Talon mittari näytti puolitoista astetta aamuviideltä Luumäen Taavetissa. Suunnittelemme tai suunnittelimme ainakin vielä eilen, että teemme tänä aamuna ensin reippailulenkin metsään ja käymme kaupalla vasta iltapäivällä. Ja kysymme banaanilaatikoita? Todennäköisesti. Muutto on ollut meneillään yli kaksi viikkoa, aluksi valmistelevana, kun meillä ei ollut vielä laatikoita, mutta kiihtyen siitä. Eilen oivalsin, miten voi pakata maalauskankaita laatikkoon, jos ne ovat liian isoja mahtuakseen laatikkoon suorana latoen? Kietomalla kankaan laatikossa olevan materiaalin ympärille. Samalla lailla kuin banaanit ovat laatikoissaan vahvan, ruskean paperin tai pahvin ympäröiminä. Tein varmaan havainnon siitä. Niin isot kankaat, jotka eivät mahdu näinkään, ovat ongelma. Ne pitää laittaa tötterölle. Silloin olisi hyvä, jos löytyisi jokin putki, pahvinen vaikka, jonka ympäri niitä voisi kietoa. Tajusin, että meillä on rullalla sellainen yhteen aikaan yleinen bambuverho. Mietin onnistuuko kieputtaa isot kankaat sen ympärille, levittää kankaat lattialle, laittaa bambuverho niiden päälle, käyttää teippiä ja rullata matto kasaan ja sitoa kiinni. Tänään näen onnistuuko se? Eilen siis saimme kaupalta neljä banaanilaatikkoa lisää. Olemme kantaneet niitä kotiin kaikkiaan kolmekymmentä laatikkoa. Kaksi niistä odottaa parhaillaan tyhjänä laatikkopinojen päällä täyttymistään. Eilen toimme kolmeen otteeseen tauluja ja vanhoja valokuvakansioita kellarista ylös asuntoon ja pakkasimme ne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti