Jo jäätyy lätäköt. Täällä rannikolla on aste pakkasta. Ilmaviri käy pohjoisesta. Kun olimme ja elimme ensimmäisiä päiviämme tätä syksyä Helsingin Pikku Huopalahdessa ja Mannerheimintien kulmilla, vajaa kaksi kuukautta sitten, osuimme Manskun jalkakäytävällä hevosen kikkarekasaan. Olimme menossa ratikkapysäkille enkä ottanut kännykkää esiin kuvatakseni tämän ihmeen. Ajattelin sen olevan harvinaisuus, kunnes kaksi viikkoa sitten näimme poliisipartion kiertävän hevosineen rantatiellä. Eilen kirjastomatkalla kasa lantaa oli tipahtanut Paciuksenkadun puukantiselle sillalle ja poimin siitä kuvan muistoksi. Helena virkkaa ikkunaverhoa keittiösopen pieneen ikkunaan. Sukat on kudottu, joten nyt on mielikuvituksellisempien käsitöiden vuoro. En lukenut enää eilen ääneen mitään ja niinpä Helena katsoi ohessa jotain sarjaa televisiosta. Kirjoitin kaksi sivua Gaz matkaan -tarinaa. En lainannut mitään kirjastosta. Kotona tein varauksen Riitta Jalosen uusimmasta kirjasta Omat kuvat. En ole lukenut ennen häneltä mitään. Otin sitten omasta hyllystä ennen lukemattoman Matti Pulkkisen kirjan Elämän herrat. Aihe heitti minut Keski-Suomeen, Toivakkaan, meille tutuille paikoille vuosien takaa, sinne kirkkomäelle, työvoimatoimiston ilmoittautumisiin ja rakenteilla olevalle, armeijan asevarikon varastoalueelle rikkumattomaan, hiljaiseen metsään. Kirjoilla on keinonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti