Terveisiä Taavetista

   

Lauantaiaamu sarastaa jo ennen kuutta Luumäen Taavetissa. Eilen oli pilvinen päivä, lämpöasteita puolen päivän jälkeen, kun kävelimme Savitaipaleentietä. Kestopäällyste näkyy vilkkaasti liikennöidyllä tiellä. Vesilätäkkö liikenneympyrässä ja siinä viiruina heijastuksena siirtolinjan kolme johdinkimppua ja kaksi maadoitusjohdinta. Helena luki eilen loppuun Joycen Finnegans Waken. Hän otti seuraavaksi lukuun Stephen Kingin kirjan Kalpea aavistus. Minä aloitin neljännen osan Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -megaromaanista. Sen nimi on Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa, jakso Paikannimet: Paikkakunta. Päähenkilö matkaa terveyslomalle Balbeciin, meren rannnalle. Isoäiti on pojan, nuorukaisen seurana, tukena ja turvana ja Francoise -palvelija. Proust kirjoittaa ensivaikutelmiaan ja huomioi seurapiiriä, joka on toisenlainen, johon hän on tottunut Pariisissa. Balbecista seitsemänkymmentäluvun New Yorkiin, jossa revolverimies Eddie käy asioilla Rolandin maailmasta Kingin Mustan tornin viidennessä osassa Callan sudet. Se onnistuu, kun on kapsäkissä Musta Kolmetoista, mutta sen vempaimen hurina tekee ihmisen hulluksi. Eddie tekee suullisen esisopimuksen rakentamattomasta tontista keskellä Manhattania, jossa Ruusu kasvaa.

 

Terveisiä Taavetista

    

Jänikset tekevät jälkiään Luumäen Taavetin lumipenkkoihin. Eilen menin kymmenen jälkeen illalla parvekkeelle ja siellä yksi pitkäkorvainen loikki Vallitietä pitkin. Edellisen jäniksen näimme tiistaina illalla. Joimme teetä keittiössä, kun näin ikkunasta, että jänis tulee Joukolantietä alaspäin. Se jäi istumaan risteykseen katselemaan ja kuulostelemaan, ei mitään erikoista ja kääntyi ympäri. Luin eilen loppuun Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kolmannen osan Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa, Rouva Swannin ympärillä. Päähenkilö riutuu rakkaudesta ja kaipuusta rakkaansa luo, mutta kuolettaa päättäväisesti nämä tunteet sisimmästään. Hän ei ole varma vastapuolen tunteista. Kukaan muu ei voi rakastaa yhtä syvästi. Helena lukee Joycen Finnegans Wakea, mutta sänkykirja on vaihtunut: Gardnerin Kleptomaanin jäljet. Stephen Kingin Mustan tornin Callan sudet -osassa Callan naiset näyttävät taitojaan lautasen heitossa. Jake ottaa oman Rugerinsa mukaan, kun hän lähtee yöksi ystävänsä luo. Eddie haluaa käydä todashissa New Yorkissa. Oi -mäyriäinen kulkee kuin koira Jaken mukana eli kirjasarja tarjoaa houkutuksia myös lemmikkien ystäville.

Terveisiä Taavetista ja Lappeenrannasta

    

Onko tämä viimeinen näin kylmä aamu tälle kevättalvelle? Talon mittari näytti kahdeksaatoista astetta pakkasta. Eilen tein kaupunkireissun, bussilla Lappeenrantaan, asioiden toimitus ja ensimmäisellä takaisin tulevalla autolla Taavettiin. Ensimmäinen visiitti isoon kaupunkiin tänä vuonna. Edellinen kerta oli kesällä. Ehdin sentään aamulla tehdä lyhyen session Roto-käsikirjoituksen parissa. Edistyin seitsemän sivua, mutta poistin ohessa kahden sivun verran tekstiä. Luimme iltapäivällä Stephen Kingin Mustan tornin Callan sudet -kirjaa, jossa on Callahanin tarinaa. Olemme lukeneet Callahanin muisteluksia varmaan kahdensadan sivun mitalta ja yhä riittää. Rolandin ka-tet on kuulolla ja huomaa yhteneväisyyksiä heidän omiin ja erillisiin sattumuksiinsa. Helenalla näkyy olevan edelleen kesken Joycen Finnegans Wake ja Maigret ja Humalasalko. Luin iltaviimeiseksi Proustia. Kadonnutta aikaa etsimässä, osa kolme, Rouva Swannin ympärillä, jossa päähenkilö kirjaa loppupuolella ylös seurapiireissä liikkuvien naisten juoruja, puheita, selityksiä, uteluita, enimmäkseen naisten, koska päähenkilö istuu lähellä Odette Swannia ja henkäilee hänestä erittyviä tuoksuja. Nykytietämyksen mukaan sitä ei kai suositeltaisi astmaatikolle. Toki riippuen astman asteesta sitä voisi pitää myös tarkoituksellisena siedätyksenä.

Terveisiä Taavetista

    

Eilen pyrytti jälleen reippaasti Luumäen Taavetissa. Iltapäivällä, kun tarvoimme happihyppelylenkillä pakkaslumessa varoen liukkaita kohtia valkoisen lumivaipan alla, näimme Joukolantien toisella puolella katolla lumenpudottajapartion. Työ tuntui olevan tuumimisvaiheessa ja kun palasimme puoli tuntia myöhemmin takaisinpäin työmiehet olivat laskeutuneet melkein kaikki alas pihalle. Lumi oli varmaan kohvaantunut ja jäätynyt ja sitä oli vaikea poistaa kolhimatta kattoa. Luemme edelleen samoja kirjoja, Helena James Joycen Finnegans Wakea ja Simenonin Maigretiä. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kolmannessa osassa Rouva Swannin ympärillä kertoja ei saa aloitettua kirjallista työtään, vaan kiirehtii joka päivä seurapiireihin. Hän pääsee tutustumaan kuuluun kirjailijaan, jolla on kuvitteellinen nimi Bergotte. Palatessaan kotiin hän on tohkeissaan, mutta vanhemmat voihkivat ja väittävät, että seura on mitä kehnoin. Kun päähenkilö sanoo Bergotten kehuneen isäntäväelle häntä älykkääksi, äidin ja isän asenne muuttuu kerrasta. Stephen Kingin Mustan tornin Callan sudet -osassa olemme nauttineet hyvästä tekstistä viidensadan sivun verran ja kolmesataa on edessä. Sudet ovat pysyneet yhä Ukkosenjylyssä, kauhua herättävä Musta Kolmetoista hyrisee piilossa laatikossaan Callahanin kirkossa ja mannien vanhin opastaa Rolandin katsomaan Oviluolaa.

Terveisiä Taavetista

    

Neljätoista astetta pakkasta viideltä aamulla Luumäen Taavetissa. Google kertoi, että tänään on kansainvälinen naisten päivä. Onneksi olkoon. Eilen jouduin Roto -käsikirjoituksessani lasten leikkipeliin: Heitin aamupäivärupeaman aikaan arpanopilla numeron kahdeksan, siirsin pelinappulaani eteenpäin ja osuin ruutuun, joka tylytti minua palaamaan seitsemän askelmaa taaksepäin. Toivottavasti naistenpäivänä minulla on parempi onni. Helena on lähdössä sauvakävelylenkille. Hänellä on Joycen Finnegans Wake kesken ja eilen hän otti oheislukemistoksi Georges Simenonin kirjan Maigret ja Humalasalko. Se on Luumäen Pääkirjaston poistohyllystä. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -mahtiromaanissa ollaan yhä Rouva Swannin ympärillä. Kaikki on siellä seurapiirissä hienommin, tyylikkäämmin ja paremmin kuin kotona. Päähenkilö kärsii, kun oma väki ei ole halukas ottamaan mallia näistä esikuvista. Eilen iltapäivällä pidimme jälleen kahden tunnin lukusession Stephen Kingin mysteerisessä fiktiivisessä maailmassa. Mustan tornin viidennessä osassa Callan sudet vanha höperö vaari muistelee kuinka hän oli nuorena miehenä taistelemassa Susia vastaan. Hän jopa pääsi repäisemään susinaamarin kuolleen vihollisen naamalta ja kuiskasi Eddielle mitä naamarin alta näkyi: Eddie kuunteli silmät ympyriäisinä. Yhdeksäntoista sanaa. Yhdeksäntoista toistuu kaikessa. Kirjailija siirtyi siinä vaiheessa siihen, mitä tapahtui samaan aikaan toisaalla. Jatkuu huomenna.

Terveisiä Taavetista

    

Kevät tuo tullessaan liukkaita teitä ja pihoja, kun iltapäivisin aurinko sulattaa lumipenkkoja, jotka jäätyvät hiekoituksen päälle. Nyt aamulla sataa lunta tuulen mukana ja lumi peittää jäiset kohdat. Eilen sarastuksen aikaan tuli vastaan poikkeuksellisen paljon kulkijoita Taavetin kulmilla. Valo vaikuttaa. Eilen iltapäiväkävelyllä näimme eräällä pihalla kuusiaidassa punatulkun. Stephen Kingin Mustan tornin osassa Callan sudet – juonipaljastus, tämä vaara on aina – kirjassa paljastui sellainen yksityiskohta, että Callan kylässä naiset heittävät lautasta eikä mitä tahansa vatia, vaan posliinilautaseksi naamioitunutta, toiselta laidaltaan teroitettua, tasapainotettua heittovälinettä, jolla voi surmata muutaman kymmenen metrin päästä. Revolverimies Roland kiinnostuu tällaisesta tiedosta, vanhasta maailmasta tullut revolverimies, joka kunnioittaa ja palvoo kaikkia aseita. Roland oivaltaa, että he voivat järjestää kylään hyökkääville Susille ansan. Helena jatkaa Joycen Finnegans Wakea ja valikoi Saarikosken Tanssilattia vuorella -runokokoelman unilukemiseksi. Luin eteenpäin Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania. Minä-Marcel kuulee arvovaltaisen päivällisvieraan lyttäävän hänen yli kaiken arvostamansa kirjailijan. Marcelilla on myös sydänsuruja, sillä hänen ihastuksensa ei ole samalla lailla lääpällään poikapoloon kuin tämä häneen. Marcel taitaa olla ihastuksissaan myös ihannoimansa tytön äitiin ja naisiin ylipäätään. Nuori mies on vietävissä.

Terveisiä Taavetista

   

Eilen illalla kolmen, neljän päivän ikäinen, kapea kuunsirppi tuli näkyviin lännen puolen taivaanrannassa, kun kävimme saunasta jäähyllä parvekkeella. Nettiyhteisön mukaan revontulia leiskui joissain paikoin Luumäkeä. Kävimme illan mittaan parvekkeella ja ikkunasta tiirailemassa, näkyisikö meillekin, mutta emme saaneet sitä armoa. Olisi pitänyt pukea ja lähteä ulos jaloittelemaan. Eilen etenin tasaisesti Roto -käsikirjoituksessa. Lopettaessani työrupeaman olin sivulla 150 ja koko käsikirjoituksessa on nyt 330 sivua. Aloitin Marcel Proustin suurromaanin kolmannen niteen. Sen yläotsake on Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa ja alanimike Rouva Swannin ympärillä. Minä-Marcel haaveilee kirjailijan urasta, mutta ei luota omiin kykyihinsä. Hän tuskittelee sen epäilyksen kanssa, ettei hän omaa minkäänlaista kirjallista kykyä. Helena lukee edelleen Finnegans Wakea ja höystää sitä runoilla, viimeksi Sirkka Turkkaa. Stephen Kingin Mustan tornin kirjassa Callan sudet ka-tet kuuntelee isä Callahanin pitkällistä tarinaa elämästään, vampyyreistä ja Mustasta Kolmestatoista, joka on hänen kirkossaan ja josta hän haluaa päästä eroon.