olemme tällä hetkellä? Pitääkö antaa arvosana yhdestä viiteen tai antaa tähtiä? Muutto? Ajaudumme siihen kuin johonkin mustaan aukkoon. Tämä jos mikä on aika-avaruuden ilmiö. Tänään on näin, mutta mitä ja miten on neljän päivän päästä? Ei tietoa, koska se on vasta silloin.