Elokuu alkaa sateisen hämäränä täällä etelärannikolla. Terveiset Redistä ja Kalasatamasta. Eilen Helenanpäivänä kävelimme aamupäivällä sateen tauottua Munkkiniemen kirjastoon ja palautimme viisi lainakirjaa. Jatkoimme sieltä liityntäliikenteen bussilla numero 500 Kalasatamaan. Muutama muukin matkustaja jäi kyydistä siellä, mutta emme seuranneet heitä, vaan otimme kuvia merinäkymästä, rakennuksista ja oranssista metrojunasta. Kolme työmiestä piti jotain suunnittelutaukoa kävelysillalla. Työmaa täälläkin eli niistä on pääsemättömissä. Löysimme sisälle Rediin – olimme ensimmäistä kertaa siellä – ja tullessamme sisään kolmannen kerroksen tasanteelle, siellä ei näkynyt muita harhailijoita. Tuli olo kuin olisimme päätyneet varaston puolelle tai takapihalle. Opastetauluja tutkittuamme otimme hissin alas ensimmäiseen kerrokseen, jossa oli sentään väkeä, mutta opasteita tarvittiin vielä ennen kuin Redin rakenne selvisi. Vietimme siellä noin kaksi tuntia. Hyvä ystävämme tuli käymään ja istuimme kahvilla tarinoimassa jossain kellarikerroksessa. Eilen jäi tästä syystä jalkapallo-ottelujen seuranta iltaan ja jälkilähetysten varaan. Gaz matkaan -käsikirjoitusta luin aamulla viitisen sivua. Helena kutoi telkun ääressä. Luin sivun verran Franz Kafkan kirjaa Briefe an Milena ja Helena hetken aikaa John LeCarren Panaman räätäliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti