Olemme nukkuneet yhden yön Tilkankadulla Pikku-Huopalahdessa. Eilen tapahtui kaikkea limittäin ja samanaikaisesti, muuttokyyti tietenkin, ensin yhteen suuntaan ja sitten toiseen. Samaan aikaan Helena matkasi Taavetista bussilla Kouvolaan ja junalla Helsinkiin. Hän sai asunnon avaimet kuin viestikapulan luottohenkilöltämme, jatkoi matkaa ratikalla, löysi perille ja soitti ensimmäiseksi vahvaan puhelinnumeroon, josta sai sähkön. Kuulemma kytkentä vei kolme minuuttia. Valoa kylpyhuoneessa ja keittiön työpöytävalaisimissa. Tyhjä asunto, joka täyttyi hetkeä myöhemmin sekavaksi laatikkoröykkiöksi. Jälleen yksi muutto ohi tai puolivälissä, makuasia. Illalla seitsemältä purimme uuden reitittimen kotelosta, raivasimme tilaa sille laatikkopinossa, kytkennät ja virtaa koneeseen. Vähän myöhemmin saimme naputella uudet tunnukset läppäreillemme. Netti toimii. Laitoimme saunan lämpiämään. Saunan jälkeen istuimme uudella parvekkeellamme – kaikki on uutta meille, vaikka tämä rakennus on vuodelta 1994, jos muistan oikein. Oliko silloin hyvä vuosikerta? Istuimme parvekkeella siihen asti, kun tähdet syttyivät taivaalle. Kesäkolmio näkyy myös Helsingissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti