Pilvessä. Ilmavirtaus käy edelleen luoteesta. En ihmettele sitä, että me seisoimme eilen Helenan kanssa nelosen ratikkapysäkillä odottamassa kyytiä, jota ei tullut, sillä emme seuraa nykyään uutisia, mutta hämmästyttävän paljon oli myös muita tuulettamassa itseään Helsingin lauhassa kesässä. Tärkeän valtiovierailun hengessä. Toivon, ettei kukaan koululainen myöhästynyt viimeisten koulupäivien tärkeästä kokeesta ja jos myöhästyi, sai anteeksi sen. Ihminen on anteeksiantavainen olento. Ja myös muuttaa mieltään. Hyvä muistaa, että tämän päivän parhaat kaverit voivat huomenna muuttaa leiriä. Kävelimme Munkkiniemeen, veimme kylpytakin vaatekeräykseen ja minä palautin yhden kirjan kirjastoon. Satoi hetken. Helena kuvasi Pikku Huopalahden rannassa tiiran kivellä nielemässä kalaa ja haikaran lentävän ja laskeutuvan vastarannan kaislikkoon. Työstin yksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena tekee luonnoksia ja virkkaa yksivärisiä isoäidinneliöitä. Hän lukee Maigret’ä och jag läser Kjäll Westös Tritonus. Illalla katsoimme Tarantinon ohjaaman elokuvan Kunniattomat paskiaiset. Olen karsastanut sitä filmiä aiheen takia, mutta eilen olin viimein valmis katsomaan miten hyvä ohjaaja käsittelee tällaista draamaa. Hyvin. Puolenyön aikoihin pilvirepaleet leijailivat sen verran ohi, että pääsimme ihailemaan täysikuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti