Tänään aamuviideltä puoli astetta talon mittarissa Luumäen Taavetissa. Sarastuksen hetkellä lukema painuu miinukselle. Eilen illalla pimeän laskeuduttua pääsimme ihailemaan jälleen täysikuuta. Eilen luin iltapäivään, kello kahteen mennessä Yli -käsikirjoitukseni loppuun. Ensimmäinen kirjoituskerta paitsi, että loppu ei ole vielä hahmolla. Teksti päättyi sen takia, että lähdimme matkalle. Ehkä se oli siinä ja hyvä niin tai sitten ei. Olin tyytyväinen lukemaani, mutta en ole varma, onko se jalostunut draamaksi asti vai ei? Helena ehdotti, että lähettäisin tekstin kuitenkin hänelle sähköpostiin ja tein sen. Hän väitti osaavansa lukea sen, vaikka siinä on lukuisia lyöntivirheitä, epäjohdonmukaisuuksia ja selvästi niitä kohtia, joita tulen parantelemaan tai muokkaamaan. Harkitsen, että otan Yli -tekstin auki tänään, käyn sitä läpi ja teen lyöntivirhekorjaukset. Siihen menee kaksi, kolme päivää, jotka olemme jumissa täällä muuttolaatikoiden keskellä ja katselemme riisuttuja seiniämme. Tai vaihtoehtoisesti luemme, katsomme televisiota ja teemme kävelylenkkejä. Tietenkin on bloginpito, sen, tämän kirjoittaminen, kuvien valikointia, omat päiväkirjamerkintäni koneelle ja kaunokirjoituksella raapustelua niihin vihkoihin, joita Helena saa jatkossa merkkipäivinä tai muuten vain. Jätän jälkiä. Helena luki eilen Agatha Christien Paddingtonista 16:50 ja nyt on vuorossa Neiti Lemon erehtyy. Tuttuja tekstejä kaikki, mutta tuttujenkin parissa viihtyy.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti