Muutto

   

 

Aste talon mittarissa tänään aamuviideltä. Yöllä jalkapallo-ottelun välissä kävimme ihailemassa täysikuuta pihalla. Eilen Helena laittoi pienen arkkupakastimemme päälle ja siirsi vähin erin tällä satokaudella keräämiämme mustikoita ja korvasieniä sinne. Pitää laatia ruokalistaa, mitä syömme tulevina, muuttoa edeltävinä päivinä ja tehdä sen mukaan täsmäostoksia jääkaappiin. Se pitää sulattaa loppuviikosta. Eilen tein sen verran muuton eteen, että kaksi banaanilaatikkoa tuli sidontavalmiiksi ja kolme laatikkoa on nyt auki ja odottavat viimeisiä täydennyksiä. Helena aikoo tehdä valikoimaa keittiössä ja muutenkin, mitkä tavarat joutaa jo panna pakettiin ja mitä ei vielä. Eilen hän luki Agatha Christien dekkarit Murha maalaiskylässä ja Kohtalokas viikonloppu ja aloitti kirjaa Paddingtonista 16.50. Tämä viimeinen on ensimmäinen Agatha Christie, jonka luin aikoinani. Jatkoin eilen Yli -käsikirjoitukseni parissa. Luin yli sata sivua sivulle 204. Suunnittelen, että pidän tänään lukupäivän ja luen kässärin loppuun. Idea tähän käsikirjoitukseen ja nimenomaan sitä edeltävään kirjoitukseeni tai kipinä, josta tämä ja nämä molemmat tulevaisuusfiktioni saivat alkunsa, on muutama vuosi sitten julistettu kirjoituskilpailu, jossa haettiin tulevaisuuteen ajoittuvaa romaania. Keksin Roton. Se tuli ilmasta. Kirjoitin sen ja osallistuin kilpailuun, mutta en sijoittunut. Vajaa vuosi sitten herättelin Roton uudestaan henkiin ja työstin sitä puoli vuotta. Nimesin sen toisin: Et tiedä minne olet menossa. Kun olin saanut sen valmiiksi ja Helena oli lukenut ja hyväksynyt sen ja olin postittanut käsikirjoituksen eri tahoille, aloin kirjoittaa jatkoa tarinaan. Jatko oli hautunut mielen taka-alalla ja olin jo päässäni kirjoittanut osia ja katkelmia, kun Helena Roton luettuaan kaipasi siihen jatkoa. Okei, kirjoitan. Tapahtuma-aika on molemmissa teksteissä vuosi 2053. Kuukausi sitten tai varhemmin, kun naputtelin Yli -tekstiä koneelle, tiesin, että seuraava kirjoitukseni on jatkoa tähän. Kolmas kirja ja osa. Miten kirjoittaa se/ne niin, että ne ovat luettavissa erikseen, mutta niveltyvät silti yhteen? Entä miten saavuttaa se vaadittava, kirjallinen taso, että jokin kustantaja kiinnostuu tekstistäni? Sitä ei tarvitse kysyä sentään, mitä teen syksyllä tai miten saan aikani kulumaan?