Nolla talon mittarissa aamuviideltä Luumäen Taavetissa. Merkityksellinen päivä HJK:lle, kun valmentaja Pellegrini tuo joukkonsa koettamaan onneaan Helsingissä. Pellegrini oli menestyksekäs Manchester Cityn valmentaja ennen Guardiolaa. Eilen saimme nauttia iltamyöhällä jälleen hyvästä jalkapallo-ottelusta, kun Inter ja Bayern München kohtasivat. Peli päättyi nolla kaksi. Muutossa pidimme eilen välipäivää, jos voi sanoa niin? Teimme mielikuvamuuttoa. Järjestelimme asioita. Palautimme vara-avaimia, jotta ne eivät eksyisi muuttotavaroihin. Aloin lukea myös Yli -käsikirjoitustani. En ole enkä ollut varannut itselleni enää muuta lukemista. Ensimmäiset kahdeksantoista sivua. Helena kysyi, miltä se tuntui? Ymmärsin, että hän tarkoitti sitä, että pitkästä aikaa silmäilin omaa kirjoittamaani tekstiä. Oliko se muuttunut? Vaikuttiko se hyvältä, huonolta? Pitkä aika tarkoitti tätä vajaata kuukauden paussia, kolmen päivän lomareissua ja muuttokiireitä sen jälkeen. En osannut kuitenkaan vastata. Tai ensin Helena kysyi toisin eli aloinko lukea kirjoitustani alusta asti? Kyllä, vastasin. Luulen, että jatkan lukemista tänään ja kun tarinaa on viisikymmentä sivua takana, saatan ehkä kyetä vastaamaan. Luumäen Lehti tuli eli tänä aamuna minulla oli siltä osin muutakin luettavaa, yhtenä Sirkka Svinhufvudin kolumni sotakirjeenvaihtaja Martha Gellhornin kahdesta vierailusta Kotkaniemessä, josta Hilkka Suoanttila kertoo kirjassaan Kotkaniemen kohtalonvuodet. Helena lukee Agatha Christien dekkaria Sininen juna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti